Hallituksemme tavoitteena on kohtuullistaa julkisia
menoja. Tähän pyrkiessään hallitus esittää milloin mitäkin ns. julkisten
menojen alentamiskohdetta. Ja jokaisesta säännönmukaisesti nousee meteli ja
vastarinta. Sen enempää asian esittäjäkään kuin vastustajatkaan eivät esitä
asiaa koskevaa faktatietoa vaan yleensä keskitytään tunneperäisesti
väittelemään aidan seipäistä. Tämä kun sopii paremmin poliittiselle agendalle.
Faktatietoina voisi esittää esimerkiksi vertailutietoja eri
OECD-maiden vastaavista luvuista. OECD:n keräämissä tilastoissa on tietysti
jonkin verran tilastoharhaa, mutta koko talouden tasolla erot tasoittuvat
riittävästi, jotta vertailua voidaan tehdä.
Seuraavassa taulukossa on vertailtu eri OECD-maiden
tietoja, jotka voisivat antaa hoitajakeskusteluun hieman lisää tosiasiapohjaa.
Ensimmäisessä sarakkeessa esitetään hoitohenkilöstön määrä 1.000 asukasta kohden
ja toisessa sarakkeessa on yli 65 –vuotiaiden osuus koko väestöstä.
Voidaan perustellusti olettaa, että
- suurempi määrä hoitajia 1000 asukasta kohden tuottaa
paremman hoidon laadun
- suurempi yli 65- vuotiaiden osuus väestöstä vaatii
suuremman hoitajien lukumäärän.
Katsotaanpa miten rakas isänmaamme sijoittuu. Haluan vielä muistuttaa, että taloudellisen
pärjäämisen mukaan (ostovoimakorjattu BKT/asukas) Suomi on heikoin
tarkastelluista maista. Maat on sijoitettu järjestykseen, jossa ensimmäisellä
maalla on eniten hoitajia 1.000 asukasta kohden jne.
Maa
|
Hoitajat/ 1.000 asukasta
|
yli 65- vuotiaiden osuus %
|
1. Norja
|
17
|
15
|
2. Sveitsi
|
17
|
17
|
3. Tanska
|
16
|
17
|
4. Islanti
|
15
|
11
|
5. Suomi
|
14
|
18
|
6. Saksa
|
13
|
21
|
7 Alankomaat
|
12
|
16
|
7. Irlanti
|
12
|
12
|
7. Australia
|
12
|
13
|
10. Ruotsi
|
11
|
18
|
11.Belgia
|
10
|
17
|
12. Kanada
|
10
|
15
|
13. Itävalta
|
8
|
18
|
14. UK
|
8
|
16
|
Taulukon tietojen mukaan me suomalaiset pärjäämme melko
hyvin. Hoitajien määrässä/1.000 asukasta olemme sijalla 4. Edellämme ovat vain
Norja, Sveitsi, Tanska ja Islanti. Sen sijaan esimerkiksi Alankomaat, Itävalta,
Ruotsi ja Saksa ovat meitä jäljessä.
Kun tarkastellaan yli 65-vuotiaiden osuutta koko
väestöstä, havaitsemme, että siinäkään emme ole ykkösiä. Saksa johtaa tätä
kamppailua ja sen jälkeen ovat Itävalta, Ruotsi ja Suomi sulassa sovussa
eivätkä Alankomaat, Belgia, Sveitsi ja Tanskakaan ole kovin kaukana.
Mielestäni edellä olevien tietojen perusteella ei
ainakaan automaattisesti voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että Suomessa on
hoitajia liian vähän. Vai lähdemmekö suoraan siitä, että Saksasta alkaen meidän
jälkeen olevissa maissa on meitä huonompi hoitamisen taso? Miten esimerkiksi itävaltalaiset pärjäävät?
Miten alankomaalaiset entäpä saksalaiset? Miksi Ruotsissa on näinkin vähän hoitajia
1.000 asukasta kohden (siellä vain 11 kun meillä kotomaassa 14)?
Keskustelussa tulee lähes joka tilanteessa esiin Norja, jonka
hoitajamäärä tuhatta asukasta kohti on todella korkeampi kuin Suomessa. Miksi
ei oteta keskusteluun mukaan maita, joissa on meitä alhaisempi hoitajien määrä?
Olisiko syytä perehtyä Norjan ohessa Alankomaiden, Belgian, Kanadan ja Ruotsin
malleihin? Ja koska edustajamme haluavat reissata hieman kauempana, voisi vielä
ottaa mukaan Australian. Kyllä hyvä oppi Australiasta on aina yhden valiokunnan
Australian matkan väärtti.
Vai onko niin,. että olemassa olevan olotilan muuttaminen
on aina väärin?
Onko niin, että on aivan sama mitä faktoja esitetään,
niitä ei kuitenkaan oteta huomioon, vaan asiat käsitellään ja päätetään
fiilisperusteella?
Vai onko niin, että päättäjillä ei ole uskallusta viedä
mitään harkitsemaansa asiaa loppuun?
Jos tähän vastataan myönteisesti, on
hyvä pohtia samankaltaisuutta Espanjaan 1970-luvulla:
”Francon kuoltua 20.11.1975 ja hallittua lähes 40 vuotta
Espanjassa kiersi yleinen puheenparsi, että uuden hallituksen ensimmäinen
tehtävä olisi valita joku uskalikko kertomaan asiasta hänelle, Francolle,
itselleen.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti