sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Koulutammeko oikeille aloille?

Koulutus on tunteita nostattava asia melkein missä yhteydessä tahansa. Silti missään kohtaa ei vilahda minkäänlaista selvitystä siitä:
  • kuinka hyvä, tehokas ja toimiva nykyinen koulutusjärjestelmämme on
  • mitkä ovat aikaansaannokset eri koulutustasoilla, alkaen peruskoulutuksesta ja päättyen yliopistokoulutukseen
  • koulutetaanko meillä sekä ammatillisessa koulutuksessa että yliopistotasolla sellaiseen osaamiseen, jossa on jotain hyötyä yhteiskunnalle
  • miten koulutuksen laatu ja koulutuksen taso näkyvät yhteiskuntamme pärjäämisessä?


Siinä muutama kysymys, joita voisi pohtia ennen kuin aletaan huutaa suoraa huutoa koulutusleikkauksista tai yleensä koulutukseen käytettyjen/ käytettävien eurojen määristä ja niiden suuntaamisesta.

Ajattelin auttaa viisaita päättäjiämme ja tarkastella hieman korkeamman koulutuksen rakenteita eri maissa. Verrokkimaat ovat jälleen tutut vanhat hyvin pärjänneet Euroopan maat sekä nousevat tähdet Slovenia ja Tšekki.

Välttääkseni suurta numeroiden määrää esitän asian kiteytettynä ja keskityn keskeisiin seikkoihin.  Selkeä ero eri maiden välillä näyttää kohdistuvan korkeimman asteen koulutuksessa siihen, mikä on yhteiskuntatieteiden, liiketoiminnan ja juridiikan opiskelijoiden ja tutkintojen osuus kaikista yliopisto-opiskelijoista. Seuraava taulukko kertoo meille nämä kunkin maan suhteelliset osuudet:

Maa
Yhteiskuntatieteet, liiketoiminta ja juridiikka
Alankomaat
40
Irlanti
32
Itävalta
32
Sveitsi
36
Tanska
35
Suomi
25
Slovenia
35
Saksa
29
Ruotsi
29
Norja
27
Tsekki
36

Kuten taulukko osoittaa, pärjäävissä maissa Norjaa lukuun ottamatta on näillä alueilla opiskelijoiden osuus selkeästi Suomen vastaavaa osuutta korkeampi. Suomen osuus on puolestaan korkeahko perinteisillä aloilla eli tekniikassa, tuotannossa ja rakentamisessa ja myös terveys- ja hyvinvointialoilla. Kuvaako tilasto Suomen pienoista jälkeenjääneisyyttä koulutuksen rakenteessa?

Ero varsinkin Alankomaihin on taulukon lukujen mukaan erittäin merkittävä. Jopa nousevat tähdet Slovenia ja Tšekki panostavat meitä enemmän näiden alueiden koulutukseen.
Kun otamme tarkasteluun mukaan ns. ylemmän toisen asteen koulutuksen, tilanne näyttää seuraavalta:

Maa
Yhteiskuntatieteet, liiketoiminta ja juridiikka
Alankomaat
21
Irlanti
4
Itävalta
29
Sveitsi
33
Tanska
25
Suomi
16
Slovenia
17
Saksa
34
Ruotsi
8
Norja
6
Tsekki
22



  • On otettava kantaa siihen, että pärjätäänkö tulevina aikoina paremmin nimenomaan yhteiskuntatieteiden, liiketoiminnan ja juridiikan osaajilla
  • Olisiko panostettava entistä enemmän yhteiskuntatieteiden, liiketoiminnan ja juridiikan koulutukseen sekä yliopistotasolla että alemmalla tasolla
  • Olisiko vähennettävä perinteisemmän tekniikan, tuotannon ja rakentamisen koulutusta
  • Olisiko kenties lisättävä service-koulutusta, joka on kohtuullisen alhaisella tasolla, erityisesti yliopistokoulutuksena?



Toiseen asteen koulutuksessa Irlanti, Norja ja Ruotsi ovat Suomen kanssa samassa sarjassa tämän osa-alueen koulutuksessa. Ruotsi ja Norja käyttävät tästä jäävän osuuden lähinnä tekniikan, tuotannon ja rakentamisen koulutukseen, Irlanti puolestaan terveys- ja hyvinvointialan koulutukseen.

Päätelminä edellä olevien lukutietojen perusteella ja jos tulevaisuuden Suomi aikoo pärjätä maailmalla:

Kokonaisuutena ottaen, jos oletukseni tulevasta pärjäämisestä pitää paikkansa, niin Suomen on muutettava kohtuullisen rajusti sekä toiseen asteen mutta ennen kaikkea yliopistotason koulutuksen rakennetta. Yliopistokoulutuksen rakenne on hieman jälkijättöinen nykyistä maailmaa ajatellen puhumattakaan tulevasta. Toisen asteen koulutuksessa riittänee pienempi painopisteen muutos. Vaikuttaa siltä, että nyt yritämme 1960-luvun koulutusidealla pärjätä 2030-luvun maailmassa.

