lauantai 25. kesäkuuta 2016

Tarvitsemmeko maahanmuuttoa ja millä perusteella? Vai emme?

Tällä hetkellä some kiehuu Britannian kansanäänestystuloksesta. Erilaisia kauhukuvia yhtälailla kuin riemunkiljahduksia esitetään. Mitään järkevää analyysiä ei Britannian mahdollisesta erosta ole vielä tehnyt kukaan. Huolimatta siitä, että minunkin sormenikin syyhyävät asian kimppuun, keskityn nyt toiseen aiheeseen, joka on mielestäni jäänyt tärkeydestään huolimatta myöskin ilman merkittävää järjenkäyttöä ja tosiasiatietoja. Asiaa on kyllä kommentoitu puolin ja toisin mutta lähes yksinomaan tunneperäisesti ja esittämällä jyrkähköjä kannanottoja joko puolesta tai vastaan.

Tämä kuuma (nyt jo hieman jäähtynyt) peruna on maahanmuutto. Tarvitseeko Suomen talous maahanmuuttoa vai ei? Jos tarvitsee, onko maahanmuuttajien valmiuksilla merkitystä vai ei? Jos maahanmuuttoa tarvitaan, onko hyvä kehittää joitakin vetovoimatekijöitä turvaamaan tarvittava maahanmuutto? Näihin kysymyksiin koetan löytää vastauksia selvittämällä talouden perustekijöitä hieman pitemmällä aikavälillä.

Talouden perustan muodostavat yhteiskunnan luonnonvarat: työntekijät, käytössä oleva rahapääoma sekä kehitettävä tuotantoteknologia. Kehittymättömässä taloudessa luonnonvarat ja työntekijöiden määrä merkitsevät enemmän, kun taas kehittyneemmässä taloudessa käytössä oleva pääoma ja käyttöön tuleva teknologia alkavat vaikuttaa enemmän. Tämä merkitsee, että työntekijöiden määrän sijasta työntekijöiden osaamisen arvo kasvaa, koska se teknologian kehittäminen että hyödyntäminen vaativat osaamista. Kuitenkin työntekijöiden määräkin vaikuttaa, koska tietyn verran tekemistä voidaan luonnollisesti korvata teknologian kehittämisellä ja hyödyntämisellä, mutta ei kaikkea.



Suomen kansantalouden rakenne on selvästi kehittyneen talouden rakenne, ei ehkä niin korkeatasoinen kuin haluaisimme tai kuvittelemme, mutta on kuitenkin. Jos haluamme tulevaisuudessa menestyä taloudellisesti hyvin tai ainakin kohtuullisesti, meidän tulee pärjätä nimenomaan kehittyneenä ja korkeamman teknologian omaajana kuin matalamman teknologian hyödyntäjänä. Tämä tarkoittaa sitä, että määrän sijasta meidän on pidettävä huolta laadusta ja osaamisen oikeanlaisesta kasvusta - ottamatta tässä kantaa, mitä oikeanlainen osaaminen olisi tai voisi olla.

Sen sijaan tutkailen hieman määrällistä puolta. Meillä on esitetty vaatimuksia siitä, että maahamme tulee saada lisää työvoimma eli määrää, koska meillä tekevät kädet loppuvat muuten. Onko näin? 

Kun tutkitaan Suomen väestökehitystä, saamme selville, että ilman maahanmuuttoa tai maastamuuttoa työikäisten määrä kehittyy seuraavasti 

vuonna 2015   3.48 miljoonaa
vuonna 2030   3.15 miljoonaa
vuonna 2060   2.95 miljoonaa

Siis selkeästi aleneva suuntaus. Voidaksemme pohtia siitä, onko tämä aleneva suuntaus huolestuttavaa vaiko ei ja tarvitaanko joko maahanmuuttoa tai synnytyslisäystä, meidän tulee ottaa mukaan muutakin. Tämä muu on tehtyjen työtuntien määrä kansantaloudessa sekä ennakointi työllisyysasteen kehittymisestä ja tasosta.

