”Tervetuloa pakolaiset!” sanovat nuoret aikuiset

The Global Shapers Survey on tehnyt kyselyn nuorten aikuisten asenteista ja suhtautumisesta erilaisiin asioihin. Kysely toteutettiin hyvin laajasti. Mukana oli 186 maata ja 24.800 vastaajaa. Nuorten aikuisten ikähaitari oli 18–35 vuotta.

Merkittävä, ehkäpä yllättäväkin tulos oli nuorten voimakas suhtautuminen pakolaiskysymykseen. Kanta oli seuraavanlainen

Toivottaisin pakolaiset:

                                                                                      

tervetulleeksi maahani                   73 % vastaajista

tervetulleeksi kotikaupunkiin          51 % vastaajista

tervetulleeksi naapurikseni            50 % vastaajista

tervetulleeksi kotiini                       27 % vastaajista

Vain runsaat 7 % totesi, etteivät toivota pakolaisia tervetulleeksi edes omaan maahansa.

Nuoret näkevät pakolaiset avun tarpeessa olevina ihmisinä. Lisäksi he katsovat, että pakolaiset ovat oman maan taloudelle ja yhteiskunnalle voimavara. Nuoret ovat myös valmiita ottamaan erilaisia kulttuureja vastaan sekä sopeutumaan erilaisuuteen. Nuoret pitävät itseään myös suurelta osaltaan yleisesti ottaen ihmisinä, eivätkä he sido itseään tietyn maan kansalaisuuteen.

Koska nuorten asenteet tässä suhteessa ovat näinkin avoimien ovien politiikkaa tukevia, lienee enää ajan kysymys, jolloin se toteutuu myös käytännössä.

Suomessa ikäryhmään 18–35-vuotiaat kuuluu runsaat 1.150.000 nuorta aikuista. He muodostavat melkoisen äänestysvoiman. Lisäksi joka vuosi he vanhenevat ja heidän tilalleen tulee uusia nuoria aikuisia. Jos vanhenevien ja uusien nuorten aikuisten asenteet tässä kysymyksessä säilyvät, on edessämme melkoinen muutos pakolaiskysymyksessä. Se muutos vienee meitä kohti avoimien rajojen politiikkaa ja tilannetta.

Nyt voi kohtuullisen hyvin myös ymmärtää Vihreiden kannatuksen voimakaan kasvun.

Hei me tienataan tällä!

Saksassa liittokansleriehdokas Martin Schulz on esittänyt ajatuksen siitä, että on saatava aikaan pakolaisia koskeva EU-tason järjestely ja että tämän järjestelyn tulisi sisältää sekä keppiä että porkkanaa.

Keppiä olisi se, että jäsenmaata rangaistaisiin taloudellisesti vähentämällä EU-tukia, jos jäsenmaa ei ota vastaan sille kuuluvaa osuuttaan pakolaisista.

Porkkanaa olisi se, että jos jäsenmaa ottaa vastaan enemmän pakolaisia kuin sen jako-osuus on, jäsenmaalle annettaisiin ylimenevästä määrästä EU-tukea eli korvattaisiin euroilla tämä toiminta.

Vaikka Suomi nyt kipuileekin alhaisen syntyvyyden kanssa ja samalla myös velkaantumisen kanssa, silti täytyy vain toivoa, että me emme kuvittele voivamme tienata sillä, että otamme suuremman osuuden pakolaisista kuin jako-osuutemme on ja muka näillä EU:n maksamille tuilla saisimme talouttamme kuntoon.

Aikaisempi kokemus poliitikkojemme ymmärryksestä taloudellisten tekijöiden oivaltamisessa ei ole kovinkaan hyvä. Kuten eräs pääministeri totesi:

”Hei me tienataan tällä!”

Seuraavassa kuviteltu esimerkki valtiovarainministerin päässä tapahtuvasta ajattelusta (luvut ovat kirjoittajan omia):

EU-tuki yli jako-osuuden otettavasta pakolaisesta 50.000 € / hlö

VM:n unelma:

otetaan yli jako-osuuden yhteensä 50.000 ihmistä, siispä tienaamme yhteensä

50.000 henkilöä x 50.000 €/henkilö = 2.5 miljardia €

Jippii! Velanotto-ongelma on ratkaistu. Onhan meillä tilaa. Ja me tarvitsemme nuorta verta hoitamaan huoltosuhteemme jne.

