tiistai 22. joulukuuta 2015

Yliopistojen ahdinko?

Hallituksen tarkoituksena on saada aikaan tuottavuusloikka sekä koko talouden tasolla että taloutta palvelevassa yhteisömaailmassa. Suomalainen yliopistomaailma muodostaa tästä merkittävän osan. Kuten aina (ainakin Suomessa) kun olemassa olevasta tilanteesta lähdetään vähentämään jotakin, syntyy suhteettoman kovaääninen huuto. Huuto lähtee enemmänkin tunnetasolta kuin asiantilan analyyttisestä tarkastelusta. Ainakaan blogin kirjoittaja ei ole vielä nähnyt mitään selkeää analyysiä, ei suomalaisten yliopistojen innovatiivisuuden hedelmistä, eikä suomalaisten yliopistojen tehokkuutta ja toimivuutta kuvaavista luvuista, laadullisista esityksistä puhumattakaan. Mitenkään sitä perustelematta esitetään vain, että meillä on erinomainen yliopistolaitos.

Asian analysointi ja selkeiden mittareiden esittäminen jää usein sen kuvitelman alle, että meillä Suomessa ovat yleensä maailman parhaat ---, viivojen kohdalle voit kirjoittaa melkein mitä tahansa. Hyvässä itsetunnossa ei ole mitään vikaa, mutta sen tulee perustua johonkin realistiseen tosiseikkaan eikä pelkkään kuvitelmaan.


Kuvassa länsimaiden vanhin yliopisto Bolognan yliopisto maaliskuussa 2015

Asia alkoi vaivata, siksi päätin hieman tutkia Suomen yliopistolaitosta ja sen eri yksiköitä lukujen valossa. Voisiko lukujen avulla esittää, että erilaiset leikkaukset yliopistojen rahoitukseen ovat kohtuuttomia (koska niiden toiminta täyttää tehokkuuden ja tuottavuuden tunnusmerkit)? Luvut perustuvat joko Tilastokeskuksen tai yliopistojen omiin lukuihin.

Tulos:

Suomen yliopistojen kokonaishenkilöstömäärä on noin 32.400, josta noin 57 % toimii opetus- ja tutkimustehtävissä. Suurin on tietenkin Helsingin yliopisto, jonka henkilöstömäärä on lähes 8.200. Opiskelijoiden määrä yliopistoissa on yhteensä noin 163.000, joista Helsingin yliopistossa 34.800.

Ajatellaan, että opiskelijat ovat yliopistojen asiakkaita. Kun lasketaan tunnusluku siitä, kuinka paljon opiskelijoita on yhtä työntekijää kohden, saadaan Helsingin yliopiston suhdeluvuksi on 4,3 (Yhtä opetus- ja tutkimushenkilöä kohden laskettaessa suhdeluku on 7,5). 

Helsingin Yliopistossa siis jokaista opetus- ja tutkimustehtävissä olevaa henkilöä kohden on 7-8 opiskelijaa. Tässä tietysti herää kysymys, mitä varten nuo muut eli ei-opetus-henkilöt ovat - heitähän on yhteensä runsaat 3.500 henkilöä. Koko yliopistokenttää tarkasteltaessa jokaista työntekijää kohti on noin 5 opiskelijaa ja opetus- ja tutkimushenkilöä kohti vajaat 9 opiskelijaa.

Onko tämä toiminta tehokasta ja riittävän tuottavaa vai ei? 

Kysymystä voi pohtia vertaamalla lukuja. Esimerkiksi Terveystalo Oy tavoittelee yliopistojen tavoin pitkäaikaisia asiakkuussuhteitaTerveystalon keskeiset asiaan liittyvät luvut ovat: asiakkaita 900.000 / tekijöitä 6.500 / asiakaskäyntejä  4.000.000.

Jokaista työntekijää kohden on siis 138 asiakasta ja runsaat 615 asiakaskäyntiä vuosittain. 

Seuraavassa taulukossa on vertailtu Suomen joidenkin yliopistojen opiskelijoiden ja kaikkien työntekijöiden lukumäärää. Lisäksi on vertailun vuoksi otettu mukaan koko ammattikorkeakoulukokonaisuus. Saatu tehokkuusluku osoittaa yliopiston toimintatehokkuuden.


Yliopisto/yritys
Henkilöstömäärä
Opiskelijoita/
asiakkaita
Tehokkuus
Suomen yliopistot
32.400
163.000
5.0
Helsinki
8.200
34.800
4.3
Aalto
4.700
18.300
3.9
Hanken
230
2.400
10.4
Jyväskylä
2.583
13.100
5.1
Oulu
3.019
14.800
4.9
Tampere
2.150
15.100
7.0
Turku
3.314
16.800
5.1
Ammattikorkeakoulut
11.300
138.700
12.3

Taulukko osoittaa kohtuullisen suuria eroja eri yliopistojen välillä. Ne saattavat vaikuttaa pieniltä. Kuitenkin jos Helsingin yliopiston tehokkuus olisi sama kuin yliopistojen keskimääräinen toimintatehokkuus eli 5, riittäisi Helsingin yliopistolle alle 7.000 henkilön työmäärä. Herää siis kysymys: onko yliopistojen toiminnassa tehostamisen tarvetta ja jopa mahdollisuudet siihen?

Edellä esitetyn tarkoitus on tuoda esiin lähinnä se, että nykytilan yksioikoinen puolustaminen ja siitä kiinnipitäminen ei ole aina järkevää ja mielekästä. Pitäisi etsiä ja löytää erilaista omaa näkemystä perustelevia faktoja, joiden kautta asiaa voi hahmottaa paremmin ja perustellummin.

Toimintatehokkuus koko yliopistolaitoksen osalta on 5 opiskelijaa yhtä työntekijää kohden. Se on alhaisempi tai korkeintaan samaa luokkaa kuin esimerkiksi päivähoidossa. Sen perusteella voisi olettaa, että syntyvät muut määrälliset ja laadulliset tulokset ovat erinomaisia tai ainakin hyviä. Muita tulosmittareita ovat esimerkiksi suoritetut tutkinnot, lyhyet valmistumisajat, aikaansaadut innovaatiot, ulkomaisten yliopistojen ja yritysten halukkuus rekrytoida suomalaisia tutkijoita, suomalaisen talouden ja yhteiskunnan hyvä taloudellinen ja muu menestyminen, joitakin mainitakseni. Näihin palaan vielä myöhemmin.