sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Onko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta mennyttä? Osa 1.

Tutkin hieman Tilastokeskuksen tilastoja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehittymisestä vuosien 1990 ja 2014 aikana (viimeinen vuosi, josta tietoja on saatavilla). Selvitin, miten valtion ja kuntien kokonaismenot ovat kehittyneet tänä aikana sekä miten merkittävimmät menokokonaisuudet ovat kehittyneet.
Seuraavassa tilastojen antamaa tietoa:

vuosi 1990
vuosi 2014
Julkisyhteisöjen
kokonaismenot mrd €
32.9
80.1
suhde BKT:seen %
36.2 %
39.1 %
€ / sierainpari
6.600
14.800

Julkisyhteisöjen kokonaismenot olivat vuonna 2014 yhteensä runsaat 80 miljardia euroa, kun ne vuonna 1990 olivat noin 33 miljardia euroa.
Euromääräisten lukujen kasvun lisäksi myös suhteellinen osuus BKT:sta on kasvanut selkeästi. Suhteellinen osuus BKT:sta on kasvanut runsaaseen 39 %:iin oltuaan hieman yli 36 % vuonna 1990.
Vastaava suhteellinen osuus oli vuonna 2000 oli vain 33.3 %.
Mitkään edellä olevat luvut eivät anna minkäänlaista tukea vihervasemmiston käsitykselle, että hyvinvointiyhteiskunta olisi rapautumassa, jos hyvinvointiyhteiskuntaa mitataan sillä, kuinka paljon valtio ja kunta käyttävät rahaa. 



Terveydenhuolto:

vuosi 1990
vuosi 2014
Terveydenhuolto
kokonaismenot mrd €
5.3
17.1
% / BKT
5.8
8.3
€ / sierainpari
1.065
3.124

Terveydenhuoltomenot ovat kasvaneet merkittävästi sekä euromääräisesti että suhteessa BKT:een. Nyt ne ovat jo reilusti yli 3.000 € henkeä kohden ja reilut 8 % BKT:sta. Suhteellinen kasvu BKT:sta on melko suuri.
Mistä tämä johtuu? Olisi mielenkiintoista selvittää:
  • olemmeko nyt paljon terveempiä kuin aikaisemmin, koska terveyteemme panostetaan näin paljon enemmän
  • ovatko terveyden toteuttamiseen liittyvien välineiden, lääkkeiden, henkilöstön jne. kulut kasvaneet muuta kustannustasoa näin paljon nopeammin
  • onko meillä paljon enemmän terveydenhoitajia (lääkäreitä, sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, psykologeja, lähihoitajia jne.) kuin aikaisemmin
  • olemmeko peräti sairaampia ja hoitoa enemmän tarvitsevia
  • vaadimmeko entistä enemmän terveydenhoitoa erilaisiin aikaisemmin pikkuvaivoina pidettyihin terveysongelmiin vai
  • onko diagnostiikka kehittynyt niin paljon, että yksinkertaisesti yksikään yksilö ei enää oikeastaan ole terve vaan tarvitsee jotakin terveydenhoito?

Koulutus:

vuosi 1990
vuosi 2014
Koulutus
kokonaismenot mrd €
5.7
13.1
% / BKT
6.2
6.4
€ / sierainpari
1.136
2.392

Koulutusmenot eivät ole kovinkaan paljon kasvaneet suhteessa BKT:een, vaikkakin ne ovat euromääräisesti kasvaneet melkoisesti (mutta niinhän on BKT:kin). Tämähän on koko markkinatalouden perusajatus eli että taloudellinen aktiviteetti lisääntyy ja BKT tämän ansiosta kasvaa, joten kasvavaa kakkua voidaan jakaa entistä enemmän.
Kun koulutusmenojen suhteellinen osuus BKT:sta on pysynyt suurin piirtein ennallaan, voi kysyä:
  • onko lähtötilanteessa ollut ns. tuhtaa eli turhaa rahankäyttöä, jolloin lähtötilanteen vertailuluku on jo valmiiksi korkea
  • onko meidän koko koulutusjärjestelmämme nyt tehokas, mitä se ei aikaisemmin ollut
  • ovatko viisaat päättäjämme riittävän tietoisia siitä, että tulevaisuuden Suomi pärjää hyvin vain hyvällä koulutuksella?

Sosiaaliturva:


vuosi 1990
vuosi 2014
Sosiaaliturva
kokonaismenot mrd €
16.9
52.2
% / BKT
18.6
25.4
€ / sierainpari
3.390
9.554

Sosiaaliturvamenoissa ovat mukana sosiaaliturvarahastojen maksamat sosiaaliturvamenot kuten työttömyysturvaan, eläkkeisiin, toimeentulotukeen, elatusapuun liittyvät menot.