Maaottelu Alankomaat – Suomi

Pistäydyin Alankomaissa, Amsterdamissa, vietin siellä viikon verran. Kaupunki on miellyttävä ja omalla tavallaan kaunis. Sen vertaista ei ehkä löydy, ei ainakaan Euroopasta. Kaupunkia oli mukava kierrellä ja olipa hienoa pistäytyä katsomassa korkeatasoista alankomaalaista taidettakin.

Turisteja oli melko paljon, mutta aamuvirkkuja kun olimme, kohtasimme Amsterdamin aamussa paljon myös paikallisia.  Mielenkiintoa herätti alankomaalaisten antama vaikutelma hyvinvoivista, toimeentulevista ja onnellisista ihmisistä. Yleistunnelma on erittäin myönteinen. Ainoa kummastusta herättävä seikka oli eri kuppiloiden kohdalla ilmenevä p***haju, mutta senkin syy selvisi. Sehän oli alankomaalaisen vapauden symbolin eli ruohon tuoksu.

Alankomaalaisten antama vaikutelma hyvinvoivasta yhteiskunnasta antoi virikkeen tutkailla eri näkökulmilta Alankomaiden ja Suomen välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä.

Onneksi elämme tilastojen maailmassa ja tietoahan löytyi.

Seuraavassa yhteenvetoa löytämistäni faktoista:

1. Yleisellä tasolla Alankomaat ja Suomi ovat yllättävän lähellä toisiaan. Sekä Human Development -indeksi että Onnellisuusindeksit ovat sangen lähellä toisiaan. Myös yhteiskunnan panostus terveyteen on samaa kokoluokkaa, tosin Alankomaissa noin 0,7 %  /BKT:sta korkeampi.

2. Tasa-arvoa mittaava indeksi on Suomessa hieman korkeampi (eli olemme tasa-arvoisempi maa) kuin Alankomaissa. Sama koskee tuloeroja mittavaa GINi-indeksiä, jonka mukaan Suomessa on jonkin verran alhaisemmat tuloerot.

3. Kokonaisturvallisuus on Suomessa myös hieman parempi kuin Alankomaissa.

4.PISA-pisteissä Suomi on edellä Alankomaita (suomen Pisa-pisteet 523 ja Alankomaat 508). Koulutusmenot/BKT on Alankomaissa selvästi Suomea alhaisempi.

4. Talouden osalta eroja jo löytyykin. Alankomaassa on kansantulo noin 20 % korkeampi kuin Suomessa. Keskimääräinen varallisuus on selkeästi suomalaisten vastaavaa korkeampi, itse asiassa se on alankomaalaisilla kolminkertainen suomalaisiin verrattuna. Työttömyysaste on selvästi Suomea alhaisempi ja työssä olevia on selvästi enemmän myös suhteessa väkilukuun (työllisyysaste on merkittävästi Suomea korkeampi.)

5. Alankomaalaisten keskipalkka/ tehty työtunti on puolitoistakertainen Suomeen verrattuna. Ulkomaisten investointien määrä suhteutettuna BKT:een on Alankomaissa noin kolminkertainen Suomeen verrattuna

Merkittäviä eroja on mielestäni maan kokoerojen ja väestömäärien lisäksi (alankomaissa 400 asukasta/km² ja Suomessa 16 asukasta/km²) mm.:

- Veroasteessa: Suomessa 43% ja Alankomaissa 38%, ero syntyy nimenomaan henkilöiden tuloverotuksessa, jossa ero on Alankomaiden hyväksi lähes 6 %/Bkt

- Työntuntien määrässä/työntekijä: Suomi 1643 tuntia ja Alankomaat 1.420 tuntia

- Osa-aikatyön osuudessa: Alankomaat 39 % ja Suomi 13 % työntekijöistä

- Säästämisasteessa: Alankomaat +6%/BKT ja Suomi -1%/BKT

- Talouden avoimuudessa: Alankomaat 4.8 ja Suomi 3.9 (asteikolla 1-5)

- Ulkomailla syntyneiden osuudessa: Alankomaissa kaksinkertainen Suomeen verrattuna.

