keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Onko Theresa Maylla sittenkin "munaa"?

On todella mielenkiintoista seurata suomalaisen tiedotusvälineistön pähkäilyä UK:n pääministerin esittämistä Brexit -kannoista. Jälleen mennään niin tunteella kuin vain suinkin voi, varsinkin verorahoitteinen YLE onnistuu tässä suhteessa kerran toisensa jälkeen. Ennakoidaan tuhoa sinne ja tänne - mutta ennen kaikkea briteille. Ja irvaillaan vielä hieman brittien halusta palata menneisyyden suurvaltaunelmiinsa.

Mutta, mutta: Voisiko olla niin, että UK on löytämässä uuden vaihteen ja uudet mahdollisuudet tuleville vuosikymmenille? Voisiko olla niin, että EU ja Eurooppa alkaakin olla vanha sairas mies ja tulevaisuus löytyykin hieman etäämmältä, esimerkiksi Amerikan mantereilta, Aasiasta ja Tyynen meren alueelta ja ehkäpä myös Afrikasta.

Joku minua viisaampi voi koettaa hahmottaa asiaa tarkemmin. Itse tuon esiin lähinnä sen, kuka Euroopan isoista tarvitsee toistaan ja kuinka paljon. Asian yksinkertaistamiseksi yhdistin isot EU-maat yhdeksi kokonaisuudeksi eli Viisikoksi. Viisikkoon kuuluvat Alankomaat, Espanja, Italia, Ranska ja Saksa.

Viisikon tavaravienti UK :hon oli yhteensä 233 miljardia USD. Jokaisessa viisikkomaassa UK on viiden tärkeimmän vientimaan joukossa.

Sen sijaan UK:n viisi tärkeintä vientimaata olivat:
1. USA ( 69 miljardia USD)
2. Saksa ( 46 miljardia USD)
3. Sveitsi ( 34 miljardia USD)
4. Kiina ( 27 miljardia USD)
5. Ranska ( 26 miljardia USD)

Vaikuttaa siis siltä, että UK on niskanpäällä, kun verrataan vientimarkkinoita keskenään.UK on kaikille viisikon maille ”tuottava” vientimarkkina, jolloin viisikon maiden vienti ylittää tuonnin UK:sta eli kauppatase on plusmerkkinen näille maille. Viisikon kannalta olisi tärkeää, että UK säilyisi kauppasuhteessa.

Kun tarkastellaan tilannetta UK:n näkökulmasta, asia on tietysti päinvastainen eli kauppatase on miinusmerkkinen viisikon maiden kanssa, Saksan kanssa jopa 53 miljardia USD:a. Tämän vuoksi UK:lle ei ole aivan yhtä tärkeää pysyä EU:n piirissä.

Lisäksi UK:lla on jo merkittävät vientimarkkinat USA:ssa sekä Kiinassa. USA on selkeästi tärkeämpi kauppakumppani kuin Saksa. Kiinakin on ainakin yhtä tärkeä kuin Ranska. Kun otetaan huomioon Kiinan valtavat markkinat, ei ole epäselvää, mitkä ovat näiden maiden painoarvot 2020-luvulla. Sveitsi puolestaan on jo ohittanut Ranskan ja muut EU-maat kaupan volyymissä.

Maailman kaupan painopiste siirtyy väistämättä Tyynen meren alueelle, jossa sijaitsevat suuret (ja osa jopa suhteellisen voimakkaasti kasvavat taloudet), joita ovat USA:n ohessa Japani, Kiina, Intia, Australia, Etelä-Korea, Indonesia. Monille tulevaisuudessa suurille talouksille on aivan sama vaikka ne kääntyvätkin Tyynen meren alueelle eikä Atlantille. Näitä ovat lähes kaikki Väli- ja Etelä-Amerikan maat sekä Venäjä, Saudi-Arabia ja Kanada. Näin ollen maailman talouden painopiste siirtynee kohtuullisen nopeasti EU-maiden ulkopuolelle.