Vuonna 2015 työtuntien määrä oli yhteensä lähes 4 miljardia työtuntia, ollen työllistä kohden 1.611 tuntia. Työllisyysaste oli noin 69 %. Jos lähdemme siitä, että työllisyysasteemme saadaan Ruotsin tasolle eli 75 %:iin, niin tehtyjen työtuntien määrä olisi samalla vuosittaisella työtuntimäärällä/henkilö

vuonna 2030    3.8 miljardia työtuntia
vuonna 2060    3.6 miljardia työtuntia

Jos pääsemme Sveitsin työllisyysasteen tasolle eli 80 %:iin, niin tehtyjen työtuntien määrä putoaisi vasta vuoden 2060 tasolla nykyisestä 4 miljardin työtunnin tasolta 3,8 miljardiin työtuntiin.

Toinen merkittävä tekijä on se, ketkä ovat mukana työikäisissä. Nythän työikäisiksi on edellä otettu 15-64 vuotiaat. Jokainen vuosiluokka lisää kasvattaa työikäisten määrää - sanotaanpa vaikka 50.000. Siis määrittelemällä työikäisyys esimerkiksi ikävuoteen 67 saakka, saamme työtuntien määräksi Ruotsin työllisyysasteella

vuonna 2030    4.0 miljardia työtuntia
vuonna 2060    3.8 miljardia työtuntia

Lisäksi voidaan todeta, että keväällä 2016 työttömien määrä on yhteensä 435.000 henkilöä, kun piilotyöttömät lasketaan mukaan. Tämä määrä on jonkin verran pienempi kuin se, millä työikäinen väestömme Tilastokeskuksen omavaraisuusennusteen mukaan alenee vuoteen 2060 mennessä.

Suomen BKT oli vuonna 2015 noin 207 miljardia euroaaja noin 38.000 €/asukas. Kun lasketaan BKT/tehty työtunti, saadaan selville, että yhden työtunnin BKT on 52 €/työtunti. Tämä on tulevaisuuden vähimmäisvaatimustaso, mikäli aiomme ns. voida hyvin. Meidän on keskityttävä kasvattamaan tuotosta tehtyä työtuntia kohden ja nimenomaan hinnassa eli arvonlisäyksenä. Nyhtökauratalouteen eikä alkutuotannon kuten kaivosteollisuuden, kasvattamiseen meillä ei ole paluuta, koska kansantaloutemme keskihintainen kalleus ei anna siihen mahdollisuutta.



Edellä olevan laskelmakokonaisuuden perusteella ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että Suomen talous ei määrällisistä syistä mitenkään välttämättä tarvitse sen suurempaa maahanmuuttoa. Me pystymme tekemään lähes yhtä paljon työtunteja koko talouden tasolla kuin aiemminkin, jos nostamme työllisyysasteen edes Ruotsin tasolle. Nostamalla työikää muutaman vuoden tilanne korjaantuu vielä lisää. Teknologia ja automaatio pitävät huolen siitä, että tehtyjen työtuntien määrä voikin joko pysyä ennallaan tai hivenen alentua ja saamme kokoon jopa enemmän BKT:a.

Sen sijaan me todennäköisesti tarvitsemme laadullista maahanmuuttoa turvaamaan sen, että riittävässä määrin pysymme teknologian eturintamassa. Me tarvitsemme todellisia osaajia ja uuden teknologian kehittäjiä antamaan riittävästi potkua tähän kehitykseen. Olisiko aihetta rakentaa vetovoimatekijöitä tähän tarkoitukseen? Esimerkiksi 5-10 vuoden tuloverovapaus tai maksuton asuminen tai suuret tutkimuspanostukset eri projekteihin? Vai olisiko puhdas suomalainen luonto ja puhdas ruoka riittävä houkutin? Vai mikä se voisi olla? Joka tapauksessa korkeanluokan osaajista on kova pula. Niin on tietysti muuallakin, joten kamppailu heistä on odotetttavissa.

Lisäksi meidän olisi hyvä selvittää, mitkä ovat tarvittavan osaamisen laadulliset vaatimukset ja ketkä voivat parhaiten ne turvata. Tarvitsemmeko insinöörejä, lääketieteen tutkijoita, tietotekniikan osaajia, taloustieteen guruja vai markkinointi-ihmeitä? Tärkeintä olisi oivaltaa se, että määrä ei korvaa tulevaisuudessakaan laatua näin pienessäkään taloudessa kuin Suomi on ja ilmeisesti pysyy vielä melkoisen kauan.