- Työmarkkinoiden joustavuudessa: laskettu joustavuuskerroin Alankomaissa 15 ja Suomessa 23 (Suomessa siis selvästi joustamattomammat työmarkkinat)

- Talouden rakenteessa: Alankomaissa on palveluiden osuus 72%/ BKT:sta ja Suomessa 66 %

- Korkeamman koulutuksen rakenteessa: liiketoiminnan, juridiikan ja yhteiskuntatieteiden osuus on korkeakoulututkinnon suorittaneista Alankomaissa peräti 40 % ja vastaava luku Suomessa on 25 %

- Holhouksessa: Nanny State indeksin mukaan Suomen nannyilyluku on 52 ja Alankomaiden 17(Mitä korkeampi luku on, sitä enemmän nannyillaan)

Myös tieteiden ja kulttuurin puolelta löytyy eroja. Näistä on osa arvostuseroja. Alankomaiden maalaustaiteen tutkiminen ja nimen Rembrandt mainitseminen jo riittänevät osoittamaan, mihin suuntaan vaaka kallistuu. Jos katsotaan tieteiden puolelta esimerkiksi Nobel-palkintojen määrä ja otetaan mukaan lähinnä vain luonnontieteisiin liittyvät Nobel-palkinnot, on tulos Suomelle murskaava tappio. Suomella on vain yksi (Wirtanen), kun taas Alankomaissa on yhteensä16 kappaletta Nobeleita.

Alankomaalaiset myös ryyppäävät hieman vähemmän kuin suomalaiset. Keskikulutus on alankomaissa vähän alle 10 litraa, kun se Suomessa on parisen litraa enemmän.

Olisiko meidän hyvä hakea oppia Alankomaiden suunnasta, kun haluamme tulevaisuudessa pärjätä nykyistä paremmin?

Erityisesti kiinnitti huomiota se, että alankomaalaiset pärjäävät selkeästi meitä paremmin taloudessa ja Alankomaissa on asukkailla selkeästi vapaammat oltavat kuin meillä Suomessa.

(Ei heilläkään ihan helppoa ole ollut. Suuri osa maasta on entistä merenpohjaa. Ja pari kertaa viime vuosisadan aikana saksalaiset panivat hurlumhei maan kanssa.)

Maaottelun Alankomaat - Suomi lopputuloksen voi jokainen itse miettiä edellä olevan perusteella.

Vain naisille

Kaikkea ne kiinalaiset keksivätkin! Henanin maakunnan pääkaupungissa Zhengzhoussa eräs virkistyskeidas on keksinyt oivallisen idean, ainakin joidenkin mielestä. Tämä idea on:

naisten omat parkkipaikat.

Nämä pysäköintipaikat ovat sallittuja vain naisille. Ne ovat 10 senttiä tavanomaisia parkkipaikkoja leveämpiä. Yrityksen perusteena parkkipaikoille on erityinen huolenpito naisautoilijoista.

Kuten yleensä tämäntyyppisissä asioissa tämäkin on herättänyt melkoista keskustelua somessa. Jotkut pitävät parkkipaikkoja hyvänä asiana – toiset taas eriasrvoistavana.

Uutisen julkaissut China Daily -lehti kysyykin, tulisiko myös julkisten tilojen yhteyteen rakentaa naisautoilijoille omat parkkipaikat.

Asian puolestapuhujat esittävät, että naisparkkipaikat ovat vain pienehkö huomionosoitus naisille ja osoittavat erityistä huolenpitoa naisia kohtaan:

- naisten omat parkkipaikat vähentävät naisautoilijoiden ja miesautoilijoiden välille syntyviä konflikteja, joita nyt esiintyy

- naisparkkipaikat osoittavat yksinomaan ystävällisyyttä naisautoilijoita kohtaan eivätkä suinkaan syrjintää. Sivistyneen yhteiskunnan tuleekin turvata naisille ylimääräistä huolenpitoa, jotta he kokisivat turvallisuutta ja arvostusta.

- naisparkkipaikkoja on vain rajallinen määrä, joten naisautoilija voi itse valita kumman tyyppistä parkkipaikkaa käyttävät.

Vasta-argumentteina esitetään, että naisautoilijat eivät ole yhtään miehiä huonompia kuskeja, joten erilaistava kohtelu on merkki stereotypiasta ja syrjinnästä:

- huolimatta yrityksen tarkoituksesta, pelkästään se, että erillisiä parkkipaikkoja on olemassa, johtaa käsitykseen että naiset eivät ole yhtä hyviä parkkeeraajia kuin miehet.

