Työn sisältö ja laatu ovat meillä erittäin hyviä

Euroopan kuudes työolotutkimus selvitti myös työn sisältöä ja laatua. Jaottelu tehtiin viiteen ryhmään:

1. Lennokas työ (high flying job), jossa korostuvat omien taitojen ja oman harkinnan hyödyntäminen, hyvät ansiot ja kehittymismahdollisuudet. Työ on monipuolista ja vaativaa ja edellyttää myös uuden oppimista. Vastaavasti työ vaatii enemmän panostusta, ja työ on intensiivisempää ja aikaa vievää.

2. Joustavasti rullaava työ (smooth running job), jossa työn intensiivisyys on alhaisempaa ja työajan laatu koetaan parempana kuin edellisessä. Työssä ei ole useinkaan määräaikoja eikä takarajoja, työ on usein osa-aikaista. Työympäristö koetaan hyvänä ja apua ja tukea saadaan sekä esimiehiltä että työkavereilta.

3. Aktiiviset käsillä tehtävät työt (active manual jobs), jossa työhön liittyy kohtien 1 ja 2 mukaista työtä enemmän ja erilaisia fyysisen toimintaympäristön riskejä. Työajan laatu koetaan myös edellisten kohtien mukaista työtä heikompana. Työympäristö koetaan hyvänä johtuen johtamisen hyvästä tasosta sekä työn tekemisessä saatavasta avusta ja tuesta.

4. Paineenalaisena tehty työ (under pressure jobs), jossa erityisesti työskentely-ympäristö koetaan heikkona. Suurehko osa tämän ryhmän henkilöstä on kokenut erilaista häirintää tai epäasiallista käyttäytymistä. Työ asettaa suuria tehokkuusvaatimuksia, jopa suurempia kuin lennokas työ. Ansiot ovat hyvät. Työntekijä voi myös hyödyntää omia taitojaan ja omaa harkintaansa merkittävästi. Kuitenkin työajan laatu koetaan huonohkona.

5. Heikkolaatuinen työ (poor quality jobs), jossa nimensä mukaisesti monet asiat ovat heikosti. Tämä koskee taitojen ja harkinnan hyödyntämistä, työstä saatavaa ansiota, kehittymismahdollisuuksia ja vieläpä työn asettamat tehokkuusvaatimukset ovat kohtuullisen korkeat.

Edellä esitetyn jaottelun perustella yhteiskunnan työn laatu kokonaisuudessaan on sitä parempi, mitä enemmän työntekijöitä on ensimmäisessä ryhmässä ja toisessa ryhmässä. Vastaavasti mitä vähemmän kuuluu ryhmään viisi, sitä parempaa on työn kokonaislaatu.

Kun katsoo maita, jotka ovat hyviä verrokkeja Suomelle, saamme seuraavan taulukon:

Maa	High flying	Smooth running	Active manual	Under pressure	Poor quality
Tanska	40	.13	15	22	10
Suomi	37	13	24	21	5
Ruotsi	37	13	22	18	10
UK	36	17	16	18	12
Irlanti	30	23	17	20	11
Alankomaat	28	22	11	24	16
Slovenia	24	22	18	13	22
Itävalta	22	31	19	16	12
Saksa	20	34	18	12	16

Suomen kannalta erinomainen asia on, että lennokasta työtä tekevien määrä on, samoin kuin Tanskassa ja Ruotsissa, korkea. Verrattuna esimerkiksi Saksaan ero on todella suuri. Saksa, Itävalta ja Alankomaat kirivät sitten joustavasti rullaavan työn osalta, jossa on vaikuttavana seikkana suurehko osa-aikatyöntekijöiden määrä.

Suomen kannalta on vielä parempi uutinen se, että matalan laadun työtä meillä on vähiten koko ryhmässä. Suomessa vain viisi prosenttia työntekijöistä työskentelee huonolaatuisessa työssä, kun vastaava osuus Ruotsissa ja Tanskassa on 10 % sekä Alankomaissa ja Saksassa 16 %.

Työelämän kokonaislaadukkuuden arvioimiseksi tehdään seuraava yksinkertaistettu malli.

High flying työt – (under pressure + poor guality työt) = työelämän kokonaislaatuindeksi.

Perusteluna tälle yksinkertaiselle mallille on se, että high flying työt ovat työntekijän kannalta erittäin positiivisesti vaikuttavia ja under pressure ja poor quality työt ovat puolestaan työntekijän hyvin kuluttavia. Smooth running ja active manual työt ovat suhteellisen neutraaleja kokonaistarkastelussa.

Tämän laskelman perusteella eri maiden tilanne on seuraava:

Suomi	11
Ruotsi	9
Tanska	8
UK	6
Irlanti	- 1
Itävalta	- 6
Saksa	- 8
Slovenia	- 11
Alankomaat	- 12

Suomen työelämän laadukkuus on siis hyvin korkea vertailumaiden joukossa. Meillä on merkittävästi enemmän hyvää ja ihmisille paremmin soveltuvaa työtä kuin kuluttavaa ja heikkolaatuista työtä. Suomella on laatuluku +11, kun se Ruotsilla on +9 ja Tanskalla +8 sekä UK:ssa +6. Kaikkien muiden tarkastelumaiden työelämän kokonaislaatu onkin sitten miinusmerkkistä, eli heikkolaatuista työtä on enemmän kuin hyvälaatuista työtä.

Olisiko meidän hyvä myöntää itsellemme tämä tilanne? Kun lähdetään siitä, että tutkimus, johon edellä esitetty perustuu, kuvastaa elävän elämän todellista tilaa, niin annetaan myös yritysjohdollemme ja yhteisöjohdollemme heille kuuluva arvostus.

Kannattaakin miettiä:

Onko meillä sittenkin parempia johtajia ja esimiehiä kuin jaksamme tai viitsimme huomata?

Olisiko meillä sittenkin meille suomalaisille sopiva johtamiskulttuuri, jota kannattaa vahvistaa ja kehittää omaehtoisesti ja tältä pohjalta? Tätä kautta voimme lisätä työn laadukkuutta ja taloutemme myönteistä kehitystä.