Jos olisin suomalainen poliitikko ja haluaisin hakea esimerkkiä maailmalta, suuntaisin Singaporeen. Koettaisin saada selville, miten siellä temppu tehtiin muutaman viime vuosikymmenen aikana. Singaporen kehitys on ollut huima, esimerkiksi vuodesta 1981 vuoteen 2015 maan BKT kasvoi lähes kymmenkertaiseksi, ja oli vuonna 2015 noin 280 miljardia euroa ja noin 51.000 €/asukas. Siis selvästi Suomen lukuja korkeammat tasot molemmissa. Singapore lähti vielä paljon Suomea alhaisemmalta tasolta vuonna 1981.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kuka on nettoveronmaksaja?

Käsitteesta 'nettoveronmaksaja' keskustellaan nykyisin usein. Määrittelemättä käsitettä tarkemmin jokainen helposti mieltää itsensä nettoveronmaksajaksi, ja tätä kautta tärkeämmäksi yhteiskunnan kannalta kuin joku toinen (ei-nettoveronmaksaja). Minkälainen sitten on suomalaisen nettoveronmaksajan kuvaus?

Lähtökohtana on, että nettoveronmaksaja maksaa enemmän veroja kuin mitä saa tulonsiirtoja. Tämän vuoksi on syytä selvittää ensin se, kuinka paljon tulonsiirtoja eri henkilötahot saavat. Sen jälkeen voidaan laskea se, millä tulotasolla verojen määrä ylittää saadut tulonsiirrot. 

Jos tehdään asiasta suhteellisen yksinkertainen (kuten se onkin), voidaan ottaa verojen osalta mukaan vain maksetut tuloverot eli sekä valtion että kuntien tuloverot. Sen sijaan välilliset verot kuten ALV jne. maksetaan yleensä käytön mukaan ja ne kohtelevat kaikkia käyttäjiä samalla tavalla. On aivan sama, ostaako maitopurkin tai sisäfileen Wahlroos tai mökin ukko, molemmat maksavat saman verran alv:ia.  Se, että Wahlroos ostaa enemmän sisäfilettä kuin mökin ukko, ei vaikuta nettoveronmaksumielessä mitään.



Tulonsiirtojen osalta yksinkertaistetaan laskelmaa hieman ja oletetaan, että valtion menoista 40 % ja kuntien menoista 20 % on tarpeellisia kaikkien kannalta ja kohdistuvat tasasuhteisesti kaikkiin kansalaisiin.

Seuraavat tulonsiirrot ovat mukana laskelmassa:
1. osuus valtion menoista/henkilö = 4.000 €
2. osuus kunnan menoista/henkilö = 2.000 €
3. päivähoito/lapsi = 10.000 €
4. peruskoulutus/lapsi = 10.000 €
5. korkeakoulutus = 20.000 €/tutkinto/vuosi, mukaan otetaan keskimääräisen valmistumisajan mukainen viisi vuotta. Jos perheen lapsi opiskelee tutkinnon, perhe saa siitä tulonsiirtoa siis 100.000 €, joka jaetaan vuosittaiseksi tulonsiirroksi 5.000 € hänen kasvuiälleen eli 20 ikävuodelle.

Nyt voimme laskea keskimääräiset esimerkkitalouden saamat tulonsiirrot. Esimerkkitaloudessa on kaksi aikuista ja kaksi lasta, joista toinen suorittaa korkeamman asteen tutkinnon. 

Saadut tulonsiirrot/talous:
1.      16.000 €
2.       8.000 €
3.-4. 20.000 €
5.       5.000 €
Yhteensä 49.000 €

Siispä noin kaksikymmentä vuotta tämä talouden kivijalka saa tulonsiirtoina lähes 50.000 € vuodessa.

Kuinka paljon tulee ansaita, että maksaa tuloveroa yhteensä 50.000 € vuodessa?