- naisparkkipaikat antavat miehille syyn olettaa, että naiset ovat huonompia parkkeeraajia eivätkä naiset saisi käyttää samoja parkkipaikkoja kuin miehet.

- on olemassa myös huonoja miesparkkaajia, joten pitäisi olla sukupuolineutraaleja parkkipaikkoja molempien sukupuolten (tai kaikkien sukupuolten) huonoille parkkaajille.

Saas nähdä, miten käy.

Lastemme hyvinvointi

- köyhyyden vähentäminen

- ravinnon saannin turvaaminen

- terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen

- hyvän ja tasa-arvoisen koulutuksen turvaaminen

- sukupuolten tasa-arvon takaaminen

- täystyöllisyyden turvaaminen

- kestävän ja turvallisen kaupunkiasumisen kehittäminen

- kestävän kehityksen mukaisen tuotannon ja kulutuksen aikaansaaminen

- rauhallisen ja hyvän yhteisöelämän kehittäminen

Tässä tavoitteita, joiden perusteella Unicef on selvittänyt lasten hyvinvointia vauraissa maissa. Maita oli 41, niiden joukossa mm. EU-maat ja muut OECD-maat. Pääkohdat jaoteltiin useisiin alakohtiin, ja näiden perusteella maat arvioitiin ja asetettiin järjestykseen.

Suomi sijoittui sangen mainiosti tässä tarkastelussa. Mukana olleiden 41 maan joukossa Suomen keskimääräinen sijoitus oli 11 eli reilusti parhaimmistoa.  Esimerkiksi Norjan vastaava keskimääräinen arvo oli 8, Ruotsin 10 ja Tanskankin 10.

UNICEF katsoi, että Suomen koulutus oli maiden parhain eli siinä olimme ykkösiä. Olimme hyviä myös köyhyyden vähentämisessä, tasa-arvon lisäämisessä sekä kestävän kaupunkirakenteen toteuttamisessa.

Sen sijaan hieman enemmän parannettavaa meillä on rauhallisen ja turvallisen elämän aikaansaamisessa, väkivallan vähentämisessä ja esimerkiksi koulukiusaamisen minimoimisessa. Myös terveyden ja hyvinvoinnin kasvattaminen on selkeä kehittämistä vaativa osa-alue. Suomi oli tässä osioissa tarkastelumaiden 16.

Kokonaisuutena ottaen huomaamme jälleen, että rakas kotimaamme Suomi on myös lasten ja heidän kehityksensä kannalta hyvä maa asua ja elää. Edelleen kehitettävää riittää kuitenkin myös, kuten edellä todettiin. Saman toteaa myös UNICEF sanoessaan, että sijoittuipa maa kuinka hyvin tahansa, petrattavaa on vielä kaikilla, usein vain eri tekijöiden suhteen.

Paremminvointivaltio Suomi

OECD:n kehittämä Better life -indeksi selvittää hyvin laajasti jäsenmaiden tilannetta. 

Mitattavia tekijöitä ovat

- asuminen

- käytettävissä olevat tulot

- työllisyys

- koulutus

- terveys

- ympäristö

- yhteisöllisyys

- yhteiskunnallinen osallistuminen sekä

- tyytyväisyys elämään.

Päätekijät jakautuvat vielä osioihin, joiden kautta selvitetään

- tulonjakautumista

- työajan pituutta

- koulutuksen tasoa (Pisa-tulosten avulla)

- elinajan odotetta

- ilman ja veden puhtautta

- luottamusta siihen, että tarvittaessa löytyy henkilöitä, jotka auttavat

- kokemusta siitä, että päivät sisältävät enemmän positiivisia kuin negatiivisia kokemuksia.

Paremminvointi-indeksin tarkoitus on laajentaa hyvinvoinnin mittaamista pelkkää taloudellista tarkastelua laajemmaksi.

Better life -indeksi antaa kullekin maalle arvion sen tilanteesta kunkin tekijän osalta. Laskin eri tekijöiden keskiarvon valittujen maiden.