Sosiaaliturvamenojen kasvu on ollut melkoisen voimakasta kaikkien tarkasteltujen lukujen valossa. Kokonaismenot ovat suorastaan räjähtäneet. Merkittävintä on kuitenkin suhteellisen osuuden kasvu noinkin paljon. Jos tämänsuuntainen kehitys jatkuu, tuleeko Suomesta hyvinvointivaltion jatkeeksi sosiaaliturvavaltio?
Tällaisen pikaisen selvityksen perusteella vaikuttaa siltä, että vuoden 1990 jälkeen olemme:
  • lisänneet yhteisten varojemme käyttöä melko paljon myös suhteessa BKT:een laskettuna tai
  • ainakin älämölöä pitävä osa meistä on sitä mieltä, että meidän tulee vielä kasvattaa tuota julkisten menojen määrää, koska velkaa saadaan halvalla
  • tulleet sairaammiksi, koska eurojen käyttöä tähän tarkoitukseen on lisätty paljon
  • tulleet syntymäfiksummiksi, koska opimme vähemmällä koulutuksella ja pärjäämme hyvin näinkin, eihän meitä tarvitse kouluttaa, meillä on maailman parhaat insinöörit
  • tulleet riippuvaisiksi erittäin paljon tulonsiirroista, jotka rahoitamme eri menettelyiden kautta sosiaaliturvana, olemme siirtyneet sosiaaliturvavaltioon.


Mahtavatkohan tulkintani olla oikeita?

torstai 28. heinäkuuta 2016

Suomen ”erinomaisesta” tiedonvälityksestä osa 4

Suomalaisten tiedotusvälineiden meille antama kuva liittokansleri Merkelin esityksestä Saksassa viime viikkojen väkivallantekojen jälkeen on aika erikoinen.

HS: Lomansa keskeyttänyt liittokansleri ei aio lakata toivottamasta pakolaisia tervetulleiksi.

YLE: Saksa ei muuta pakolaispolitiikkaansa iskujen takia.

Aamulehti: Merkel puolusti tiukasti pakolaispolitiikkaansa: se on meidän historiallinen velvollisuutemme

TS: Merkel puolusti tiukasti sallivaa pakolaispolitiikkaansa.

Verkkouutiset: Mielipidetiedustelun mukaan 57 prosenttia saksalaisista pitää Angela Merkelin pakolaispolitiikkaa epäonnistuneena (mutta Verkkouutiset ei kerro mitään Merkelin esittämistä toimenpiteistä).

Mikään edellä mainituista tiedotusvälineistä ei tuonut esiin sitä, että Merkel itse asiassa esitti yhdeksän kohdan listan toimenpiteistä. Niitä ovat: (tästä kertoi ainoastaan Iltalehti)
  1. parempi ennakkovaroitusjärjestelmä
  2. vahvistetaan poliisivoimia eli lisää euroja sinne
  3. uusi poliisin erikoisosasto internetrikollisuuden tutkimiseen
  4. armeija mukaan estämään iskuja
  5. parannettava terrorismin tutkimista
  6. parannetaan eurooppalaista yhteistyötä
  7. kiristetään aselakeja Euroopan tasolla ehkäisemään laitonta asekauppa
  8. parannetaan tiedusteluyhteistyötä, myös USA:n kanssa
  9. palautetaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet pakolaiset.


Jokainen voi tietysti olla mitä mieltä haluaa siitä, ovatko listan toimenpiteet riittävät ja tarpeelliset vai jotain muuta. Olennaista on mielestäni se, että lähes kaikki välineet jättivät merkittävän viestin tai ainakin sen osan kertomatta. Merkittäväähän tässä on se, että Saksa aikoo selkeästi käytännössä tehostaa toimintaansa omien kansalaistensa turvallisuuden lisäämiseksi.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Onko pelkoon aihetta?

Mieliämme ovat viime aikoina kuohuttaneet ns. terrori-iskut eri puolilla Eurooppaa, lähinnä Ranskassa ja Saksassa.
Jatkuvien uutisointien myötä itse kunkin turvallisuuden tunne alkaa heiketä ja pelko kasvaa. On aivan yhtä tyhjän kanssa sisäministerin tai kenenkään muun tulla sanomaan, ettei pelolle saa antaa valtaa, koska jokainen joutuu itse määrittelemään sen maailman, jossa elää. Jos jatkuva tiedonvirta kertoo, että pelkoon on aihetta ja jos tätä pelkoa synnyttävää perustetta mitenkään ei lievennetä, niin varmasti epävarmuus ja pelko alkavat nostaa päätään.
Mutta: Onko maailmamme muuttunut pelottavammaksi paikaksi näiden terrori-iskujen takia ja jos on niin kuinka paljon?
Vastausta tähän voisi etsiä vaikkapa omasta eurooppalaisesta lähimenneisyydestämme ja katsoa, kuinka auvoista se elämä oli esimerkiksi niinkin vähän aikaa sitten kuin 1907 ja 1980 –luvuilla, jolloin itse olin nuori mies.



1970 -luvulla ja 1980-luvulla terrori-iskuja oli itse asiassa melkoisesti. Niiden uhreiksi joutui vuosittain satoja ihmisiä. Kohdemaita olivat erityisesti Espanja, Iso-Britannia, Italia, Länsi-Saksa ja Ranska.
Tuolloin ns. terrori-iskuja tekivät ETA, IRA, edellisen vastapooli, korsikalainen FLNC.
Iskuja kohdistettiin myös vallanpitäjiin kuten Espanjan pääministeriin ja  kuninkaaseen sekä Iso-Britannian pääministeriin.
Italiassa ja Saksassa nostivat päätään erityisesti vasemmistolaiset kuten Punaiset Prikaatit ja Baader-Meinhof eli Punainen armeijakunta. Näiden vastapuolena ilmestyivät myös oikeistolaiset, joiden aikaansaannoksena pidetään esimerkiksi  Bolognan keskusrautatieasemalle tehtyä iskua.
Lähi-itä tuli jo silloin esiin – esimerkkinä mm. Münchenin olympialaisissa tehty isku, jossa kunnostautui Musta syyskuu j-järjestö sekä Lockerbien yläpuolella Skotlannissa räjäytetty lentokone, josta tuomittiin libyalainen tiedustelu-upseeri.
Muistan ensimmäisen Lontoon matkani joskus 1970-luvulla, ja kuinka monissa paikoissa silloin varoitettiin IRA:n mahdollisista pommeista
Siis: kuinka paljon meillä on pelättävää ja onko pelolle perusteita?
Esitettyjen lukujen valossa ainakaan vielä ei ole syytä mihinkään erityisen suureen pelkoon. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö kaikin keinoin tule poistaa mainitunlaiset terrori-iskut kokonaan. Mutta asioita jatkuvasti vatkaamalla se tuskin tapahtuu.