Elemme tee muutoksia, voimme vain katsoa sivusta, miten Slovenian kaltaiset modernit taloudet pyyhältävät ohitsemme tuossa tuokiossa, jo paljon ennen 2030-lukua.



On ikävää, ettei päättäjillämme ole käytössään ennuskanoja kuten roomalaisilla sotapäälliköillä oli antiikin Roomassa. Tosin, vaikka olisikin, he toimisivat kuten seuraava konsuli Pulcher toimi:

Roomalaisella ylipäälliköllä oli mukanaan leirissä pullarius, ennauskanojen hoitaja. Tämä raportoi ylipäällikölle lintujen käyttäytymisestä. Suotuisat tai epäsuotuisat enteet ilmenivät siitä, kuinka innokkaasti kanat söivät niille tarjottuja jyviä.

Konsuli Publius Caludius Pulcher ei välittänyt pyhien kanojen varoituksesta ja Hamilkar, Hannibalin isä, löi hänen laivastonsa 249 ekr Drepanumin edustalla.

Kanojen kieltäytyessä syömästä, Publius heitti ne yli laidan ja sanoi: Quia esse nolunt, bibant. Koska eivät halua syödä, juokoot.



No, meillä tietysti toimii kansanedustuslaitoksen oppositio eräänlaisena ennuskanana. Mitä voimakkaammin oppositio kaakattaa, sitä parempi olisi yhteiskunnan kannalta esitetty ratkaisu ja päinvastoin. Mutta kuten Pulcher toimi, niin toimii hallituskin eli ei välitä kaakatuksen ennusarvosta tuon taivaallista vaan peruuttaa aikomansa toimenpiteet. Näin on varmaa, että mikään ei ainakaan muutu. 


perjantai 28. lokakuuta 2016

Vaikuttaako maan koko ja asukastiheys pärjäämiseen?

Suomen yhteiskunnan ja talouden toiminnallinen tehokkuus kasvaa, mikäli keskitämme toimintaamme alueellisesti erittäin merkittävässä määrin. 

Perusteluna seuraavat luvut Euroopan menestyneistä maista. Huomatkaa, että kaikissa maissa BKT €/asukas on selvästi Suomen vastaavaa lukua suurempi (10–50 % korkeampi), poikkeuksena ovat Slovakia ja Tšekki, jotka on otettu mukaan Euroopan nousevina tähtinä.

Taulukossa on esitetty verrokkimaiden pinta-ala, asukastiheys sekä tuotannon rakenne. Ruotsi ja Norja on tehty verrannolliseksi Mini-Suomelle.

Mini-Ruotsi käsittää sen osan Ruotsista, joka sijaitsee Tukholman eteläpuolella. Tällä alueella asuu 82 % ruotsalaisista ja tämä alue tuottaa 85 % koko Ruotsin BKT:sta. Lisäksi koko Mini-Ruotsi sijaitsee Suomen eteläpuolella.

Mini-Norja käsittää eteläisemmän osan Norjasta eli ulkopuolelle on jätetty Trondelagen ja Nord-Norge. Tämä alue sijaitsee suunnilleen Tampere-Jyväskylän puolivälin eteläpuolella, jos Suomea käytetään verrokkina. Mini-Norjan alueella asuu 82 % väestöstä ja se tuottaa noin 85 % koko Norjan BKT:sta.

Maa
Pinta-ala km²
Asukkaita/ km²
Palveluiden osuus %
teollisuuden osuus %
Maatalouden osuus %
Alankomaat
42.000
400
72
25
3
Irlanti
70.000
69
69
29
2
Itävalta
84.000
101
68
30
2
Belgia
30.000
370
77
22
1
Sveitsi
41.000
200
73
26
1
Tanska
43.000
135
77
22
1
Nyky-Suomi
338.500
16
66
30
4
Slovenia
20.000
105
66
31
2
Tšekki
79.000
140
61
37
2
Mini-Ruotsi
150.000
53
72
26
2
Mini-Norja
169.000
25
58
39
3

Taulukon lukujen perusteella voi tehdä seuraavanlaisia päätelmiä:

  1. Tehokas, toimiva kansantalous saadaan aikaan sopivan pienellä maapinta-alalla.
  2. Tehokas ja toimiva talous saadaan aikaan riittävällä asukastiheydellä.
  3. Tehokas ja toimiva nykytalous vaatii tuotantorakenteen muuttamista: alkutuotannon osuuden ja teollisuuden osuus olisi oltava jonkin verran alle 30 % ja palveluiden osuuden tulee kasvaa mielellään reippaasti yli 70 %:n. Merkittävän poikkeuksen, tosin menestyneen, tekee Norja. Sen tuotantorakennetta selittää toisaalta öljyteollisuus ja toisaalta valtavat vesivoimavarat, jonka varaan on rakennettu paljon energiaa vaativaa teollisuutta.
  4. Toimivan ja tehokkaan talouden kehittymistä edesauttaa edellä olevien tekijöiden vaikutus julkisinvestointien ja julkiskulutuksen tehokkuuteen. Kaiken infran sekä kaiken toiminnan pyörittämiseen tarvitaan vähemmän euroja kuin laajan ja harvaan asutun maan vastaaviin menoihin.
  5. Nyky-Suomen maatalouden osuus on liian suuri ja palveluiden osuus turhankin pieni. Kuten taulukko osoittaa, muistutamme paljon Sloveniaa taloutemme rakenteen osalta.
  6. Jos otamme pohjaksi edellisen kirjoitukseni Mini-Suomen luvut, saamme tulokseksi: Mini-Suomi: maapinta-ala 56.000 km², asukastiheys 60 asukasta/km² ja se tuottaa 69 % koko Suomen BKT: sta.


Näiden lukujen perusteella Mini-Suomi pärjää kohtuullisen hyvin eurooppalaisessa vertailussa. Jos keskittäisimme koko Nyky-Suomen tässä esitettyyn Mini-Suomeen, olisi asukastiheys lähes 100 asukasta/km². Mini-Suomen perusluvut olisivat eurooppalaista keskitasoa.

Nyt kun olemme tekemässä vuosisadan uudistuksia sekä hallinnon rakenteiden että sotepalveluiden osalta, olisi äärettömän tärkeää, että keskustelisimme ja pohtisimme

kuinka laajaan maahan ja sen palvelullistamiseen meillä oikeastaan on varaa seuraavien vuosikymmenten aikana?

On aivan sama, kuka nämä palvelut tuottaa, sillä ei ole ratkaisevaa merkitystä. Mutta erittäin suuri merkitys on sillä, onko meillä suuri Suomi vai Mini-Suomi, josta meidän tulee huolehtia ja minkä kulut maksaa.

Jos ajattelemme Mini-Suomea eli tuota 56.000 km²:n aluetta ja jaamme sen suoraan aikaisemmin esittämääni kuntamäärään eli 20, olisi yhden kunnan keskikoko 2.800 km². Kunta olisi tällöin runsaat 52 km kanttiinsa ja täten pisimmätkin matkat kuntakeskukseen olisivat vain noin 50 km. Väitän, että tällä kuntarakenteella ja kuntakoolla olisi ns. peace of cake rakentaa tehokas, toimiva sekä kohtuuhintainen julkistalous, hyvin toimivan yksityistalouden lisäksi. Meillä olisi euroja rakentaa kaikki tarvittava infra, muut julkiset palvelut sekä kaikki tarvittava. Yksityistalouden puolella tuotteiden ja palveluiden kustannukset ja tätä kautta hinnat alenisivat, koska toiminta tehostuu ja markkinoiden keskikoko kasvaa asukastiheyden kasvaessa. Totta kai julkistalouden kulujen alentuminen vaikuttaisi myös tuotteiden ja palveluiden hintaa alentavasti.



Ellemme ota tätä asiaa riittävän vakavasti ja kuvittelemme silti pärjäävämme, kannattaa meidän kaikkien alkaa uskoa todella merkittävään ilmastonmuutokseen ja siihen, että pääsemme pohjoiselle merelle hyödyntämään siellä olevia luonnonvaroja. 

Olisiko paikallaan rakentaa temppeli omalle muinaiselle Ukko-jumalallemme ja pyytää, että hän lämmittäisi ilmastoamme sopivasti?

Yhteiskunta- ja taloustutkijoille kysymys:

Norja ja Ruotsi ovat pärjänneet selkeästi Suomea paremmin. Voiko pärjääminen johtua myös siitä, että Norja ja Ruotsi eivät ole haaskanneet eurojaan turhaan pohjoisiin osiin kuten Suomi?

Vaikuttaa siltä, että Norjassa ja Ruotsissa ei poliitikoilla ole mitään hokemaa ”pidetään koko maa asuttuna” ja ” kaikilla samanlaiset palvelut” niin kuin meillä Suomessa on.


tiistai 25. lokakuuta 2016

Mikä on Suomen ihannekoko?

Päivänä muutamana tuli mieleeni seuraava kysymys: Mikä olisi Suomen ihannekoko?

