Suomalaisen yhteiskunnan kipukohteet Osa 2

Poliittisen järjestelmän uudistamisen jälkeen otetaan tarkasteluun virkakoneisto ja hallintojärjestelmä. Yhteiskunnan toiminnan tehostamiseksi lähtökohtana on, että virkakoneisto on suhteellisen pieni. 

Keinot tämän toteuttamiseksi ovat:

1. Jokaisen yksilön oman vastuun kehittäminen ja kasvattaminen.

2. Tarpeettomien eurojen siirtojärjestelmien purkaminen. Aikaisemmin (Kuka on nettoveronmaksaja?) olen tuonut esiin sitä, että suuri osa suomalaisen yhteiskunnan tulonsiirroista tehdään keskituloisilta toisille keskituloisille. Tällöin euroja siirretään Virtasen perheeltä Nurmisen perheelle. Keinona on tietysti verotus, jolla eurot kerätään, sekä melkoinen byrokratia, jolla eurot jaetaan. Tosin tämä turha pyöritys antaa joukolle turhakkeita ainakin näennäistä tekemistä.

Uusi hallintojärjestelmä perustuu valtaosin kuntatason rakenteisiin. Esityksessäni kuntia on 20 kpl ja niiden minimiasukasluku 200.000. Kunnan pinta-alalla ei ole merkitystä, koska tavoiteaika on 2040–2050-luvuilla, jolloin terve keskittyminen johtaa asutuksen tihentymiseen ja kaupungistumiseen. Jos joku haluaa asua ”korvessa”, sen kun vaan, mutta tiheän asutuksen ulkopuolella julkisten palveluiden määrä rajoitetaan kustannustehokkuuden vuoksi pieneksi. Tietysti asukas voi itse ostaa mitä palveluita tahansa ja minne tahansa haluaa, mutta hänen tulee ne itse maksaa.

Toteutamme suuren muutoksen sekä koulutus-, terveys- että muissa palveluissa, esimerkiksi julkisessa liikenteessä. Päätavoitteena on tehdä toiminnasta markkinaehtoista niin pitkälle kuin mahdollista, eli erilaisia palveluita tuottavat yritykset (koko yksityisomisteiset tai julkisomisteiset). Nämä yritykset toimivat yritystalouden ehtojen mukaan. Julkinen valta asettaa toimintaehdot, määrittää tavoitteet sekä tarvittaessa rahoittaa toimintaa joko suoraan käyttäjälle tai ostamalla palvelun ja antamalla sen käyttäjälle subventoituna. Jälkimmäistä tulee käyttää harvoin, koska käyttäjällä on oltava tieto saamansa palvelun todellisesta hinnasta ja vastuu palvelun hinnan maksamisesta. Jokaisen tulee ymmärtää, mitä asianomainen palvelu todellisuudessa maksaa. Tämä ohjaa käyttämään palveluita oikein, ja tarpeeton käyttö jää vähemmälle.

Julkisen toiminnan palveluiksi jäävät vain kaavoitukseen, turvallisuuteen, järjestykseen, puolustukseen sekä infran rakentamiseen (katujen, ratojen, tietoverkkojen) liittyvät toiminnot. Nämä toiminnot kustannetaan yhteisistä varoista, suomeksi sanottuna veroista.

Merkittävänä valtiovallan lisätehtävänä on yliopistokoulutuksen sekä yliopistotason tutkimuksen varmistaminen. On pidettävä eritystä huolta riittävän osaamistason säilyttämisestä ja jatkuvasta kehittämisestä. Tähän päästäksemme yliopistojen määrää tulee supistaa enintään kahteen tai kolmeen, ja lisäksi on osattava suunnata oikein sekä opetus että tutkimus. Eurojen riittävyyden takaamiseksi tulee valtion lopettaa kaikkien muiden tutkimuslaitosten tukeminen ja keskittää eurot yliopistoihin.

Julkisen toiminnan keskiössä ovat kunnat. Tämän vuoksi kuntien asukasluvun on oltava vähintään 200.000 asukasta. Valtion rooli on pitää huolta vain koko yhteiskunnan tasoisesta palvelutoiminnasta eli osasta edellä esitetyistä julkisista toiminnoista. Siksi valtiotason = eduskunnan tehtävänä on laatia vain ns. puitesäännöstö, jonka nojalla kunnat toteuttavat toiminnan käytännössä. Tämä tarkoittaa sitä, että toimintavallan käyttö siirtyy valtiolta ja eduskunnalta kuntatasolle. Myös eurojen käytölle käy samoin. (Eurojen käyttöön palaan myöhemmin).

Kunnat toteuttavat puitesäännösten osoittamat palvelut mahdollisimman markkinaehtoisesti ja tehokkaasti. Esimerkiksi koulutusta voivat toteuttaa sekä yksityiset koulut että julkiset koulut, jos ne ovat yhtä tehokkaita tavoitteiden saavuttamisessa. Sama koskee sotepalveluja ja kaikkia muitakin palveluja. Kaikkia palveluja voivat tuottaa sekä yksityiset että julkiset yritykset, mutta ne molemmat toimivat markkinaehtoisesti.

Näiden muutosten kautta pääsemme tilanteeseen, jossa julkisen virkakoneiston määrä saadaan vähenemään järkevälle tasolle. Hyvänä puolena on toiminnan tehostuminen sekä laadun parantuminen. Oikeanlainen kilpailu pitää huolen siitä, että molemmat näistä toteutuvat.

Miksi korostan ns. markkinaehtoisuutta? Ainut peruste tälle on se, että kaikelle toiminnalle on saatava hinta. Hinnan tulee vielä olla markkinoilla testattu. Tämä toteutuu yleensä vain kilpailullisessa tilanteessa, siis tilanteessa, jota ei yksityinen eikä julkinen monopoli eikä oligopoli vääristä liikaa, kuten Suomessa liian usein on nyt asianlaita.