Aivan toinen pelkoa aiheuttava seikka voi muodostua siitä, jos erilaiset rikollisuuden tekomuodot lisääntyvät, mistä tahansa syystä.


tiistai 26. heinäkuuta 2016

Suomen "erinomaisesta" tiedonvälityksestä osa 3

Kun tiedotusvälineissä jätetään asioita kertomatta, kuvitellaanko, että siten saadaan haluttu asia tai idea toteutumaan? Siitäkin huolimatta, että kuulijat/katsojat/lukijat eivät voi millään tavalla asiaan vaikuttaa.

Verkkouutiset kertoo:

”Hillary Clintonin suosion lasku - näitä brutaaleja lukuja on mitattu

Washington Post toteaa uutisessaan ”Neljä brutaalia vaalilukua” tervehtii Hillary Clintonia demokraattien puoluekokouksessa, että kyse ei ole vain Trumpin noususta, vaan pitkään jatkuneesta alamäestä ja "eräistä hyvin huonoista uutisista Hillary Clintonille".

Washington Post -lehden mukaan Clintonilla on pitkään jatkunut alamäki ja seuraavat luvut osoittavat sen:
1) 68 prosenttia amerikkalaisista sanoo, ettei Hillary Clinton ole rehellinen ja luotettava. Kyse on CNN:n kyselystä. Toukokuussa 2016 vastaava luku oli 59.
Clintonia pitää rehellisenä ja luotettavana 30 prosenttia. Trumpia pitää rehellisenä ja luotettavana 43 prosenttia.
2) Clintonista oli myönteinen kuva 31 prosentilla ja kielteinen kuva 56 prosentilla.(CBS)
CNN:n kyselyssä Clintonista on myönteinen kuva 39 prosentilla.
3) Amerikkalaisista 38 prosenttia sanoo, että olisi "ylpeä" saadessaan Clintonista presidentin. Vastaava luku toukokuussa oli 55 prosenttia.
4) Lähes puolet demokraattien esivaaliäänestäjistä, 45 prosenttia, haluaisi yhä Bernie Sandersin presidenttiehdokkaaksi.”


Valitettavasti tätä uutista ei löytynyt mistään ns. valtamedian uutisista. Sen sijaan löytyi mm. seuraavia uutisia:

YLE: Maailma kasvaa pituutta, mutta Suomessa kasvu on tasaantunut.
HS: Jalka, jaardi, gallona, unssi - testaa tunnetko brittiläiset mittayksiköt.
Aamulehti: Erdogan matkustaa Venäjälle elokuun alkupuolella.
Iltasanomat: Hemingway on kuin Hemingway - yhdennäköisyyskisa ratkesi kaiman voittoon.
Iltalehti: Joskus avuliaisuus kostautuu - video paljastaa, kuinka ovelasti korttihuijarit iskevät.

Siispä haluaisin edelleen muistuttaa ---välineitämme siitä, että USA:n seuraavan presidentin valitsevat USA:ssa ne äänestämään oikeutetut, jotka tätä oikeuttaan käyttävät. Hyvin harvalla Suomessa majailevalla on asiassa mitään valtaa. Tämän vuoksi on erittäin kummallista, että esimerkiksi edellä olevia tietoja ei meille kerrota missään. YLE, jonka tehtävänä lienee tiedon tosiasioihin perustuvan tiedon välittäminen, ei kerro näistä yleensä yhtään mitään. Muut seuraavat suurin piirtein samalla tasolla.

Miten asiaa olisikaan uutisoitu, jos edellä olevat luvut olisivat toisin päin? Esimerkiksi näinkö:
Amerikkalaiset tulivat järkiinsä.
Hillaryn charmi puree
Rouva Obaman loistava puhe demokraattien puoluekokouksessa nostaa Hillaryn presidentiksi.
Trump on lyöty.
Maailmanrauha pelastettu.
Baltian maiden asukkaat voivat nukkua yönsä rauhassa.

Tilanne muistuttaa paljon nykyisestä USA:n presidentistä luotua käsitystä Suomessa. Ei ennen valintaa eikä myöskään presidenttikauden aikana ole tuotu esiin oikeastaan mitään realistista ja tosiasioihin pohjautuvaa arviota hänen toiminnastaan ja onnistumisestaan. Sitä etsivän kannattaa lukaista:
Tariq Alin: Obama: ensimmäinen erä
Keijo Korhonen: Obaman oppivuosi
Kumpikaan kirjoittajista ei ainakaan lähtökohtaisesti ole mikään Obaman inhoaja, joten näistä löytynee suhteellisen punnittua ja selkeää arviointia presidentti Obamasta.

