Koulutus on tunteita
nostattava asia melkein missä yhteydessä tahansa. Silti missään kohtaa ei vilahda
minkäänlaista selvitystä siitä:
- kuinka hyvä, tehokas ja toimiva nykyinen koulutusjärjestelmämme on
- mitkä ovat aikaansaannokset eri koulutustasoilla, alkaen peruskoulutuksesta ja päättyen yliopistokoulutukseen
- koulutetaanko meillä sekä ammatillisessa koulutuksessa että yliopistotasolla sellaiseen osaamiseen, jossa on jotain hyötyä yhteiskunnalle
- miten koulutuksen laatu ja koulutuksen taso näkyvät yhteiskuntamme pärjäämisessä?
Siinä muutama kysymys,
joita voisi pohtia ennen kuin aletaan huutaa suoraa huutoa
koulutusleikkauksista tai yleensä koulutukseen käytettyjen/ käytettävien
eurojen määristä ja niiden suuntaamisesta.
Ajattelin auttaa
viisaita päättäjiämme ja tarkastella hieman korkeamman koulutuksen rakenteita
eri maissa. Verrokkimaat ovat jälleen tutut vanhat hyvin pärjänneet Euroopan
maat sekä nousevat tähdet Slovenia ja Tšekki.
Välttääkseni suurta numeroiden
määrää esitän asian kiteytettynä ja keskityn keskeisiin seikkoihin. Selkeä ero eri maiden välillä näyttää
kohdistuvan korkeimman asteen koulutuksessa siihen, mikä on yhteiskuntatieteiden,
liiketoiminnan ja juridiikan opiskelijoiden ja tutkintojen osuus kaikista
yliopisto-opiskelijoista. Seuraava taulukko kertoo meille nämä kunkin maan
suhteelliset osuudet:
Maa
|
Yhteiskuntatieteet, liiketoiminta ja juridiikka
|
Alankomaat
|
40
|
Irlanti
|
32
|
Itävalta
|
32
|
Sveitsi
|
36
|
Tanska
|
35
|
Suomi
|
25
|
Slovenia
|
35
|
Saksa
|
29
|
Ruotsi
|
29
|
Norja
|
27
|
Tsekki
|
36
|
Kuten taulukko osoittaa,
pärjäävissä maissa Norjaa lukuun ottamatta on näillä alueilla opiskelijoiden
osuus selkeästi Suomen vastaavaa osuutta korkeampi. Suomen osuus on puolestaan
korkeahko perinteisillä aloilla eli tekniikassa, tuotannossa ja rakentamisessa ja
myös terveys- ja hyvinvointialoilla. Kuvaako tilasto Suomen pienoista
jälkeenjääneisyyttä koulutuksen rakenteessa?
Ero varsinkin
Alankomaihin on taulukon lukujen mukaan erittäin merkittävä. Jopa nousevat
tähdet Slovenia ja Tšekki panostavat meitä enemmän näiden alueiden
koulutukseen.
Kun otamme tarkasteluun mukaan
ns. ylemmän toisen asteen koulutuksen, tilanne näyttää seuraavalta:
Maa
|
Yhteiskuntatieteet, liiketoiminta ja juridiikka
|
Alankomaat
|
21
|
Irlanti
|
4
|
Itävalta
|
29
|
Sveitsi
|
33
|
Tanska
|
25
|
Suomi
|
16
|
Slovenia
|
17
|
Saksa
|
34
|
Ruotsi
|
8
|
Norja
|
6
|
Tsekki
|
22
|
- On otettava kantaa siihen, että pärjätäänkö tulevina aikoina paremmin nimenomaan yhteiskuntatieteiden, liiketoiminnan ja juridiikan osaajilla
- Olisiko panostettava entistä enemmän yhteiskuntatieteiden, liiketoiminnan ja juridiikan koulutukseen sekä yliopistotasolla että alemmalla tasolla
- Olisiko vähennettävä perinteisemmän tekniikan, tuotannon ja rakentamisen koulutusta
- Olisiko kenties lisättävä service-koulutusta, joka on kohtuullisen alhaisella tasolla, erityisesti yliopistokoulutuksena?
Toiseen asteen
koulutuksessa Irlanti, Norja ja Ruotsi ovat Suomen kanssa samassa sarjassa
tämän osa-alueen koulutuksessa. Ruotsi ja Norja käyttävät tästä jäävän osuuden
lähinnä tekniikan, tuotannon ja rakentamisen koulutukseen, Irlanti puolestaan
terveys- ja hyvinvointialan koulutukseen.