Mukaan valitsin seuraavat maat, jotka ovat Suomelle hyviä verrokkeja paremminvoinnissa: Alankomaat, Itävalta, Norja, Ruotsi, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Uusi- Seelanti. Itselläni oli etukäteen oletuksena, että Suomi pärjää hyvin tässä joukossa.

Tulos oli seuraavan mukainen (taulukossa maat paremminvoinnin mukaisessa järjestyksessä):

Maa	Paremminvointi
Ruotsi	7.9
Norja	7.8
Sveitsi	7.8
Alankomaat	7.6
Tanska	7.6
Uusi-Seelanti	7.5
Suomi	7.4
Itävalta	7.3

Huolimatta siitä, että maiden erot ovat keskiarvon perusteella laskettuna melko pienet, niin eri tekijöiden osalta erot ovat suuret. Suomin pärjäsi erittäin hyvin koulutuksessa, jossa Suomi sai korkeimman arvon. Toinen hyvä arvio tuli turvallisuudesta, jossa Suomi jäi hienoisesti Uuden-Seelannin ja Itävallan jälkeen.

Suomi suorastaan rämpi tulojen määrässä ja niiden jakautumisessa eri tulonsaajaryhmille, joissa saamamme arvio oli sangen alhainen.

Kokonaisuudessaan ottaen pärjäsimme hieman odotuksiani heikommin. Sen vuoksi otin tarkasteluun mukaan vielä Euroopan nousevia maita, jotka ovat Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro. Näiden maiden saamat paremminvointi-indeksit ovat:

Slovakia     5.0

Slovenia     6.3

Tsekki         5.9

Unkari         4.9

Viro             4.6

Kuten näkyy, nämä maat ovat paremminvoinnin suhteen taulukossa olevia maita jäljessä.

Voimmekin todeta, että Suomi on paremminvointivaltiona hyvässä tilanteessa, paremmassa kuin miltä näyttää pelkästään jos verrataan talouden lukuja kuten BKT:n kasvua tai BKT/asukas tai tms.

Suomen on myös jatkettava yhteiskunnan tasapainoista kehittämistä. Tärkeimmän kohteet OECD:n paremmin vointi-indeksin perusteella ovat

1.Tulojen kehitys ja niiden jakautuminen

2.Työllisyyden kasvattaminen ja työpaikkojen lisääminen

3.Terveyden kehittäminen

4.Työelämän tasapainon parantaminen

Suomalaisen opettajat – ali- vai ylipalkattuja?

Suuri osa palkansaajista on sitä mieltä, että nimenomaan hän ja hänen ammattikuntansa on alipalkattua. Tämä ajatus on ilmeisesti sisäänrakennettu yhteiskuntamalliimme. Ajatuksen voimaannuttamina me sitten lähdemme vaatimaan lisää liksaa, syventymättä sen enempää substanssiin. Lisäpontta korotusvaatimus saa siitä, jos ammattikunnan tekemiseen liittyy tunneperäisiä tekijöitä kuten vaikka silloin, jos työntekijät ovat naisia tai jos työn tekemisen kohteena ovat lapset, sairaat tai vanhukset, joitakin esimerkkejä mainitakseni.

Useimmiten ei tehdä mitään vertailuja muiden maiden vastaavaan tilanteeseen, saavutuksiin tai ao. tekemistä vastaavien ammattiryhmien saamiin palkkoihin. Harvoin edes pohditaan niitä ylimääräisiä etuja, joita ammattiryhmällä saattaa olla kuten pitkät loma-ajat, suhteellisen lyhyet työpäivät, työnantajan antama jatkuva koulutus ja valmennus sekä mahdollisuus valita kuinka paljon työtä tai työpäiviä tekee.

Selvittääkseni eri maiden opetusalan ammattilaisten palkkaustasoja, otin tarkasteluun OECD:n tilastoista peruskoulun yläasteen ja lukion opettajien keskimääräiset palkat viidentoista vuoden työuran jälkeen. Suhteutin nämä palkat kunkin maan ostovoimakorjattuun BKT/asukas lukuun.  