Loppuun vielä kysymys: Elämmekö todella maassa, jossa  on maailman parhain, vapain ja objektiivisinta tietoa asukkailleen tuottava tiedotusvälineistö? 

Erityisesti olisi syytä huolestua YLE:n toiminnasta, koska sen me kaikki yhdessä maksamme ja ylläpidämme.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Suomen "erinomaisesta" tiedonvälityksestä osa 2

Päivänä muutamana (22.7.) kirjoitin edellisen kerran meidän erinomaisista .....välineistä. 
Silloin ajattelin, että uutisen kertomatta jättäminen oli vain pieni lipsahdus, joka ei toistu. 

Kunnes tänään jälleen luin netissä eri ....välineitä ja törmäsin Aamulehdessä uutiseen, jota en löytänyt mistään muusta uutisvälineestä:

"Clinton jäi toiseksi kannatusmittauksessa -
Trumpia pidetään yhä luotettavampana ja rehellisempänä."

Varsinaisen uutisen sisältönä oli, että Trump on ohittanut Clintonien CNN:n tuoreimmassa kannatusmittauksessa.

Trumpia kannatti uudeksi presidentiksi 48 % ja Clintonia 45 %. 

Aiemmissa CNN:n mittauksissa Clinton on ollut Trumpia edellä yli 10 %:llä.

Trumpia pitää luotettavana ja rehellisenä 43 % jaa vastaava luku Clintonin osalta on 30 %.

Lisäksi koettiin, että Trump on lähempänä tavallisten amerikkalaisten arkea, ja yhä useampi olisi ylpeä, jos Trump olisi USA:n seuraava presidentti.

Mielenkiintoista nähdä, tuleeko suomalainen erinomainen media "yllättymään" loppusyksystä ja vieläpä ikävästi.



sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Veronalennusten dynaamisista vaikutuksista

Harva asia kuumentaa tunteita niin paljon kuin verotukseen liittyvät kysymykset (jos maahanmuuttokysymykset jätetään pois). Vuosien ajan Suomessa on keskusteltu ja vinoiltukin ns. veronalennusten dynaamisista vaikutuksista - mitään kummempaa tietoa käsitysten tueksi asiasta esittämättä. Ajattelinpa pistää lusikkani tähän soppaan ja tutkailla hieman asiaa muutamien maiden osalta ja hieman pitemmällä aikajänteellä.

Selvitin ensin, mitkä ovat tarkastelumaiden veroasteet vuonna 2000 ja 2015. Sen jälkeen katsoin, miten nämä ovat muuttuneet. Veroastehan lasketaan näin: verot/BKT x 100. Näin saadaan prosenttiluku, joka osoittaa ao. maan verojen ja veroluonteisten maksujen osuuden BKT:sta. 

Seuraavassa taulukossa on esitetty tarkastelumaiden veroasteen muutos. Miinusmerkki tarkoittaa, että veroaste on laskenut niin monta prosenttiyksikköä kuin luku osoittaa ja päinvastoin. Esimerkiksi Suomessa on veroaste laskenut vuoden 2000 tasosta eli 47,2 %:sta 44 %:iin muutos siis - 3.2 prosenttiyksikköä.

Veroasteen muutos prosenttiyksikköä vuodesta 2000 vuoteen 2015

Hollanti             -1.5                                             
Itävalta           + 0.4                                          
Norja               - 5.0                                             
Ruotsi            - 10.4                                            
Saksa              - 0.2                                            
Suomi              - 3.2                                             
Sveitsi              - 3.5                                             
Tanska            + 1.5                                            
Uusi-Seelanti   - 0.6                                              

Veroasteen laskeminen vaikuttaa olevan yleinen linja, vain Tanska ja Itävalta ovat kulkeneet vastavirtaan. Merkittävän veroasteen alentamisen ovat toteuttaneet Ruotsi, Norja, Sveitsi ja Suomi.

Jos katsotaan, miten veroasteen alentuminen on vaikuttanut talouden kehitykseen samana ajanjaksona, niin voidaan tehdä päätelmiä siitä, onko verojen alentamisella haluttuja dynaamisia vaikutuksia vai ei. Seuraavassa taulukossa on esitetty samojen maiden BKT/asukas kehitys vuodesta 2000 vuoteen 2015. Muutos on suhteellinen muutos.

BKT/ asukas muutos vuodesta 2000 vuoteen 2015 prosenttia
                                                    
Hollanti             71                                                           
Itävalta             76                                                        
Norja                96                                                        
Ruotsi               72                                                         
Saksa               74                                                         
Suomi               72                                                         
Sveitsi             112                                                        
Tanska              69                                                          
Uusi-Seelanti  178                                                        

Taulukoiden antamasta tuloksesta huomataan, että:

  • suurimmat BKT:n kasvut ovat toteutuneet Uusi-Seelannissa (+ 178 %), Sveitsissä (+ 112) ja Norjassa (+96). Samoissa maissa ovat veroasteet myös alentuneet: Norjassa (-5.0), Sveitsissä (-3.5) ja Uusi-Seelannissa lievempi (-0.6). 
  • Ruotsi ja Suomi eivät näytä niin paljon hyötyneen veroasteiden mahdollisista dynaamisista vaikutuksista.
  • Tanska, jossa veroaste nousi, on BKT/asukas muutos pienin tarkastelujaksolla. Eli onko verosteen nousu syönyt mahdollista talouskasvua?
  • Jos otetaan tarkasteluun mukaan veroasteen taso vuonna 2015, voidaan todeta, että veroaste oli vuonna 2015 Norjassa 38 %, Sveitsissä 27 % ja Uudessa-Seelannissa 33 %, ja ne lähtivät alkutilanteessa myös kohtuulliselta tasolta alentumaan.
  • Kun taas Tanskassa nostettiin jo suhteellisen korkean veroasteen tasoa entisestään. Saksassa on veroaste pysynyt lähes samalla tasolla 2000-luvulla.

