Mistä johtuu, että Suomi on hyvinvoinnin rupusakissa?

Suomi sijoittui CWI:ssä kahdeksanneksi (= Cosiddettos Welfare Index). 
Ykköspaikan otti Tanska, jonka indeksi oli 3.9 ja kokonaissijaluvut yhteensä 59. 
Suomen sijoittui selkeästi Tanskaa huonommin  - Suomen kokonaissijaluvut olivat 94 ja indeksi 6.3. 

Ns. rupusakkiin kuuluvat maat, joiden indeksi on yli 6. Näitä maita olivat Suomi (6.3), Uusi-Seelanti (6.5) ja Belgia (7.3) Lähelle  rajaa pääsivät Saksa (5.9.) ja Itävalta (5.7).

Tarkastelussa käytetyt positiivisesti vaikuttavat tekijät ja Suomen sijaluku niissä:

1. ostovoimakorjattu BKT €/asukas: Suomi 9
2. elinikäodote (vuosia): Suomi 7
3. terveysmenojen suhteellinen osuus BKT: sta: Suomi 10
4. lääkärien lukumäärä tuhatta asukasta kohden laskettuna: Suomi 8
5. kolmannen asteen koulutuksessa mukanaolevien osuus koko ikäluokasta: Suomi 1
6. vuosityöaika (mitä tehokkaampi/lyhyempi työaika sitä enemmän jää vapaa-aikaa ja omaan toimintaan): Suomi 9
7. olympiamenestys Lontoon vuoden 2012 olympialaisissa: Suomi 6
8. Pisasijoitukset vuonna 2012: Suomi 3 (tässä yhteydessä oli mielenkiintoista havaita, että rakas eteläinen naapurimme Eesti oli meitä edellä)
9. keskinäisen luottamuksen taso eri maissa: Suomi 3

Tarkastelussa käytetyt negatiiviset tekijät, joissa Suomen sijaluvut olivat:

1. työttömyysaste: Suomi 10
2. lääkkeiden käyttö laskettuna €/asukas: Suomi 5
3. Gini-kerroin, joka osoittaa tulonjakautumisen tasaisuutta/epätasaisuutta: Suomi 3
4. kasvihuonekaasupäästöt (CO2 – tonnia vastaava määrä) laskettuna tonnimäärät asukasta kohden: Suomi 10
5. Wispi-indeksin mukainen sijoitus: Suomi 1
6. Ylipainoisten kansalaisten määrä mitattuna BMI:llä: Suomi 9

Tanskan hyvä sijoitus perustuu ennen kaikkea sen hyvään sijalukuun seuraavissa: 

Gini-kerroin (1.)

lääkkeiden käyttö (1.)

keskinäisen luottamuksen taso (1.)

3.asteen koulutuksen osuus (2.)

Olympiamenestys (2.)

Wispi-indeksi (2.)

ylipainoisuus (2.)

Ilman Lontoon olympialaisten mukaan ottamista maiden järjestys olisi ollut seuraava:

1. Tanska            4.1.

2. Sveitsi             4.2

3. Norja               4.4

4. Alankomaat     4.5

5. Ruotsi              5.4

6. Itävalta             5.5

7. Saksa               5.8

8. Suomi               6.3

9. Uusi-Seelanti    6.9

10. Belgia              7.1

Merkittävin muutos oli, että indeksin mukaiset erot hieman kaventuivat ja Norja hyppäsi Alankomaiden edelle. Sen sijaan rupusakki eli Suomi, Uusi-Seelanti ja Belgia säilyttivät vankasti asemansa häntäpäässä sekä melkoisen huonon indeksiarvon.

Tässä indeksissä käytettyjen tekijöiden muuttaminen paremmalle tasolle ei ole aivan yksinkertaista, helppoa eikä varsinkaan nopeaa. Jos keskitymme vain BKT:n kasvattamiseen, ennakointini on ettei sijoituksemme tässä vertailussa parane. Kaikki muutkin maat kasvattavat BKT:aan. 

Jos luotamme siihen, että hyvinvointi käsittää hieman laajemmin mitattuna useita asioita (esimerkiksi CWI:n 9 positiivista ja 6 negatiivista tekijää tai muita valittuja tekijöitä), on todettava, että pitkä marssi on alkanut. Ei voi muuta kuin toivoa, että meillä on riittävän hyvät rummunlyöjät ja myös suunnan valitsijat tälle marssille 2030-luvulle, joka on, suurempien yhteiskunnallisten muutosten kyseessä ollen, jo sangen lähellä. 

Huonoin mahdollinen vaihtoehto on, että jatkamme samaa polkua kuin viimeiset 10-15 vuotta. Jos näin teemme, todennäköisesti sijoituksemme tämäntyyppisessä vertailussa on vielä paljon huonompi, tai sitten meidän täytyy hakea vertailumaat muista kuin tässä käytetyistä maista, esimerkiksi joistakin Itä-Euroopan alueen maista. Näistäkin osa (kuten Viro, Tsekki, Unkari, Slovakia ja Slovenia) jättänevät meidät taakseen, joten jäljelle jäävät muut entiset NL-johtoiset maat. Näistä voi itse kukin valita soveliaimman. Näin käy siis mikäli emme tee radikaaleja ratkaisuja, jotka lisäksi vielä johtavat oikeanlaiseen suuntaan ja tasoon. Nykyvatulointi tuntuu tässä yhteydessä tarkasteltuna lähinnä surkuhupaisalta.

Jos tämä ennakointi tuntuu naurettavalta ja haahuilulta, kannattaa tutustua Etelä-Amerikan muutamaan maahan ( Argentiina, Uruguay) ja niiden kehitykseen viime vuosisadan alkupuolella ja mitä niille sittemmin tapahtui.

Samoin voi muistella, miten Tanskalle todettiin 1980-luvun loppupuolella: "Tanska on menossa helvettiin , mutta ykkösluokassa." Mitäköhän ne juutit ovatkaan tehneet viimeiset 25 vuotta näiden asioiden osalta?