Esimerkiksi

Suomessa opettajien keskipalkka vuodessa oli 45.000 USD

BKT/asukas oli vuodessa 41.000 USD

Siispä suomalaisen opettajan ansiotaso suhteessa asukaskohtaiseen BKT:een oli

45.000 USD : 41.000 USD = 1.1 hieman pyöristettynä

Suomalainen opettaja saa siis keskimäärin 1.1 -kertaisena asukaskohtaisen BKT:n. Saman vertailun tein muidenkin OECD-maiden kanssa. Tuloksena sain seuraavan taulukon.  Luettelossa maat esitetään jaoteltuna kahteen ryhmään:

- hyvät palkanmaksajamaat: opettajan tulokerroin on vähintään 1.2

- heikommat palkanmaksajamaat: opettajan tulokerroin alle 1.2

Kolmas sarake kertoo sen, kuinka paljon opettaja saa tuntia kohden palkkaa. Opettajan vuosiansio on jaettu vuoden työajalla ja saatu tuntipalkka.

Hyvät maksajat	Opettajan tulokerroin	Tuntipalkka USD
Saksa	1.5	40
Kanada	1.4	52
Korea	1.4	31
Alankomaat	1.3	40
Japani	1.2	26
Australia	1.2	46
Belgia	1.2	92
Uusi- Seelanti	1.2	41
Heikommin maksavat
Slovenia	1.19	62
Tanska	1.17	33
Irlanti	1.1	75
UK	1.1	36
Suomi	1.1	67
Italia	1.0	58
Itävalta	1.0	27
Puola	1.0	17
Ranska	0.95	24
Ruotsi	0.84	22
Norja	0.7	28
Tsekki	0.6	11

Taulukon lukuja tulkittaessa on hyvä huomata, että Belgia, Irlanti, Italia, Slovenia ja Suomi määrittelevät opettajille vain opetusajan. Tämän vuoksi näiden maiden tuntipalkat ovat merkittävästi korkeammat.

Suuressa osassa maita on määritelty koululla olemisen aika eli tavanomainen vuosityöaika. Esimerkiksi Japanissa se on 1.891 tuntia ja Saksassa 1.757 tuntia, myös Ruotsissa (1.767 tuntia) ja Norjassa (1.688 tuntia) sekä Tanskassa (1.680 tuntia) on määritelty vuosityöaika.

Suomessa on opetustyöaika vain 670 tuntia vuodessa.

Taulukon tuloksista tulee ensin mieleen, että suomalainen opettaja ei ole niin kovin hyvin palkattu verrattuna OECD-maiden tovereihinsa. Tulokerroin ohjaa suomalaiset heikommin maksajan puolelle.

Mutta - kun tarkastelee tuntipalkkoja, niin tilanne muuttuukin melkoisesti. Suomalainen opettaja saa 67 USD opetustuntia kohden, joka on sangen paljon. Nyt opettajat tietysti kiljuvat ja tuovat esiin sen, että heillä on paljon suoranaisen opetustyön ulkopuolista työtä.

Varmaankin on, mutta jos ajatellaan, että suomalaisenkin opettajan tulisi tehdä keskivertopohjoismaalaisen opettajan tuntimäärä vuodessa eli sellaiset 1.700 tuntia vuodessa, niin tätä muuta työtä pitäisi tehdä 1030 tuntia vuodessa.

(Työtunnit vuodessa 1.700 tuntia - opetustunnit 670 tuntia = muuta työtä yhteensä 1.030 tuntia)

Kun ollaan realisteja ja otetaan huomioon koulujen suljettuna olemisen aika eli kesällä kaksi ja puoli kuukautta ja talvella puolitoista kuukautta se tarkoittaisi, että opettajan tulee tehdä tätä muuta työtä opetuspäivien lisäksi keskimäärin

1.030 tuntia : 190 koulupäivää = pyöreästi 5,5 tuntia päivää kohden.

Siis opetustyön lisäksi.

Eipä ole ihme, että opetusalan ammattijärjestö haraa vastaan ns. kokonaistyöaikamallia, jota sovelletaan useissa maissa, kuten edellä todettiin. Kun katselee noiden muiden maiden järjestelmää, niin taidamme olla vähän ajastamme jäljessä.

(Olen itse toiminut opetustehtävissä useamman vuoden ja voin todeta, että osaavalle henkilölle opetustyön lisäksi tulevat tehtävät olivat melko vähäisiä vuositasolla)

Vastauksena otsikon kysymykseen: Suomen opettajat ovat todella hyvin palkattuja, kun käytetään vertailukohtana tehtyjä työtunteja.