Tämä viittaisi siihen, että sekä veroasteen alentamisella mutta myös veroasteen tasolla on vaikutusta taloudelliseen kasvuun. Tietysti on vaikea saada veroastetta korkeasta alhaisemmaksi, jos sitä ei koskaan alenneta. 

Lienee siis aiheellista perusteellisesti harkita kokonaisverosteen alentamista, koska niiden maiden kehitys, jotka ovat kohtuullisella tasolla (Norja, Sveitsi ja UUsi-Seelanti) ovat taloudella mitattuna kehittyneet selkeästi paremmin kuin korkeamman veroasteen maat. Lisäksi näissä maissa verojen alentamisen vaikutus on myös ollut suurehko. 


Jos tarkastellaan asiaa BKT/asukas luvun kautta, voidaan todeta, että kohtuulliset verottajat Norja (vuonna 2015 BKT/asukas 74.700 USD) ja Sveitsi (80.200 USD) ovat selkeästi varakkaampia kuin muut. Vastaavat luvut ovat Tanskassa (52.000 USU), Ruotsissa (50.200 USD), Saksassa (41.200 USD) ja Suomessa (41.900 USD). Vaikka kohtuullisen verotuksen maana Uusi-Seelannin BKT/asukas on hieman alhaisempi (37.800 USD), niin se omalla kasvuvauhdillaan ottaa esimerkiksi Suomen kiinni muutamassa vuodessa viimeistään vuoden 2020 kieppeillä.

Käyttämällä veroasteen muutosta ja vuoden 2015 koko talouden BKT:ta voidaan vielä tarkastella, kuinka paljon kukin maa on veroasteen muutoksella jättänyt tai ottanut kansalaisten omasta päätäntävallasta euroja. Esimerkiksi Suomessa jätettiin lisää kansalaisten omaan päätäntävaltaan euroja 6.6 miljardia euroa vuonna 2015. Tämän verran meitä on verotettu vähemmän kuin olisi verotettu, jos vuonna 2015 olisi ollut sama veroaste kuin vuonna 2000.

Omaan päätäntävaltaan jätetyt eurot miljardia € eri maissa:

Itävalta                      - 1.3
Tanska                      - 3.8
Saksa                       + 5.8
Suomi                       + 6.6
Alankomaat               +9.8
Uusi-Seelanti            + 1.0
Norja                        +16.9
Ruotsi                       +44.5
Sveitsi                       +14.5

Jälleen hyvä huomata, että talouden kasvun pärjääjät ovat myös jättäneet verottamatta enemmän kuin verrokkimaat (Ruotsia lukuunottamatta, joka ei ole pärjännyt niin hyvin). Tässä yhteydessä on hyvä muistaa se, että Ruotsi lähti todella korkealta tasolta alentamaan veroastettaan kuten myös Suomi ja vielä nytkin molemmat maat ovat kohtuullisen kovan verotason maita kuin myös Tanska.


Kun yliopistoja on meillä enemmän kuin tarpeen - muista tutkimuslaitoksista puhumattakaan - olisikin hyvä, että meidänkin talousviisaamme antaisivat kaltaistani maallikkoa paremman selvityksen veroasteen ja talouden kasvun keskinäisestä riippuvuudesta. Tämän tarkastelun perusteella vaikuttaa siltä, että riippuvuutta on sekä veroasteen korkeuden että sen alentamisen osalta. 

Veroaste ei saisi olla liian korkea (esimerkiksi 36-38 % voisi olla tavoiteltava taso tässä tehdyn selvityksen mukaan), kaikin tavoin tulee pitää huolta, että se ei nouse tämän yläpuolelle millään mahdollisilla piiloveroilla tai maksuilla. Jos veroaste tämän ylittää, tulee julkisvallan ensisijaisena taloudellisen toimeliaisuuden tarkoituksena olla sen alentaminen. Jos Hollannissa, Norjassa, Saksassa, Sveitsissä ja Uusi-Seelannissa riittää tämän kokoluokan veroaste, onhan se ihme ja kumma, jos Suomessa ei riitä.

Olen varma siitä, että minä (tai paremminkin vaimoni) samoin kuin kaikki muutkin toimijat osaamme valtiota ja kuntaa paremmin tehdä päätöksiä omien rahojemme käytöstä. Näinhän asia on, ainakin historian valossa tarkasteltuna. Paremmuus johtuu hyvin yksinkertaisesta syystä: Minä käytän omia eurojani ja julkinen taho käyttää aina toisten rahoja. 


perjantai 22. heinäkuuta 2016

Suomen "erinomaisesta" tiedonvälityksestä

Olemme hyvin ylpeitä Suomen tasapuolisesta, avoimesta ja tietoa antavasta mediasta, joka aina tuo esiin merkittävät faktatiedot eikä koskaan esitä asiaa oman mielipiteensä näkökulmasta eikä varsinkaan koskaan esitä omia mielipiteitään tosiasioina. Tai ainakin median edustajat ovat. Tehtävänä on tuoda tasapuolisesti tietoa siten, että jokainen voi sen perusteella saada puolueettoman käsityksen maailmastamme, näin ainakin median puolelta esitetään.