Päätelminä edellä
olevien lukutietojen perusteella ja jos tulevaisuuden Suomi aikoo pärjätä
maailmalla:
Kokonaisuutena ottaen,
jos oletukseni tulevasta pärjäämisestä pitää paikkansa, niin Suomen on
muutettava kohtuullisen rajusti sekä toiseen asteen mutta ennen kaikkea
yliopistotason koulutuksen rakennetta. Yliopistokoulutuksen rakenne on hieman jälkijättöinen
nykyistä maailmaa ajatellen puhumattakaan tulevasta. Toisen asteen
koulutuksessa riittänee pienempi painopisteen muutos. Vaikuttaa siltä, että nyt
yritämme 1960-luvun koulutusidealla pärjätä 2030-luvun maailmassa.
Elemme tee muutoksia,
voimme vain katsoa sivusta, miten Slovenian kaltaiset modernit taloudet
pyyhältävät ohitsemme tuossa tuokiossa, jo paljon ennen 2030-lukua.
On ikävää, ettei
päättäjillämme ole käytössään ennuskanoja kuten roomalaisilla sotapäälliköillä
oli antiikin Roomassa. Tosin, vaikka olisikin, he toimisivat kuten seuraava
konsuli Pulcher toimi:
Roomalaisella
ylipäälliköllä oli mukanaan leirissä pullarius, ennauskanojen hoitaja. Tämä
raportoi ylipäällikölle lintujen käyttäytymisestä. Suotuisat tai epäsuotuisat
enteet ilmenivät siitä, kuinka innokkaasti kanat söivät niille tarjottuja
jyviä.
Konsuli Publius Caludius
Pulcher ei välittänyt pyhien kanojen varoituksesta ja Hamilkar, Hannibalin isä,
löi hänen laivastonsa 249 ekr Drepanumin edustalla.
Kanojen kieltäytyessä
syömästä, Publius heitti ne yli laidan ja sanoi: Quia esse nolunt, bibant.
Koska eivät halua syödä, juokoot.
No, meillä tietysti
toimii kansanedustuslaitoksen oppositio eräänlaisena ennuskanana. Mitä voimakkaammin
oppositio kaakattaa, sitä parempi olisi yhteiskunnan kannalta esitetty ratkaisu
ja päinvastoin. Mutta kuten Pulcher toimi, niin toimii hallituskin eli ei
välitä kaakatuksen ennusarvosta tuon taivaallista vaan peruuttaa aikomansa
toimenpiteet. Näin on varmaa, että mikään ei ainakaan muutu.
Minulla on vankka epäilys siitä, että pelkästään palvelualaa laajentamalla Suomi ei selviydy lamastaan, siihen tarvitaan konkreettista tuotantoa.
VastaaPoista- Yhteiskuntatieteen koulutuksen saaneet tuota mitään konkreettista Suomen talouteen, vain palveluita.
- Juridisen koulutuksen saaneet eivät hekään tuota kuin palveluita.
- Liiketoiminnan koulutuksen saaneet kai usein toimivat jossakin firmassa joka jopa tuottaakin jotakin konkreettista.
Näitä jotka eivät tuota mitään suoranaisesti tarvitaan kyllä joku määrä palveluiden tuottamiseksi, mutta julkinen sektori on jo turhan suureksi paisunut. Ja jos Eduskunta ottaisi järjen käteen ja yksinkertaistaisi lainsäädäntöä ja sitä kautta vähentäisi byrokratiaa, heitä tarvittaisiin vielä vähemmän. Ei kyllä kannata pidättää hengitystä sitä odottaessa.
Olet oikeassa tekniikka, tuotantoja rakentaminen ovat välttämättömiä, mutta kuinka paljon tarvitsemme tämän alan immeisiä. Vertailun vuoksi: Suomessa tuotanto jne.opiskelijoiden/tutkintojen osuus on 20%, kun vastaava osuus esimerkiksi Alankomaissa on 8% ja Tanskassa 13 %ja Norjassakin vain 12% sekä Sveitsissä 15%. Mielestäni tekstissä esitetty opiskelualue tarkoittaisi nimenomaan liiketoimintaan liittyvän osaamisen kasvattamista. Mielestäni tämä antaisi lisämahdollisuuksia meille ennen kaikkea vientisektorille. Tämän opiskelun osa-alueen ei tulisi ainakaan kovin paljoa tuottaa tekijöitä julkiselle sektorille vaan nimenomaan yritysten tarpeisiin.
VastaaPoistaOlisi hyvä ainakin pohtia, onko tuolla koulutussuuntien erolla merkitystä ja kuinka paljon. Tuo erohan yliopistotasolla on merkittävä Norjaa lukuunottamatta. Alankomaihin tuo erohan on jo 15 % ja kuten tiedät Alankomaat on pärjännyt kohtuullisen hyvin Suomeen verrattuna.
Ehkäpä näin, tarkkaan ottaen mielestäni pitäisi suojatyöpaikkoihin tähtäävien narsististen sosiaalityöntekijöiden ja psykologien sijaan kouluttaa narsistisia myyntihenkilöitä lisäämään Suomen vientiä.
VastaaPoista