Euroopan 6. työolotutkimuksen mukaan suomalaiset
työntekijät ovat Euroopassa hyvässä tilanteessa, kun katsotaan työnantajien tarjoamaa
ja kustantamaa koulutusta.
Suomessa lähes 60
% työntekijöistä on osallistunut työnantajan tarjoamaan koulutukseen.
Vastaavat luvut esimerkiksi seuraavissa maissa ovat:
Suomi
|
58
|
UK
|
55
|
Irlanti
|
53
|
Tsekki
|
52
|
Norja
|
51
|
Alankomaat
|
51
|
Ruotsi
|
48
|
Slovenia
|
47
|
Tanska
|
38
|
Sveitsi
|
35
|
Kuten taulukko osoittaa, olemme Suomessa tässä suhteessa
edistyksellisiä. Suomalaiset yritykset kouluttavat henkilökuntaansa runsaasti,
ja suhteessa monia muita maita enemmän.
Työssä oppimisen merkitys tulee vielä kasvamaan tulevina
aikoina, joten meillä vallitseva asenneilmasto, jossa työnantaja tarjoaa
koulutusta työntekijöilleen, on erinomainen asia. Nyt tulee vain kiinnittää
huomiota koulutuksen/ valmennuksen sisältöön ja asianmukaisuuteen. Lisäksi on
aihetta tutkia tarjottavan koulutuksen vaikuttavuutta eli sitä, tuottaako
koulutusinvestointi haluttuja tuloksia.
Koulutuksessa on aina kyse investoinnista ja on tärkeää
selvittää, maksaako koulutusinvestointi itsensä takaisin vaiko ei. On myös
selvitettävä se, minkälainen koulutus (muoto, kesto jne.) tuottaa parhaimman
tuloksen.
Koulutusmyönteisyys ilmeisesti vaikuttaa laajemminkin
työnantajien asenteisiin. Tätä kuvastaa mielestäni taitoindeksi ja sen ilmeneminen
eri maissa.
Taidon ja oman
pään hyödyntäminen
On selvää, että omien taitojen ja oman pään käyttäminen
työtehtävissä kohottaa työntekijän työtyytyväisyyttä. Se parantaa
kokonaishyvinvointia ja luo mahdollisuuksia kehittymiseen. Huolimatta siitä,
että omien taitojen ja oman pään käyttäminen saattavat vaatia myös
panostamista, se on pitkällä aikajänteellä parempi vaihtoehto kuin se, että työ
asettaa liian vähän vaatimuksia ja on liian rutiininomaista.
Kuudes työolotutkimus mittaa taidon ja oman pään
hyödyntämistä työntekijän työssä. Käytetty indeksi sisältää myös erittäin
tärkeän elementin eli sen, että työntekijä voi itse vaikuttaa siihen, miten hän
työtänsä tekee, eli hän voi mukauttaa toimintaa itselleen sopivammaksi.
Viimeksimainittu on työtyytyväisyyden ja työhyvinvoinnin merkittävä osatekijä.
Taito ja harkintaindeksi (Skills anda discretion index)
osoittaa, että
Maa
|
Taito- ja harkintaindeksi
|
Suomi
|
67
|
Norja
|
67
|
Tanska
|
67
|
Alankomaat
|
61
|
Ruotsi
|
61
|
Sveitsi
|
57
|
Saksa
|
52
|
Kreikka
|
47
|
On hienoa havaita, että suomalaiset kokevat voivansa
hyödyntää sekä taitojaan että omaa päätään työtehtäviensä toteuttamisessa.
Olemme Norjan ja Tanskan kanssa kärkisijoilla.
Kärkisijalla ei ole sinänsä mitään itseisarvoa, mutta se
kuvaa kuitenkin vallitsevaa asenneilmastoa. Tämä asenneilmasto antaa sekä
esimiehille että työntekijöille loistavan tilaisuuden kehittää yrityksen ja
yhteisön toimintaa siten, että suurin osa työntekijöistä voi hyödyntää omia
vahvuuksiaan omassa työssään. Johtaako tämä siihen, että johtamiskulttuurimme
siirtyy tai on jo siirtymässä ns. osallistavan johtamisen aikakauteen?
Martin Seligmanin, onnellisuuspsykologian uranuurtajan,
näkemyksen mukaan omien taitojen
hyödyntämismahdollisuudet sekä oman pään käyttäminen lisäävät ihmisen
hyvinvointia ja onnellisuutta.
Koulutus on hyvä asia. Mutta minun kokemukseni mukaan se onnistuu parhaiten tekemällä, aivan toisin kuin Suomessa yritetään nykyään. Täällä pitäisi juosta kaikenmaailman koulutuspäivillä, kursseilla ja seminaareissa. Todellisuudessa asiat oppii vasta niitä itse tehdessä.
VastaaPoistaAinoan kerran kun minä olin "koulutuksessa", eräässä Microsoftin "seminaarissa" tunsin miten olin tuhlannut aivan hyvän syyspäivän tylsällä tavalla. Se, mitä he olivat mainostaneet seminaarina, oli markkinointitilaisuus, missä ei kerrottu mitään muuta hyödyllistä kuin kyseessä olleen ohjelmistomokkulan nimi ja hiukan ympäripyöreää muminaa sen yleispiirteistä. Koko asian olisi voinut kertoa 15 minuutissa tai lukea paperilta 5 minuutissa (Internet ei ollut levinnyt vielä silloin). Ei siihen olisi tarvinnut tuhlata kokonaista päivää ja reissata Espooseen ja takaisin.
Toisen kerran, kun olin opetellut erään täysin uuden ohjelmointikielen ja -ympäristön parissa päivässä tekemällä täysikokoisen sovelluksen harjoitukseksi (OK, ensimmäinen aamupäivä meni manuaalia lukiessa), erehdyin soittamaan maahantuojan tekniseen tukeen erään muistinhallintaongelman vuoksi. He eivät osanneet auttaa minua, joten ainoa seuraus tästä soitosta oli se, että tämän jälkeen tekninen tuki ohjasi sellaiset käyttäjät soittamaan minulle, joilla oli kiperiä teknisiä vaikeuksia em. kielen ja/tai ympäristön kanssa, sellaisia, joista tekninen tuki ei ymmärtänyt mitään! Missä kohtaa tässä tarinassa olisi tarvittu kursseja?
Nykyään Interwebistä löytyy kaikki tieto, mitä joku on halunnut julkaista sekä paljon sellaistakin mitä ei niin paljon haluta kertoa. Sillä tiedolla pääsee alkuun mainiosti. Myöhemmin, kun on asian oppinut hyvin, on usein hyödyllistä vaihtaa kokemuksia toisten itseoppineiden kanssa, jolloin voi kollegoiden kanssa jakaa hyödyllisiä vinkkejä ja kokemuksia.
"Vain itseoppineet ovat oppineita. Muut ovat opetettuja"
Olen samaa mieltä siitä, että koulutuksen tai paremminkin opiksi ottamisen muodot ovat monessa tilanteessa vähän vanhanaikaisia.Sen vuoksi onkin tärkeää selvittää nimenomaan koulutuksen vaikuttavuutta. Tätä kautta löydetään ne menettelytavat,jotka johtavat parhaaseen oppimistulokseen eli siihen, että opittu asiaa tulee mukaan käytännön tekemiseen.Tässä meillä Suomessa on vielä kehittymistä.
Poista