Tarkastellaanpa muutaman suurehkon tiedotusvälineen uutisointia meneillään olevasta USA:n republikaanien puoluekokouksesta ja puolueen valitsemasta presidenttiehdokkaasta. Voi suomalaisparat, erityisesti he, jotka eivät seuraa ulkomaisia tiedotusvälineitä. Miten meitä johdatellaankaan ja mihin?

Muutama esimerkki. Näin totesivat ....välineet:

HS: "Trump vetosi puheessaan amerikkalaisten pelkoihin: Väkivalta loppuu, kun minut valitaan presidentiksi."
HS: kommentti: "Trumpin puheessa kuului 1930- luvun kaiku."

YLE: "Trump otti ehdokkuuden vastaan - "Poliittisen korrektiuden aika on ohi"
YLE: Näkökulma: "Edessä on kivinen tie, mutta Trump ei tingi linjastaan"

Iltalehti: "Trumpilta yllättävä nyökkäys sateenkaarikansalle - vannoi suojelevansa"
Iltasanomat: "Trump maalasi puheessaan kauhukuvan USAsta - antoi nämä 24 vaalilupausta"
Aamulehti: Analyysi: "Syvällä tummissa vesissä - Trump hakee uusia kannattajia vasemmalta, ei keskeltä"

Sen sijaan Verkkouutiset kertoi: "Kolme neljästä reagoi myönteisesti Donald Trumpin puheeseen" - "CNN:n mukaan puheen katsoneista 57 % reagoi hyvin myönteisesti, 18 % jotakuinkin myönteisesti ja 24 % negatiivisesti. Kun katsojilta kysyttiin "mihin suuntaan Trumpin ehdottama politiikka veisi maata?" 73 % vastasi "oikeaan suuntaan" ja 24 % "väärään suuntaan".

Kysymys kuuluukin: Miksi mikään muu väline ei kertonut tätä tietoa? 
Johtuuko siitä, että
a) se on tosiasia
b) meitä ei kiinnosta tai saa kiinnostaa, mitä amerikkalaiset asiasta ajattelevat
c) se ei sovi siihen mielikuvaan, joka Trumpista halutaan lanseerata
d) jostain muusta syystä?

Lähdetään siitä, että tarvitsemme tietoa muodostaaksemme oman käsityksemme asioista. Mutta miksi tätä tietoa ei ole saatavilla? Amerikkalaiset äänestäjät valitsevat seuraavan presidentin. Eikö olisikin asianmukaista, että meille annettaisiin tietoa siitä, miten he asian näkevät ja kokevat? Eikö tämä tieto olisi tärkempi kuin se, onko Trumpin vaimon puhe jonkinlainen kopsaus jostakin jne?

Selvyyden vuoksi totean, että pidän itse molempia nykyehdokkaita huonoina vaihtoehtoina USA:n seuraavaksi presidentiksi. Minä en häntä valitse, joten jätän päätösvallan amerikkalaisille. Toivoisin vain, että suomalainen media tekisi samoin ja esittäisi enemmän tietoa molemmista ehdokkaista ja nimenomaan tasapuolisesti ilman omia mielipiteitään. Tai ainakin niin, että kerrotaan selvästi, milloin ollaan mielipiteiden puolella.



Kirjailija ja historioitsija Thomas Carlyle kirjoittaa vuonna 1829 näin "Kuten hyvin tiedetään, mies voi journalistiikan keinoin sekä elättää perheensä vielä vuosikausia sen jälkeen, kun hänen aivonsa (mikäli hänellä ylipäänsä on ollut aivot) - - ovat kuihtuneet kuivaksi jauheeksi." Hän myös asettuu profeetan osaan - aivan kuten halusikin - ennustaessaan, että journalisteista on nyt tulossa yhteiskunnan todellisia hallitsijoita." (Lainaus Leif Salmén: Maanalainen moskeija)

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Tutkimus- ja kehittämispanosten merkityksestä kansantaloudelle

Edellisessä postauksessa tarkastelin koulutuspanostusten vaikutusta yhteiskunnan taloudelliseen pärjäämiseen. Kuten todettiin, merkittävää korrelaatiota koulutusmäärien ja yhteiskunnan taloudellisen pärjäämisen kesken ei näytä olevan.

Toinen yhtä tunteita kuohuttava asia kuin koulutus on yhteiskunnan tutkimus- ja kehitysmenojen suuruus. Tätä mitataan usein suhteessa bruttokansantuotteeseen. Lähes yksinomainen kuvitelma on, että mitä suurempi on mainittu prosenttiosuus, sitä suurempi on vaikutus talouden menestykseen.

Niinpä lähdin selvittämään, voidaanko osoittaa tutkimus- ja kehitysmenojen korkealla osuudella BKT:sta olevan vaikutusta yhteiskunnan talouden pärjäämiseen. 

Tarkatelukohteina olivat samat maat kuin edellisessä postauksessa, uutena tulee mukaan Singapore.