Siispä kysymys: Onko Theresa Maylla viisasten kivi (tai hän on viisas nainen), jonka mukaan hän aikoo brexitin toteuttaa? Aikooko hän hyödyntää brittien kohtuullisen hyvää asemaa ja siirtää Britannian toiminnan ja talouden painopisteen EU-keskeisyydestä Tyynimerikeskeisyyteen ja maailmaan Euroopan sijasta?


(Oma arvioni on: Ilman muuta)




torstai 12. tammikuuta 2017

Työn sisältö ja laatu ovat meillä erittäin hyviä

Euroopan kuudes työolotutkimus selvitti myös työn sisältöä ja laatua. Jaottelu tehtiin viiteen ryhmään:

1. Lennokas työ (high flying job), jossa korostuvat omien taitojen ja oman harkinnan hyödyntäminen, hyvät ansiot ja kehittymismahdollisuudet. Työ on monipuolista ja vaativaa ja edellyttää myös uuden oppimista. Vastaavasti työ vaatii enemmän panostusta, ja työ on intensiivisempää ja aikaa vievää.

2. Joustavasti rullaava työ (smooth running job), jossa työn intensiivisyys on alhaisempaa ja työajan laatu koetaan parempana kuin edellisessä. Työssä ei ole useinkaan määräaikoja eikä takarajoja, työ on usein osa-aikaista. Työympäristö koetaan hyvänä ja apua ja tukea saadaan sekä esimiehiltä että työkavereilta.

3. Aktiiviset käsillä tehtävät työt (active manual jobs), jossa työhön liittyy kohtien 1 ja 2 mukaista työtä enemmän ja erilaisia fyysisen toimintaympäristön riskejä. Työajan laatu koetaan myös edellisten kohtien mukaista työtä heikompana. Työympäristö koetaan hyvänä johtuen johtamisen hyvästä tasosta sekä työn tekemisessä saatavasta avusta ja tuesta.

4. Paineenalaisena tehty työ (under pressure jobs), jossa erityisesti työskentely-ympäristö koetaan heikkona. Suurehko osa tämän ryhmän henkilöstä on kokenut erilaista häirintää tai epäasiallista käyttäytymistä. Työ asettaa suuria tehokkuusvaatimuksia, jopa suurempia kuin lennokas työ. Ansiot ovat hyvät. Työntekijä voi myös hyödyntää omia taitojaan ja omaa harkintaansa merkittävästi. Kuitenkin työajan laatu koetaan huonohkona.

5. Heikkolaatuinen työ (poor quality jobs), jossa nimensä mukaisesti monet asiat ovat heikosti. Tämä koskee taitojen ja harkinnan hyödyntämistä, työstä saatavaa ansiota, kehittymismahdollisuuksia ja vieläpä työn asettamat tehokkuusvaatimukset ovat kohtuullisen korkeat.

Edellä esitetyn jaottelun perustella yhteiskunnan työn laatu kokonaisuudessaan on sitä parempi, mitä enemmän työntekijöitä on ensimmäisessä ryhmässä ja toisessa ryhmässä. Vastaavasti mitä vähemmän kuuluu ryhmään viisi, sitä parempaa on työn kokonaislaatu.

Kun katsoo maita, jotka ovat hyviä verrokkeja Suomelle, saamme seuraavan taulukon:

Maa
High
flying
Smooth running
Active manual
Under
pressure
Poor quality
Tanska
40
.13
15
22
10
Suomi
37
13
24
21
5
Ruotsi
37
13
22
18
10
UK
36
17
16
18
12
Irlanti
30
23
17
20
11
Alankomaat
28
22
11
24
16
Slovenia
24
22
18
13
22
Itävalta
22
31
19
16
12
Saksa
20
34
18
12
16

Suomen kannalta erinomainen asia on, että lennokasta työtä tekevien määrä on, samoin kuin Tanskassa ja Ruotsissa, korkea. Verrattuna esimerkiksi Saksaan ero on todella suuri. Saksa, Itävalta ja Alankomaat kirivät sitten joustavasti rullaavan työn osalta, jossa on vaikuttavana seikkana suurehko osa-aikatyöntekijöiden määrä.

