Onko pelkoon aihetta?

Mieliämme ovat viime aikoina kuohuttaneet ns. terrori-iskut eri puolilla Eurooppaa, lähinnä Ranskassa ja Saksassa.

Jatkuvien uutisointien myötä itse kunkin turvallisuuden tunne alkaa heiketä ja pelko kasvaa. On aivan yhtä tyhjän kanssa sisäministerin tai kenenkään muun tulla sanomaan, ettei pelolle saa antaa valtaa, koska jokainen joutuu itse määrittelemään sen maailman, jossa elää. Jos jatkuva tiedonvirta kertoo, että pelkoon on aihetta ja jos tätä pelkoa synnyttävää perustetta mitenkään ei lievennetä, niin varmasti epävarmuus ja pelko alkavat nostaa päätään.

Mutta: Onko maailmamme muuttunut pelottavammaksi paikaksi näiden terrori-iskujen takia ja jos on niin kuinka paljon?

Vastausta tähän voisi etsiä vaikkapa omasta eurooppalaisesta lähimenneisyydestämme ja katsoa, kuinka auvoista se elämä oli esimerkiksi niinkin vähän aikaa sitten kuin 1907 ja 1980 –luvuilla, jolloin itse olin nuori mies.

lähde: http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/grafiikka-todistaa-terrorismi-oli-1970-ja-1980-luvun-euroopassa-arkipaivaa-viime-vuosiin-verrattuna/5810232

1970 -luvulla ja 1980-luvulla terrori-iskuja oli itse asiassa melkoisesti. Niiden uhreiksi joutui vuosittain satoja ihmisiä. Kohdemaita olivat erityisesti Espanja, Iso-Britannia, Italia, Länsi-Saksa ja Ranska.

Tuolloin ns. terrori-iskuja tekivät ETA, IRA, edellisen vastapooli, korsikalainen FLNC.

Iskuja kohdistettiin myös vallanpitäjiin kuten Espanjan pääministeriin ja  kuninkaaseen sekä Iso-Britannian pääministeriin.

Italiassa ja Saksassa nostivat päätään erityisesti vasemmistolaiset kuten Punaiset Prikaatit ja Baader-Meinhof eli Punainen armeijakunta. Näiden vastapuolena ilmestyivät myös oikeistolaiset, joiden aikaansaannoksena pidetään esimerkiksi  Bolognan keskusrautatieasemalle tehtyä iskua.

Lähi-itä tuli jo silloin esiin – esimerkkinä mm. Münchenin olympialaisissa tehty isku, jossa kunnostautui Musta syyskuu j-järjestö sekä Lockerbien yläpuolella Skotlannissa räjäytetty lentokone, josta tuomittiin libyalainen tiedustelu-upseeri.

Muistan ensimmäisen Lontoon matkani joskus 1970-luvulla, ja kuinka monissa paikoissa silloin varoitettiin IRA:n mahdollisista pommeista

Siis: kuinka paljon meillä on pelättävää ja onko pelolle perusteita?

Esitettyjen lukujen valossa ainakaan vielä ei ole syytä mihinkään erityisen suureen pelkoon. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö kaikin keinoin tule poistaa mainitunlaiset terrori-iskut kokonaan. Mutta asioita jatkuvasti vatkaamalla se tuskin tapahtuu.

Aivan toinen pelkoa aiheuttava seikka voi muodostua siitä, jos erilaiset rikollisuuden tekomuodot lisääntyvät, mistä tahansa syystä.