Keskimääräinen R&D-osuus BKT:sta 2000-2013 on seuraava:                                                   
Alankomaat    1.8
Argentiina       0.5
Belgia             2.1
Israel              4.2
Itävalta           2.6
Japani            3.3
Korea             3.7
Norja              2.6
Ruotsi            3.3
Saksa            2.6
Singapore      2.2
Suomi            3.5
Sveitsi            2.7
Tanska           2.9
Uusi-Seelanti 1.2

Eniten tutkimukseen ja kehitykseen käyttivät siis Israel (4.2 %), Korea (3.7 %) ja Suomi (3.5 %), joiden jälkeen seurasivat Ruotsi ja Japani, molemmat 3.3 %.

R&D-menojen suurehkolla osuudella on talouskasvuun ainakin kohtuullinen vaikutus, kuten Korea ja Israel osoittavat. Sen sijaan Norja, Itävalta ja Uusi-Seelanti osoittavat toiseen suuntaan. 

Jos mittarina on BKT €/asukas, häipyy myönteinen vaikutus lähes kokonaan pois, sillä korkeimman BKT €/asukas saaneet Norja, Sveitsi, Alankomaat, Itävalta ja Saksa ovat selkeästi alhaisemmalla tasolla R&D-menoissaan kuin kärjessä olevat maat, Suomi mukaanlukien. Lisäksi Singapore, jonka talouden kasvuvauhti ja BKT €/asukas ovat selkeästi korkeammat kuin esimerkiksi Suomella, käyttää suhteellisen vähän tutkimus- ja kehityspanokseen, vain 2.2 %.

Jos tarkastellaan vielä Euroopasta Iso-Britanniaa (R&D-osuus 1.7 %) ja USA:a (R&D-osuus 2.7 %), huomataan, että näidenkin talouksien panostusmäärät ovat suhteellisesti kohtuullisia.

Siispä jälleen: Olisiko aiheellista Suomessakin selvittää, miten käyttämämme miljardit eurot ovat tuottaneet taloudellista hyvinvointia? Pärjäisimmekö esimerkiksi vain noin 2.5 %:n R&D-panostuksella, jos eurot käytetään fiksummin ja tehokkaammin?

Olisimme silloin suurin piirtein Itävallan, Norjan, Saksan ja Sveitsin tasolla ja selkeästi Alankomaiden, Belgian ja Singaporen yläpuolella. Tässä kohtaa on hyvä huomata, että yksi prosenttiyksikkö BKT:sta suomalaisittain on runsaat 2 miljardia €.

On selvää, että voidakseen kehittyä yhteiskunnan talouden tulee käyttää jokin määrä bruttokansantuotteestaan tutkimus- ja kehitystoimintaan. Kuinka suuri tämän osuuden olisi hyvä olla? Ja ennen kaikkea, miten voisimme varmistaa, että käytämme panostamamme määrän oikein ja tehokkaasti? 

Kun tarkastelee Suomen R&D-menoja keskimäärin 2000-luvulla, voidaan ainakin päätellä, että Suomi on käyttänyt kohtuullisen paljon tutkimukseen ja kehitykseen ja että kovin suurta hyötyä ei näistä käytetyistä panostuksista ole Suomelle kuitenkaan ollut. Suomea vähemmän näitä panostuksia tehneet maat ovat pärjänneet meitä paremmin ja niillä on myös meitä korkeampi BKT/asukas. Näitä maita ovat useat tarkastelussa olleet EU-maat sekä Singapore.

Olisikin nyt syytä lähteä selvittämään, miten olemme R&D-panostukset käyttäneet ja miten nämä panokset ovat muuttuneet tuotokseksi eli kansalaistemme hyvinvoinniksi. Tämän selvityksen perusteella voimme tehdä päätelmiä, miten suuntaamme panokset tästä eteenpäin.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Tuottaako koulutus aina taloudellista menestystä?

Suomessa on paasattu siitä, että joudumme ongelmiin, kun leikkaamme koulutuksesta. Emme enää pärjää tulevaisuudessa, talouden syöksy alkaa heti huomenna jo ennenkuin edes koulutuksesta leikataan. Joidenkin mielestä koulutuksen vähentäminen johtaa katastrofiin - pitäisi toimia päinvastoin eli lisätä koulutukseen käytettäviä euroja, jotta pärjäisimme tulevaisuudessa.

Onko asia näin? Saako koulutus sinänsä aikaan taloudellista kehitystä ja talouskasvua? Onko totta, että koulutuksella sisällöllä ja laadulla ei ole väliä? Kunhan vaan koulutetaan niin talouden taivas aukeaa? Mitä suurempi osuus vuosiluokasta suorittaa korkeampia tutkintoja, sitä paremmin pyyhkii taloudellisesti? Mitä enemmän koulutusta, sitä parempi huominen?

Tutkin hieman asiaa kun halusin selvittää, löytyykö koulutuksen ja taloudellisen menestyksen välillä suoraa tai lähes suoraa riippuvuutta koko talouden tasolla. 

Löytääkseni riippuvuutta näiden välillä, selvitin valituista maista:

1. kolmannen asteen koulutukseen osallistuvien määrät vuosiluokista eli sen, kuinka suuri osauus vuosiluokasta on kolmannen asteen koulutuksessa mukana. Kolmas aste (ei siis kolmannen asteen kuulustelu) tarkoittaa lukion/ammattikoulun/opistotason jälkeistä koulutusta, pääasiassa yliopisto- ja ammattikorkeakoulutusta. Tarkasteluvuodet ovat 1990 ja 2014.

