Onko Mehiläinen Iso Paha Susi?

Suomessa on tarkoitus tehdä suomalainen sotemalli, johon ainakin puheiden mukaan on haettu vaikutteita eri puolilta. Kokemusperäiset opit parhaista mahdollisista ratkaisusta on otettu mukaan, tavoitteena kuinkas muuten kuin maailman paras sotetoimintamalli. Hieno juttu.

Soraääniäkin on kuulunut. Erityisesti ns. valinnanvapaus (joka tällaisen tavallisen asiakkaan näkökulmasta kuulostaa todella hyvältä) on herättänyt intohimoja suuntaan jos toiseenkin. Erityisesti suhtautuminen eroon yksityisen ja julkisen palveluntuottajan välillä on korostunut.

Myrskyn silmään ovat joutuneet yksityiset palveluyritykset, jotka haluavat tarjota vaihtoehdon julkiselle palvelutarjonnalle. Pelko siitä, että meidän verovaramme valuvat näiden yritysten kautta veroparatiiseihin jopa miljardien eurojen arvosta, on voimakkaasti noussut esiin.

Tavallisen pulliaisen suusta kuultuna tämänkaltaiset puheet ovat ymmärrettäviä. Mutta asiaa käsittelevien ja päättävien henkilöiden suusta pitäisi kuulua erilainen viesti: analysoitu ja faktaan perustuva käsitys siitä, miten asianlaita todellisuudessa on tai ei ole. Muutama seikka asian pohjaksi.

Ensinnäkin: markkinataloudessa lähtökohtana tulee olla, että yritystoimintaa arvostetaan sinänsä vaurauden ja hyvinvoinnin tuottajana.

Toiseksi: kilpailullinen yritystoiminta tuottaa yleensä hyviä ja laadukkaita palveluita ja tuotteita paremmin kuin suljetut markkinat tai monopolit.  

Kolmanneksi: yritystoiminta tuottaa palvelut ja tuotteet yleensä kustannustehokkaammin kuin kilpailematon toimintakenttä.

Neljänneksi: terveyteen liittyvä toimiala ei ole sen kummempaa yritystoimintaa kuin vaikka jäätelönvalmistus, tai sen ei ainakaan pitäisi olla. Jos jotenkin halutaan korostaa toimialan merkitystä ihmisen hyvinvoinnin kannalta, niin Suomessa esimerkiksi asuntojenrakentaminen, niiden vuokraus, päivittäistavarat, lämmitys ja vesi vaikuttavat keskivertoihmisen hyvinvointiin enemmän kuin sotekokonaisuus. Miksi niitä ei sosialisoida yhteiskunnan tehtäviksi?

Myös sotetoteuttajiin liittyvät käsitykset vaihtelevat. Yleensä suuri osa käsityksistä on silkkaa erhettä. Melkoisesti metsässä ollaan, kun esitetään, että toteutettava sotemalli itsessään antaa yksityisille palveluntuottajille merkittävän aseman ja mahdollistaa niille toiminnan äärettömänkasvun sekä johtaa sitä kautta miljardien eurojen valumiseen veroparatiiseihin.

Tutkitaan asiaa lukujen valossa. Seuraavassa on laskettu yhteen neljän suuren eli Attendon, Mehiläisen, Pihlajalinnan sekä Terveystalon talouden lukuja. Ennakoidut koko vuotta 2016 koskevat luvut ovat:

Liikevaihto                 1.800 milj.euroa

Liikevoitto                  160 milj.euroa

Määritetään osakeyhtiön tulovero 20 % suoraan liikevoitosta, jolloin minimoidaan verokikkailut. Näiden neljän yrityksen yhteinen tulovero olisi siis 32 miljoonaa euroa (= 20 % x 160 milj.€).  

Jos väitetään, että miljardeja tuloveroeuroja viedään veroparatiiseihin, niin vuoden 2016 lukujen perusteella:

1. tulee tarkasteluajanjakson olla noin 32 vuotta ennenkuin edes yksi miljardi tulee täyteen. Edellytyksenä on vielä, että yritykset eivät maksa euroakaan tuloveroa tässä maassa.

2. vaikka yritysten liikevoitto olisi kaksinkertainen, joka edellyttää myös toiminnan volyymin lähes kaksinkertaistumista, olisi tarkasteluajanjakson oltava noin 16 vuotta.

Nämä yritykset työllistävät Suomessa. Jonkinlaista kuvaa antanee se, että näiden yritysten työntekijöihin liittyvät yhteiskunnalliset verot ja maksut ovat vuoden 2016 tasolla yhteensä ainakin 260 miljoonaa euroa (arvio on tarkoituksella alakanttiin). Luvussa ovat mukana työnantajamaksut, palkkoihin liittyvät ennakonpidätykset sekä arvio ammatinharjoittajina toimivien lääkäreiden jne. maksamista veroista. Ainakin osittain samat vaikutukset on tietysti myös julkisella toiminnalla.

Kuten edellä oleva tuo esiin, näiden yritysten toiminta vaikuttaa yhteiskunnan talouteen ennen kaikkea työllistävyyden kautta. Muilta osin niiden toiminta vaikuttaa palveluiden laadun , hyvyyden sekä toiminnan kustannustehokkuuden kautta.

Oikeastaan ainoa järkevä peruste harkittaessa sitä, käytetäänkö palveluiden tuottamisessa markkinaehtoista vai ei-markkinaehtoista toimintatapaa, on kustannustehokkuus, kun palvelun laatu vakioidaan. Toisena vaihtoehtona on vakioida palvelun hinta ja valita menettely, joka tuottaa paremman laadun.

On aivan käsittämätöntä, että asiasisällön, palvelun laadun ja kustannustehokkuuden sijaan keskustellaan veroparatiisimiljardeista ja yhden yrityksen johtajien osakeomistuksista. Nämä ovat täysin sivuseikkoja.

Jotenkin vaikuttaa siltä, että yleisessä keskustelussa meitä vaivaa melkoinen kateus silloin, jos joillakuilla on mahdollista ansaita euroja, kuten nyt sotealan yritysten omistajilla ja johtajilla on. Miksi? Miksi samaa ilmiötä ei esiinny esimerkiksi urheilijoiden suurten palkkioiden tai heidän veronmaksujensa osalta?

Mielestäni sote ja sotetoimijat ovat paljon tärkeämpiä tekijöitä yhteiskunnassa kuin vaikkapa jääkiekko ja ns. jääkiekkomiljonäärit, vaikka lajia mielelläni katsonkin.

Siispä ehdotankin:

Annetaan soteyrityksille mahdollisuus tuottaa meille, jotka saamme valita palvelun toimittajan, mahdollisimman hyviä sotepalveluita

JA

annetaan julkisen sektorin sotetoimijoille mahdollisuus tuottaa niin hyviä palveluita, että valitsemme riittävän usein julkisen toimijan palveluita

SEKÄ

annetaan soteyritysten omistajien ja johtajien saada oma osuutensa hyvien palveluiden aikaansaamasta taloudellisesta tuloksesta.

Täten me kaikki hyödymme.

Unohdetaan kateus.

Kuten Aristoteleelta kerran kysyttiin: ”Miksi kateelliset ovat aina onnettomia?”

Hän vastasi: ”Koska he eivät sure yksin onnettomuuksia, jotka kohtaavat heitä itseään, vaan myös kaikkea hyvää, joka kohtaa toisia ihmisiä.”