Onko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta mennyttä? Osa 2

Edellä käsiteltyjen rahankäyttökohteiden lisäksi selvitin eurojen käyttöä maanpuolustukseen ja yleiseen turvallisuuteen sekä elinkeinoelämän edistämiseen.

	1990	2014
Maanpuolustus ja yleinen turvallisuus MRD €	2.6	5.6
% / BKT	2.8	2.7
€ / sierainpari	510	1.030
Elinkeinoelämän edistäminen	5.8	9.9
% / BKT	6.5	4.8
€ / sierainpari	1.163	1.821

Vuoden 2014 elinkeinoelämän edistämisen 9.9 miljardiin euroon sisältyy maa-, metsä- jne. talouden menoja 1.8 miljardia euroa.

Suomalaiset näyttävät luottavan suhteellisen rauhalliseen kehitykseen ulkoisen ja sisäisen turvallisuutensa suhteen tai ainakin niin, ettei se paljoakaan poikkea esimerkiksi vuoden 1990 tasosta. Hyvä näin, jos tilanne on todella tämä.

Onko syytä huolestua siitä, että elinkeinoelämän edistämisen kokonaispanostus on merkittävästi alentunut suhteessa BKT:een? Vai johtuuko se siitä, että päättäjät ovat analysoineet historiaa ja havainneet, että vuoden 1990 tasoinen edistäminen

• on ollut tehotonta
• on suuntautunut virheelliseen toimintaan
• ei ole tuottanut riittävän hyvää tulosta

TAI

• luotetaan siihen, että yritykset itse osaavat ilman julkisyhteisön antamaa tukea/avustusta panostaa oman toimintansa edistämiseen.

Mikäli näin on, voimme olla kiitollisia päättäjillemme siitä, että he ovat tehneet oikeansuuntaisen ratkaisun. Toivottavasti sama viisaus laajentuu muuhunkin eurojen käyttöön.

Sitten Yleinen julkishallinto, joka sisältää mm. eduskunnan, hallituksen, finanssi- ja veroasiat, ulkoasianhallinnon, perustutkimuksen, yleiset hallintopalvelut, jne. Velanhoitoon liittyvä menot on jätetty ottamatta mukaan.

	1990	2014
Yleinen julkishallinto MRD €	4.4	14.3
% / BKT	4.8	6.9
€ / sierainpari	900	2.700

Yleisen julkishallinnon menot ovat kasvaneet erittäin voimakkaasti. Niiden kasvu jopa suhteellisena osuutena BKT:sta on noussut lähes 1,5 -kertaiseksi. Tähän voi vain todeta, että onneksi olemme nyt hyvin julkisesti hallittuja. Paraneekohan meidän hallintamme, jos vielä vaikkapa puolitoistakertaistamme tämän rahanmenoaukon?

Kun tarkastellaan julkisten menojen rahoitusta, otetaan huomioon kerättyjen verojen ja maksujen lisäksi velkaantuminen. Valtion velan määrän kehittyminen kuvastaa sangen hyvin sitä, miten meille on käynyt tai annettu käydä.

	1990	2014
Valtion velka MRD €	9.6	99.8
% / BKT	10.5	47.7
€ / sierainpari	1.900	18.150

Jos vuoden 1990 suhdelukua käyttäen otetaan vuoden 2015 taso, saadaan samanarvoiseksi valtion velan määräksi vuonna 2015 noin 22 miljardia euroa (4.000€/sierainpari), joten todellista kasvuakin löytyy tuollaiset runsaat 350 %.

Tällaisen pikaisen selvityksen perusteella vaikuttaa siltä, että vuoden 1990 jälkeen:

• olemme turvallisin mielin - maailman pahuus ei yllä tänne lintukotoon ja voimme olla rauhassa välittämättä maailman melskeistä eikä meillä ole mitään turvallisuusongelmaa kotimaassakaan
• luotamme siihen, että olemme erinomaisen hyviä kehittämään yritystoimintaa sekä erilaisia tuotteita ja palveluita, jotka suorastaan viedään käsistämme. Emme tarvitse mitään elinkeinoelämän edistämistä, ainakaan julkisen vallan taholta. (Tosin tämä käsitys poikkeaa melko voimakkaasti aikaisemmasta)
• meidän hallitsijamme eli Pyhä Byrokratius voi sangen hyvin ja kasvattaa osuuttaan yhteisestä kakustamme
• olemme reippaasti toteuttaneet yhteiskuntamme julkisten menojen lisäyksen velkaantumalla paljon.

Toivottavasti kaikki, mitä edellisessä ja tässä osassa on tuotu esiin perustuu hyvään faktatietoon ja erinomaiseen harkintaan eri vaihtoehtojen välillä eikä vain haluun pysyä vallankahvassa ja mennä virran mukana.

VAI:

Olisikohan päättäjiemme syytä herätä, edustavat he sitten mitä puoluetta tai tahoa tahansa?

VAI:

Onko heräämättömyyden syynä Upton Sinclairin toteamus: ”On vaikea saada joku ymmärtämään jotain, kun hänen palkkansa riippuu siitä, että hän ei sitä ymmärrä.”