Koulutammeko oikeille aloille?

Koulutus on tunteita nostattava asia melkein missä yhteydessä tahansa. Silti missään kohtaa ei vilahda minkäänlaista selvitystä siitä:

• kuinka hyvä, tehokas ja toimiva nykyinen koulutusjärjestelmämme on
• mitkä ovat aikaansaannokset eri koulutustasoilla, alkaen peruskoulutuksesta ja päättyen yliopistokoulutukseen
• koulutetaanko meillä sekä ammatillisessa koulutuksessa että yliopistotasolla sellaiseen osaamiseen, jossa on jotain hyötyä yhteiskunnalle
• miten koulutuksen laatu ja koulutuksen taso näkyvät yhteiskuntamme pärjäämisessä?

Siinä muutama kysymys, joita voisi pohtia ennen kuin aletaan huutaa suoraa huutoa koulutusleikkauksista tai yleensä koulutukseen käytettyjen/ käytettävien eurojen määristä ja niiden suuntaamisesta.

Ajattelin auttaa viisaita päättäjiämme ja tarkastella hieman korkeamman koulutuksen rakenteita eri maissa. Verrokkimaat ovat jälleen tutut vanhat hyvin pärjänneet Euroopan maat sekä nousevat tähdet Slovenia ja Tšekki.

Välttääkseni suurta numeroiden määrää esitän asian kiteytettynä ja keskityn keskeisiin seikkoihin.  Selkeä ero eri maiden välillä näyttää kohdistuvan korkeimman asteen koulutuksessa siihen, mikä on yhteiskuntatieteiden, liiketoiminnan ja juridiikan opiskelijoiden ja tutkintojen osuus kaikista yliopisto-opiskelijoista. Seuraava taulukko kertoo meille nämä kunkin maan suhteelliset osuudet:

Maa	Yhteiskuntatieteet, liiketoiminta ja juridiikka
Alankomaat	40
Irlanti	32
Itävalta	32
Sveitsi	36
Tanska	35
Suomi	25
Slovenia	35
Saksa	29
Ruotsi	29
Norja	27
Tsekki	36

Kuten taulukko osoittaa, pärjäävissä maissa Norjaa lukuun ottamatta on näillä alueilla opiskelijoiden osuus selkeästi Suomen vastaavaa osuutta korkeampi. Suomen osuus on puolestaan korkeahko perinteisillä aloilla eli tekniikassa, tuotannossa ja rakentamisessa ja myös terveys- ja hyvinvointialoilla. Kuvaako tilasto Suomen pienoista jälkeenjääneisyyttä koulutuksen rakenteessa?

Ero varsinkin Alankomaihin on taulukon lukujen mukaan erittäin merkittävä. Jopa nousevat tähdet Slovenia ja Tšekki panostavat meitä enemmän näiden alueiden koulutukseen.

Kun otamme tarkasteluun mukaan ns. ylemmän toisen asteen koulutuksen, tilanne näyttää seuraavalta:

Maa	Yhteiskuntatieteet, liiketoiminta ja juridiikka
Alankomaat	21
Irlanti	4
Itävalta	29
Sveitsi	33
Tanska	25
Suomi	16
Slovenia	17
Saksa	34
Ruotsi	8
Norja	6
Tsekki	22

• On otettava kantaa siihen, että pärjätäänkö tulevina aikoina paremmin nimenomaan yhteiskuntatieteiden, liiketoiminnan ja juridiikan osaajilla

• Olisiko panostettava entistä enemmän yhteiskuntatieteiden, liiketoiminnan ja juridiikan koulutukseen sekä yliopistotasolla että alemmalla tasolla

• Olisiko vähennettävä perinteisemmän tekniikan, tuotannon ja rakentamisen koulutusta

• Olisiko kenties lisättävä service-koulutusta, joka on kohtuullisen alhaisella tasolla, erityisesti yliopistokoulutuksena?

Toiseen asteen koulutuksessa Irlanti, Norja ja Ruotsi ovat Suomen kanssa samassa sarjassa tämän osa-alueen koulutuksessa. Ruotsi ja Norja käyttävät tästä jäävän osuuden lähinnä tekniikan, tuotannon ja rakentamisen koulutukseen, Irlanti puolestaan terveys- ja hyvinvointialan koulutukseen.

Päätelminä edellä olevien lukutietojen perusteella ja jos tulevaisuuden Suomi aikoo pärjätä maailmalla:

Kokonaisuutena ottaen, jos oletukseni tulevasta pärjäämisestä pitää paikkansa, niin Suomen on muutettava kohtuullisen rajusti sekä toiseen asteen mutta ennen kaikkea yliopistotason koulutuksen rakennetta. Yliopistokoulutuksen rakenne on hieman jälkijättöinen nykyistä maailmaa ajatellen puhumattakaan tulevasta. Toisen asteen koulutuksessa riittänee pienempi painopisteen muutos. Vaikuttaa siltä, että nyt yritämme 1960-luvun koulutusidealla pärjätä 2030-luvun maailmassa.

Elemme tee muutoksia, voimme vain katsoa sivusta, miten Slovenian kaltaiset modernit taloudet pyyhältävät ohitsemme tuossa tuokiossa, jo paljon ennen 2030-lukua.

On ikävää, ettei päättäjillämme ole käytössään ennuskanoja kuten roomalaisilla sotapäälliköillä oli antiikin Roomassa. Tosin, vaikka olisikin, he toimisivat kuten seuraava konsuli Pulcher toimi:

Roomalaisella ylipäälliköllä oli mukanaan leirissä pullarius, ennauskanojen hoitaja. Tämä raportoi ylipäällikölle lintujen käyttäytymisestä. Suotuisat tai epäsuotuisat enteet ilmenivät siitä, kuinka innokkaasti kanat söivät niille tarjottuja jyviä.

Konsuli Publius Caludius Pulcher ei välittänyt pyhien kanojen varoituksesta ja Hamilkar, Hannibalin isä, löi hänen laivastonsa 249 ekr Drepanumin edustalla.

Kanojen kieltäytyessä syömästä, Publius heitti ne yli laidan ja sanoi: Quia esse nolunt, bibant. Koska eivät halua syödä, juokoot.

No, meillä tietysti toimii kansanedustuslaitoksen oppositio eräänlaisena ennuskanana. Mitä voimakkaammin oppositio kaakattaa, sitä parempi olisi yhteiskunnan kannalta esitetty ratkaisu ja päinvastoin. Mutta kuten Pulcher toimi, niin toimii hallituskin eli ei välitä kaakatuksen ennusarvosta tuon taivaallista vaan peruuttaa aikomansa toimenpiteet. Näin on varmaa, että mikään ei ainakaan muutu.