Olisiko se 1930-luvun Suur-Suomi vaiko peräti 2030-luvun Pien-Suomi? Miten suomalaiselle yhteiskunnalle kävisi, jos maamme olisikin vain samankokoinen kuin esimerkiksi Euroopan parhaiten pärjänneet maat kuten Alankomaat, Itävalta, Sveitsi ja Tanska?

Niinpä tein tarvittavat rajaukset ja aloin tarkastella yhteiskunnan toimintaan liittyviä tunnuslukuja seitsemän eteläosan maakunnan osalta. Mukana ovat
Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Kanta-Häme, Pirkanmaa, Päijät-Häme ja Kymenlaakso. 

Seuraava taulukko kuvaa erilaisia tekijöitä näiden seitsemän maakunnan osalta, ensin yhteenlasketut luvut ja sen jälkeen osuudet koko maan vastaavista luvuista:


Mini-Suomi
Osuus koko maanluvuista
Tuotannon bruttoarvo
189.2
69 %
Väestömäärä 1.000 asukasta
3.379
61 %
Julkistalouden työntekijät 1.000 työntekijää
370
60 %
Maapinta-ala 1.000 km²
55.6
18 % 


Tämä seitsemän maakunnan Mini-Suomi tuottaa siis nykyisestä bruttoarvosta lähes 70 %.

Mitä bruttoarvo tarkoittaa, sen selvittää tilastokeskus:

”Tuotannon bruttoarvo mittaa toimipaikan tosiasiallista tuotantoa. Tuotantotoimintaan lasketaan mukaan kaikki tuotantoon liittyvät tuotot, myös valmistus omaan käyttöön ja valmistus, joka toimitetaan yrityksen muille toimipaikoille.”

Tuotannon bruttoarvo mittaa siis toiminnallisuutta ja tekemistä euroina. Mitä enemmän bruttoarvoa on, sen enemmän meillä on ns. hyvinvointia.

Kun katsotaan taulukon lukuja, voidaan tehdä seuraavia päätelmiä:

  • Mini-Suomi tuottaa melkoisesti enemmän bruttoarvoa kuin mitä itse kuluttaa, koska Mini-Suomen osuus väestöstä on vain 61 %.
  • Mini-Suomi avustaa muuta Suomea eli Mini-Suomen ulkopuolista aluetta hyvin paljon, koska julkistalouden työntekijöistä vain 60 % on Mini-Suomen alueella ja bruttoarvosta Mini-Suomi tuottaa mainitun 69 %.
  • Maapinta-ala on Mini- Suomessa tehokkaassa käytössä, koska Mini-Suomen pinta-ala on noin 18 % koko Suomen pinta-alasta.

Edellä olevan taulukon lisäksi voi todeta, että sähkö-, kaasu- ja lämpöhuoltoliiketoiminnan bruttoarvosta tämä alue tuottaa noin 68 %, joten ihan äkkiä ei energiakaan loppuisi.



Jos jotakuta ahdistaa maamme koon pienentäminen näin paljon, niin otetaanpa mukaan vielä Etelä-Karjala, Etelä- Savo ja Keski-Suomi. Hieman pyöristettyjen lukujen mukaan tämä laajennus johtaa siihen, että tuotannon bruttoarvon, väestömäärän sekä julkisten työpaikkojen osuudet kasvavat noin 10 % edellä esitetystä eli

Tuotannon bruttoarvo on 77 %
Väestömäärä on noin 72 %
Julkistalouden työntekijöiden osuus on noin 70 %
koko maan vastaavista luvuista. 
Pinta-alaosuus kasvaa noin 31 %:iin koko Suomen pinta-alasta.

Kysymys: Kannattaako tämän jälkeen enää ihmetellä, miksi olemme niin kallis maa ja miksi euromme eivät riitä? 
Toinen kysymys: Kuinka kauan meillä on varaa jatkaa tätä hullunmyllyä?



Vai onko turha tuoda näitä asioita esiin? Voi käydä kuten seuraavassa tarinassa:

USA:n puolustusministeri vieraili Jerusalemissa, joskus 1970 luvun alkupuolella ja emäntänä toimi Golda Meir. Korkea vieras vietiin myös katsomaan itkumuuria ja kun näin hyvä tilaisuus tuli, puolustusministeri esitti kolme rukousta.

Ensiksi hän pyysi, että Vietnamin sota loppuisi.
(Nyt hän puhuu jumalalleen, kuiskasi Golda Meir seurueen israelilaisille.)

Toiseksi hän pyysi, että Lähi-idän tilanne selviäisi.
(Nyt hän puhuu meidän jumalallemme, sanoi Golda Meir.

Kolmanneksi hän rukoili, että Israel vetäisi joukkonsa pois miehitetyiltä alueilta.
(Nyt hän puhuu seinille, sanoi Golda Meir.)