Suomen kannalta on vielä parempi uutinen se, että matalan laadun työtä meillä on vähiten koko ryhmässä. Suomessa vain viisi prosenttia työntekijöistä työskentelee huonolaatuisessa työssä, kun vastaava osuus Ruotsissa ja Tanskassa on 10 % sekä Alankomaissa ja Saksassa 16 %.

Työelämän kokonaislaadukkuuden arvioimiseksi tehdään seuraava yksinkertaistettu malli.

High flying työt – (under pressure + poor guality työt) = työelämän kokonaislaatuindeksi.

Perusteluna tälle yksinkertaiselle mallille on se, että high flying työt ovat työntekijän kannalta erittäin positiivisesti vaikuttavia ja under pressure ja poor quality työt ovat puolestaan työntekijän hyvin kuluttavia. Smooth running ja active manual työt ovat suhteellisen neutraaleja kokonaistarkastelussa.

Tämän laskelman perusteella eri maiden tilanne on seuraava:

Suomi
11
Ruotsi
9
Tanska
8
UK
6
Irlanti
- 1
Itävalta
- 6
Saksa
- 8
Slovenia
- 11
Alankomaat
- 12

Suomen työelämän laadukkuus on siis hyvin korkea vertailumaiden joukossa. Meillä on merkittävästi enemmän hyvää ja ihmisille paremmin soveltuvaa työtä kuin kuluttavaa ja heikkolaatuista työtä. Suomella on laatuluku +11, kun se Ruotsilla on +9 ja Tanskalla +8 sekä UK:ssa +6. Kaikkien muiden tarkastelumaiden työelämän kokonaislaatu onkin sitten miinusmerkkistä, eli heikkolaatuista työtä on enemmän kuin hyvälaatuista työtä.

Olisiko meidän hyvä myöntää itsellemme tämä tilanne? Kun lähdetään siitä, että tutkimus, johon edellä esitetty perustuu, kuvastaa elävän elämän todellista tilaa, niin annetaan myös yritysjohdollemme ja yhteisöjohdollemme heille kuuluva arvostus.

Kannattaakin miettiä:

Onko meillä sittenkin parempia johtajia ja esimiehiä kuin jaksamme tai viitsimme huomata?

Olisiko meillä sittenkin meille suomalaisille sopiva johtamiskulttuuri, jota kannattaa vahvistaa ja kehittää omaehtoisesti ja tältä pohjalta? Tätä kautta voimme lisätä työn laadukkuutta ja taloutemme myönteistä kehitystä. 


sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Suomen työnantajat koulutusmyönteisiä

Euroopan 6. työolotutkimuksen mukaan suomalaiset työntekijät ovat Euroopassa hyvässä tilanteessa, kun katsotaan työnantajien tarjoamaa ja kustantamaa koulutusta.

Suomessa lähes 60 % työntekijöistä on osallistunut työnantajan tarjoamaan koulutukseen. Vastaavat luvut esimerkiksi seuraavissa maissa ovat:

Suomi
58
UK
55
Irlanti
53
Tsekki
52
Norja
51
Alankomaat
51
Ruotsi
48
Slovenia
47
Tanska
38
Sveitsi
35

Kuten taulukko osoittaa, olemme Suomessa tässä suhteessa edistyksellisiä. Suomalaiset yritykset kouluttavat henkilökuntaansa runsaasti, ja suhteessa monia muita maita enemmän.

Työssä oppimisen merkitys tulee vielä kasvamaan tulevina aikoina, joten meillä vallitseva asenneilmasto, jossa työnantaja tarjoaa koulutusta työntekijöilleen, on erinomainen asia. Nyt tulee vain kiinnittää huomiota koulutuksen/ valmennuksen sisältöön ja asianmukaisuuteen. Lisäksi on aihetta tutkia tarjottavan koulutuksen vaikuttavuutta eli sitä, tuottaako koulutusinvestointi haluttuja tuloksia.