Jos:
aviopuoliso 1 ansaitsee keskimäärin 7.500 €/kk= 90.000 € vuodessa ja
aviopuoliso 2 ansaitsee keskimäärin 4.500 €/kk= 54.000 € vuodessa

niin he maksavat tuloveroa yhteensä vuositasolla suurin piirtein saman verran kuin he saavat tulonsiirtoina takaisin. Jos lapsia on vain yksi tai jos lapsia on enemmän, muuttuvat edellä olevat luvut vastaavasti. 

Lisäksi on hyvä huomata, että moni itsensä nettoveronmaksajaksi kokeva henkilö ei sitä todellisuudessa vielä ole, koska hän saa mittavia tulonsiirtoja tai hänellä on aikaisempia tulonsiirtoja maksamatta. Näinpä voivat esimerkiksi Espoossa hieman vauraammalla alueella asuvat Sirpa Mienkiewicz-Virtanen ja Matti Virtanen, joilla on kaksi tarha-/kouluikäistä lasta, mielessään sadatella naapurissa asuvaa Henna ja Heikki Järvistä, joilla ei ole lapsia lainkaan, koska Mienkiewicz-Virtaset ovat, omasta mielestään, nettoveronmaksajia suurituloisina (tulot yhteensä 110.000 € vuodessa) ja Järviset ovat vain keskituloisia (vuositulot yhteensä 75.000€). Siispä Mienkiewicz-Virtaset kokevat elättävänsä verorahoillaan noita tavallisia pulliaisia. 

Todellisuudessa Järviset maksavat tuloveroja yhteensä lähes 20.000 €/vuosi ja saavat tulonsiirtoina takaisin noin 12.000 €. Sen sijaan Mienkiewicz-Virtaset maksavat tuloveroja yhteensä noin 35.000 €, mutta saavat tulonsiirtoina takaisinpäin, jos korkeakoulututkintoa ei oteta mukaan laskelmaan, 44.000 € vuosittain.



Kummastusta herättä se, että miksi olemme kehittäneet yhteiskunnan, jossa suurelta osalta suhteellisen hyvätuloisia ihmisiä kerätään veroja ja siirretään niitä sitten heille takaisin eri kanavia pitkin. Tätä kierrätystä sitten valvoo suuri joukko byrokraatteja, jotka tietysti tekevät itsestään korvaamattomia. Jospa tämä on sitä paljon puhuttua jakamis-/kierrätystaloutta? Tai ehkäpä olemme keksineet "perpetuum mobilen"? Voisiko tämä olla jälleen yksi Sipilän hallituksen kärkihanke ja vientituloja suorastaan suoltava mahdollisuus?

Edellä olevasta laskelmasta selviää myös, että todellisia nettoveronmaksajia ovat kohtuullisen hyvin ansaitsevat sinkut ja lapsettomat parit sekä - yllätys yllätys - keskipalkkaa suurempaa työeläkettä saavat työeläkeläiset. Suurtuloiset ovat luonnollisesti nettoveronmaksajia. Lisäksi olisi todella tärkeää oivaltaa se, että nettoveronmaksajaominaisuutta tulee arvioida pitkällä aikavälillä, vähintään 20 vuoden aikavälillä, kuten edellä oleva laskelmakin on tehty.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Ikävintä mitä Suomelle voisi tapahtua?

Maailman turuilla ja toreilla tapahtuu kaikenlaisia asioita, isoja ja pienempiä. Tulipa mieleeni pohtia, mikä voisi olla huonoin tai ikävin asia, joka Suomelle voisi tapahtua muutaman seuraavan kuukauden aikana.

Olisiko se, että Donald Trumpista tulisi seuraava USA:n presidentti? Tuskinpa. Trump ei pystyisi tekemään sen enempää vahinkoa maailman tai Suomen kannalta kuin rauhanpalkittu edeltäjänsäkään teki tai sai aikaan. Maailma hyväksyisi hänet USA:n presidenttinä siinä missä aikaisemmatkin.

Olisiko se, että Brexit tapahtuisi ja Britannia irtaantuisi EU:sta, ainakin nykymuotoisesti? Tuskinpa vaan, sillä huolimatta mahtavasta pelottelukampanjasta, irtaantumisen todelliset vaikutukset ovat melkoisesti kuviteltuja pienempiä. Lisäksi käytännön irtaantuminen vie aikaa, ja tämän kuluessa kaikki toimijat mukauttavat toimintansa uuteen tilanteeseen. Alkuvaiheessa voisi tietysti syntyä ylilyöntejä puolin jos toisinkin, mutta taloudellisesti tilanne korjaantuisi vuoden sisällä. Poliitikoille voisi syntyä paineita, ainakin selkeämpään viestintään EU:n eduista ja haitoista jäsenvaltion kansalaisille.

