Liian vähän euroja koulutukseen?

Yhteiskunnan menestys perustuu entistä enemmän ihmisten korvien väliseen tilanteeseen. Eräs tapa vaikuttaa siihen on koulutus tai kouluttautuminen. Koulutus mahdollistaa sen, että kouluttautujien osaaminen lisääntyy ja se puolestaan mahdollistaa yhteiskunnan hyvän ja tasapuolisen kehittymisen sekä taloudellisesti että muilta osin.

Kuinka paljon yhteiskunnan tulee käyttää euroja kouluttautumiseen tai sen tukemiseen? Tästä ikuisuuskysymyksestä ei kovin helposti päästä yhteisymmärrykseen. Lisäksi käsittely muuttuu helposti sangen tunneperäiseksi, jonka jälkeen mitään järkevää keskustelua ei saadakaan aikaiseksi.

Miten eri yhteiskunnat sitten toimivat tässä asiassa? Ryntäsin tilastojen kimppuun ja kävin läpi OECD:n tietoja siitä, kuinka paljon eri maat käyttävät vuosittaisesta bruttokansantuotteestaan koulutukseen. Mitä suurempi tämä prosenttiosuus on, sitä parempia ovat yhteiskunnan tehokkuus, tuottavuus ja toimivuus, ja lopputulemana sitä korkeampi on maan BKT/asukas. Olen niin monta kertaa jauhanut eri maiden BKT/asukaslukua, että jätän sen nyt tässä yhteydessä pois ja esitän taulukossa pelkästään sen, kuinka suuren osan eri maat käyttävät bruttokansantuotteestaan koulutukseen.

Huom - kyseessä ovat siis julkisten menojen osuudet BKT:sta. Lisähuomiona vielä se, että tarkastelumaissa julkisten koulutusmenojen osuus on ollut kasvusuunnassa vuodesta 1999 vuoteen 2013 myös Suomessa.

Maa	%-osuus BKT:sta vuonna 2013
1. Norja	7.3
2. Tanska	7.2
3. Suomi	6.0
4. Ruotsi	5.9
5. Uusi-Seelanti	5.7
6. Alankomaat	5.2
7. Itävalta	5.0
8. Sveitsi	4.8
9. Australia	4.7
10. Saksa	4.2
11. Korea	4.1
12. Japani	3.5

Taulukon mukaan Suomi sijoittuu käytettyjen eurojen suhteellisessa osuudessa sangen korkealla. Sen sijaan jos katsomme tilannetta muilta osin, niin ainakin taloudellisen suoritteen osalta Suomi on selkeästi jäljessä muita verrokkimaita paitsi Uusi-Seelanti, Japania ja Korea, kun mittarina käytetään BKT/asukas.

Herääkin pari kysymystä (ennen kaikkea Sanni Grahn-Laasoselle, joka jatkuvasti hehkuttaa suomalaisen koulutusjärjestelmän maailman parhautta):

1. Miksi tuo erinomaisuus ei näy yhteiskunnan suorituskyvyssä?

2. Miten Alankomaat, Itävalta, Saksa ja Sveitsi ovat menestyneet selvästi paremmin kuin Suomi, vaikka ne käyttävät selkeästi vähemmän euroja kouluttautumiseen?

3. Miten pohjoismaiset kumppanimme ovat onnistuneet hyödyntämään käyttämänsä eurot meitä selkeästi paremmin?

4. Kannattaisiko meidän hakea oppia näistä maista ennen kuin alamme jakaa viisauttamme arabimaille? Jospa tämä viisaus ei toimikaan? Vaatiiko Saudi-Arabia laatutakuuta vai riittääkö Sannin sana?

Demokritos: "Jos yrittää opettaa ymmärrystä sellaisella ihmiselle, joka luulee ymmärtävänsä, näkee turhaa vaivaa."