Koulutuksessa on aina kyse investoinnista ja on tärkeää selvittää, maksaako koulutusinvestointi itsensä takaisin vaiko ei. On myös selvitettävä se, minkälainen koulutus (muoto, kesto jne.) tuottaa parhaimman tuloksen.

Koulutusmyönteisyys ilmeisesti vaikuttaa laajemminkin työnantajien asenteisiin. Tätä kuvastaa mielestäni taitoindeksi ja sen ilmeneminen eri maissa.



Taidon ja oman pään hyödyntäminen

On selvää, että omien taitojen ja oman pään käyttäminen työtehtävissä kohottaa työntekijän työtyytyväisyyttä. Se parantaa kokonaishyvinvointia ja luo mahdollisuuksia kehittymiseen. Huolimatta siitä, että omien taitojen ja oman pään käyttäminen saattavat vaatia myös panostamista, se on pitkällä aikajänteellä parempi vaihtoehto kuin se, että työ asettaa liian vähän vaatimuksia ja on liian rutiininomaista.

Kuudes työolotutkimus mittaa taidon ja oman pään hyödyntämistä työntekijän työssä. Käytetty indeksi sisältää myös erittäin tärkeän elementin eli sen, että työntekijä voi itse vaikuttaa siihen, miten hän työtänsä tekee, eli hän voi mukauttaa toimintaa itselleen sopivammaksi. Viimeksimainittu on työtyytyväisyyden ja työhyvinvoinnin merkittävä osatekijä.

Taito ja harkintaindeksi (Skills anda discretion index) osoittaa, että

Maa
Taito- ja harkintaindeksi
Suomi
67
Norja
67
Tanska
67
Alankomaat
61
Ruotsi
61
Sveitsi
57
Saksa
52
Kreikka
47

On hienoa havaita, että suomalaiset kokevat voivansa hyödyntää sekä taitojaan että omaa päätään työtehtäviensä toteuttamisessa. Olemme Norjan ja Tanskan kanssa kärkisijoilla.

Kärkisijalla ei ole sinänsä mitään itseisarvoa, mutta se kuvaa kuitenkin vallitsevaa asenneilmastoa. Tämä asenneilmasto antaa sekä esimiehille että työntekijöille loistavan tilaisuuden kehittää yrityksen ja yhteisön toimintaa siten, että suurin osa työntekijöistä voi hyödyntää omia vahvuuksiaan omassa työssään. Johtaako tämä siihen, että johtamiskulttuurimme siirtyy tai on jo siirtymässä ns. osallistavan johtamisen aikakauteen?

Martin Seligmanin, onnellisuuspsykologian uranuurtajan, näkemyksen mukaan omien taitojen hyödyntämismahdollisuudet sekä oman pään käyttäminen lisäävät ihmisen hyvinvointia ja onnellisuutta.



perjantai 6. tammikuuta 2017

Naispomojen määrä Euroopan kärkeä

Jatketaan hieman Euroopan kuudennen työolotutkimuksen tuottamaa satoa, joka vaikuttaa meidän kannaltamme sangen maittavalta. Kokonaisuudessaan suomalainen työelämä on hyvässä jamassa.

Palkanansaintamalli

Kun tarkastellaan työntekijöitä kotitalouksien rakenteen mukaan, huomaamme, että Suomi on melko perinteisen mallin maa. Suomessa 71 % työntekijöistä on kahden aikuisen palkanansaitsijan kotitaloudesta.
Muita tähän perinteiseen kategoriaan kuuluvia maita ovat:
Unkari, Tsekki ja Viro 72 % (kahden ansaitsijan kotitalouksia)
Slovenia 67 %
Ruotsi 66 %
Ranska 65 %
Tanska 61 %

Hieman modernimpaan muotoon, jossa toinen henkilö on kokoaikainen työntekijä ja toinen osapuoli osa-aikainen, ovat siirtyneet kohtalaisen voimakkaasti:
Alankomaat (25 %)
Sveitsi (22 %)
Belgia (20 %)
Saksa (19 %)

Suomessa vastaava osuus on vain 4 %, ja muissa Pohjoismaissa se on tasolla 10-12 %. Meillä on siis melkoinen potentiaali käytettävissä. Onko tässä väline työssäoloasteen kohottamiseksi?  Vastaus lienee selkeä kyllä, koska mainituissa maissa on oleellisesti Suomea korkeampi työssäkäyntiosuus.