Mutta mitä vaikuttaisi, jos tapahtuisi seuraavaa:
1. Kokoomus uuden puheenjohtajan johdolla pitää tiukati kiinni sotemallin valinnanvapaudesta eikä anna periksi. Kokoomus haluaa siis hieman kokoomuslaisempaa politiikkaa muutenkin.
2. Keskusta Sipilän johdolla toteaa, että nyt on vaikeeta ja pitää kiinni omista visioistaan.
3. Sipilä siis toteaa, ettei nykyhallituspohjan ole mahdollista jatkaa.
4. Hallitus hajoitetaan.
5. Uudet vaalit järjestetään lokakuussa 2016.

6. Vaalien edustajanpaikat jakautuvat:
Keskusta                  46
SDP                         45
Kokoomus               42
Vihreät                     24
Perussuomalaiset   18
Vasemmistoliitto      14
Muut                        11

7. Keskusta toteaa, että ahaa - olemme edelleen pääministeripuolue. Edellinen yritys Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kanssa ei menneyt ihan putkeen, joten koetetaanpa toisenlaista kokoonpanoa.
8. Sipilä ottaa kumppanikseen SDP:n ja Vihreät ja saa taakseen yhteensä 115 kansanedustajaa.
9. Sipilä perustelee ratkaisuaan vielä sillä, että SDP ja ammattiyhdistykset kantoivat vastuuta ja saivat suomalaisen sopimusyhteiskunnan toimimaan tekemällä kiky-sopimuksen.
10. Uusi hallitus aloittaa toimintansa marraskuussa 2016. Hallitusohjelman keskeiset kohdat ovat: turvataan hyvinvointiyhteiskunta, pidetään koko maa asuttuna, keskeiset ratkaisut työmarkkinoilla tehdään kolmikantaisesti, kaikille kaikkialla samat julkiset palvelut joko maksutta tai pienellä maksulla.
11. Pääministeri on Juha Sipilä, valtiovarainministeri on Antti Rinne, vihreiden uusi puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto on opetusministeri, koska ulkoministerinä toimii Pekka Haavisto. Ministereitä on yhteensä 19, joista Keskustalla 7, demareilla 7 ja vihreillä 5.
12. Hallitus toteaa, että Suomen talous on selvästi alkanut piristyä ja toimia, nyt annetaan lisävauhtia kasvattamalla julkisia investointeja ja julkisia menoja, mitään lisäleikkauksia ei tarvita, suuri osa jo päätetyistä menovähennyksistä perutaan.
13. Talouden dynamiikka ja kasvu pitävät huolen siitä, että julkinen velkaantuminen alenee, tosin ei pysähdy eikä mitään rakenteellisia muutoksia tarvitse toteuttaa, koska "olemme huippuosaajien huippuyhteiskunta, joka pärjää nyhtökauralla ja turpeen hyödyntämisellä sekä cleantechillä". Sopimusyhteiskunta jatkaa sopimistaan siitä, että mitään ei tarvitse eikä saa muuttaa. Meillä on edelleen "unelma".



Se, mikä tässä skenaariossa hirvittää, ovat kohdat 10-13. 

Jos me suomalaiset kuvittelemme, että olemme jo tehneet jotakin merkittävää oman maan talouden toimeliaisuuden sopeuttamisessa 2020-luvulle puhumattakaan 2030- luvusta, olemme suuresti erehtyneet. Käytännössä on tehty todella vähän. Merkittävin teko on ollut kaupan aukioloaikojen vapautuminen, seuraava voisi olla nelosoluen tuominen päivittäistavarakauppaan - mitään tämän suurempaa ja vaikuttavampaa ei ikävä kyllä vielä ole saatu aikaan. Nyt askarruttaa se, että ei saadakaan, vaan samat ongelmat ovat edessämme seuraavien vuosien aikana ja ikävä kyllä kertaluokkaa suurempina.