2. BKT:n kehitys vuosien 1990-2013 välisenä aikana, prosentuaalinen muutos, laskettu vakioitujen hintojen vuoden 2011 mukaan

3. vuoden 2014 BKT €/asukas ostovoimakorjattuna.

Jos erityisesti vihreiden ja vasemmalle kallellaan olevien puolueiden väittämä pitää paikkansa, tulisi tuloksena olla, että mitä suurempi osuus vuosiluokasta on osallistunut kolmannen asteen koulutukseen, sitä suurempi on ollut vuosittain talouskasvu ja sen suurempi on BKT €/asukas. Näiden taholtahan suurin huuto koulutukseen liittyvissä asioissa on tullut.

Vertailussa ovat mukana seuraavat maat, joista suuri osa on EU-maita:

1. Alankomaat
2. Argentiina (viime vuosisadan alkupuolella eräs maailman vauraimmista maista)
3. Belgia
4. Israel
5. Itävalta
6. Japani
7. Korea
8. Norja
9. Ruotsi
10. Saksa
11. Suomi
12. Sveitsi
13. Tanska
14. Uusi-Seelanti

Seuraava taulukko osoittaa edellä olevien maiden tulemat:


Maa
Osuus ikäluokasta % 1990
Osuus ikäluokasta % 2014
BKT:n kasvu vuosina 1990-2013 %
BKT/asukas vuonna 2014 €
Alankomaat
35
79
39
44.500
Argentiina
53
80
102
16.400
Belgia
38
72
31
40.100
Israel
34
67
69
30.200
Itävalta
33
80
43
43.000
Japani
30
62
23
34.600
Korea
37
95
153
30.600
Norja
38
76
53
61.000
Ruotsi
31
63
49
42.600
Suomi
45
91
38
36.900
Sveitsi
26
56
18
53.800
Tanska
34
81
35
42.600
Uusi-Seelanti
39
80
43
32.900
Saksa
ei tietoa
61
39
43.000

Taulukon luvuista voi tehdä seuraavia johtopäätöksiä:

1. Kaikki maat ovat kasvattaneet koulutuksen laajuutta, eli entistä suurempi osa vuosiluokasta on osallisena korkeamman asteen koulutuksessa. Tosin hajontakin on suuri. Korkein osallistusaste vuonna 2014 on Korealla 95 % ja seuraavana on Suomi 91 %:n osuudella.

2. BKT:n kasvu vuosien 1990-2013 välillä on ollut nopeinta Koreassa, Argentiinassa, Israelissa,Norjassa, Ruotsissa, Itävallassa ja Uusi-Seelannissa. 

3. BKT/asukas vuonna 2014 on korkein Norjassa (61.000 €), Sveitsissä (53.800 €), Alankomaissa (44.500 €), Itävallassa (43.000 €), Ruotsissa ja Tanskassa (42.600 €). Suomessa luku oli 36.900 €.

4. Mitään selvästi näkyvää suoraa vaikutusta ei näytä löytyvän vuoden 1990 korkean osallistumisosuuden ja talouskasvun ja lopputuleman eli BKT/asukas osalta. Vuonna 1990 Argentiinassa oli korkein osallistumisaste (53 %), Suomessa (45 %) ja Uusi-Seelannissa (39 %), Belgiassa ja Norjassa (38%).

5. Vuonna 2014 osallistumisaste on korkein Koreassa (95 %), Suomessa vastaava luku  91%. Muut maat jäävät selvästi jälkeen näistä kahdesta.

Edellä olevat tiedot eivät siis osoita, että koulutuksen määrä lisää taloudellista menestystä. 

Kun selvää seurausvaikutusta ei näytä olevan, tulee meidän vain toivoa, että Suomen linja, jossa korostuu korkeamman asteen koulutus, olisi oikein valittu. Kun katsoo muiden Pohjoismaiden ja EU-maiden lukuja, alkaa kuitenkin vaivata pieni epäusko asian suhteen. Varsinkin kun talouden ihmemaassa Saksassa on osallistumisosuus vain 61% vuonna 2014. Lisäksi on hyvä huomata, että Kreikalla on EU-maista todella korkea osallistumisaste, joka ylittää jopa Suomen luvun. Vuonna 2000 jo 51% ja siitä eteenpäin 90&:n paremmalla puolella. Kreikan taloudellinen menestys ei ole kuitenkaan ollut päätähuimaava.

Olisiko siis paikallaan, että päättäjät vaatisivat hieman enemmän tietoa siitä, miten koulutus vaikuttaa talouden kasvuun ja kehitykseen. Lisäksi olisi selvitettävä, minkälainen koulutus vaikuttaa parhaiten halutunlaiseen tulemaan. Olisi myös hyvä tehdä selkeä arvovalinta sen suhteen, mihin koulutuksella tähdätään. Onko se talouden siivittäminen? Vai halutaanko antaa mahdollisuus hyvään elämään, jolloin koulutuksella halutaan antaa hyvän elämän rakennuspalikoita itsekullekin? Jos valinta on jälkimmäinen, tulee se tehdä selväksi kaikille - sekä opiskelijoille että opiskelun maksaville tahoille.