Suomessa on Ruotsin jälkeen alhaisin yhden ansaitsijatalouksien lukumäärä. Ruotsissa 22 % ja Suomessa 25 % työntekijöistä olivat kotitalouden ainoa palkansaaja. Kun esimerkiksi Norjassa vastaava osuus on 30 % ja Tanskassa 28 %.

Naispomojen osuus

Yhteiskunta ja talous toimivat tietysti hyvin, jos erilaatuisissa tehtävissä on sopivassa määrin kumpaakin sukupuolta. Tämä koskee myös johtamista ja esimiestoimintaa. Työolotutkimuksen selvityksen perusteella huomaa, että Suomessa asiat ovat tältä osin jo sangen hyvin.

Suomessa ovat naispomojen ja miespomojen suhteelliset osuudet melko lähellä toisiaan, suunnilleen 55 % miespomoja ja 45 % naispomoja. Vain Ruotsissa on tässä suhteessa vielä tasavertaisempi tilanne, noin 53 % (miespomoja) ja 47 % (naispomoja). Tanskassa ja Norjassa puntit ovat suunnilleen 60 % (miehiä) ja 40 % (naisia). UK:ssa on tilanne suurin piirtein sama kuin Norjassa.

Alankomaissa ja Sveitsissä naispomojen määrä on hieman yli 30 %. Näissä maissa tilanteeseen vaikuttanee myös suurehko osa-aikatyön osuus, koska osa-aikatyötä naiset tekevät miehiä enemmän.

Pomojen sukupuolen suhteen alamme siis Suomessa olla kohtapuoliin tasavertaisessa tilanteessa. Tämä on erinomaisen hieno asia mielestäni.



Työntekijän turvaelementit

Kuudes työolotutkimus selvitti myös sitä, miten eri maissa on käytössä työsuojelutoimintaan liittyvä joko valtuutettu tai komitea sekä ammattiyhdistysliike.

Pohjoismaat Suomi mukaanluettuna, ovat selkeästi kärjessä erittäin korkealla prosenttiosuudella kaikista työntekijöistä (reilusti yli 75 % kummassakin).

Sen sijaan ihmetystä herättää Sveitsi - maa, joka porskuttaa millä tahansa yhteiskunnan ja talouden mittarilla mitattuna. Sveitsissä vain alle 50 prosenttia työntekijöistä ilmoitti työsuojelullisten elementtien olemassaolosta ja vain runsaat 35 % totesi ay-liikkeen olemassaolon. Kuitenkin työntekijöiden kokema hyvinvointi-indeksi oli tutkimusmaiden joukossa huippua yhdessä Norjan, Tsekin, Alankomaiden ja Espanjan kanssa sekä hieman korkeampi kuin Suomessa.

Tilanne oli sama koetun terveyden suhteen. Sveitsin terveysluku oli noin 90 (asteikolla 0-100), kun se Alankomaissa ja Tanskassa oli 82 sekä Norjassa 80. Suomen vastaava luku oli 79.

Hyvä kysymys yhteiskuntatutkijoille: Miten Sveitsi menestyy ja pärjää yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti näin hyvin, vaikka sieltä puuttuu melkoinen määrä nomenklatuuraa (suomeksi asian sekoittajia)?


Ovatko sveitsiläiset keksineet, käkikellon ohessa, erinomaisen tavan tasapainottaa erilaiset yhteiskunnalliset ja eri ryhmien intressit ilman sen enempää lainsäädäntöä, virkamiehiä ja kaikkia muita yksinkertaisia asioita sotkevia tahoja?