sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Suomen työnantajat koulutusmyönteisiä

Euroopan 6. työolotutkimuksen mukaan suomalaiset työntekijät ovat Euroopassa hyvässä tilanteessa, kun katsotaan työnantajien tarjoamaa ja kustantamaa koulutusta.

Suomessa lähes 60 % työntekijöistä on osallistunut työnantajan tarjoamaan koulutukseen. Vastaavat luvut esimerkiksi seuraavissa maissa ovat:

Suomi
58
UK
55
Irlanti
53
Tsekki
52
Norja
51
Alankomaat
51
Ruotsi
48
Slovenia
47
Tanska
38
Sveitsi
35

Kuten taulukko osoittaa, olemme Suomessa tässä suhteessa edistyksellisiä. Suomalaiset yritykset kouluttavat henkilökuntaansa runsaasti, ja suhteessa monia muita maita enemmän.

Työssä oppimisen merkitys tulee vielä kasvamaan tulevina aikoina, joten meillä vallitseva asenneilmasto, jossa työnantaja tarjoaa koulutusta työntekijöilleen, on erinomainen asia. Nyt tulee vain kiinnittää huomiota koulutuksen/ valmennuksen sisältöön ja asianmukaisuuteen. Lisäksi on aihetta tutkia tarjottavan koulutuksen vaikuttavuutta eli sitä, tuottaako koulutusinvestointi haluttuja tuloksia.

Koulutuksessa on aina kyse investoinnista ja on tärkeää selvittää, maksaako koulutusinvestointi itsensä takaisin vaiko ei. On myös selvitettävä se, minkälainen koulutus (muoto, kesto jne.) tuottaa parhaimman tuloksen.

Koulutusmyönteisyys ilmeisesti vaikuttaa laajemminkin työnantajien asenteisiin. Tätä kuvastaa mielestäni taitoindeksi ja sen ilmeneminen eri maissa.



Taidon ja oman pään hyödyntäminen

On selvää, että omien taitojen ja oman pään käyttäminen työtehtävissä kohottaa työntekijän työtyytyväisyyttä. Se parantaa kokonaishyvinvointia ja luo mahdollisuuksia kehittymiseen. Huolimatta siitä, että omien taitojen ja oman pään käyttäminen saattavat vaatia myös panostamista, se on pitkällä aikajänteellä parempi vaihtoehto kuin se, että työ asettaa liian vähän vaatimuksia ja on liian rutiininomaista.

Kuudes työolotutkimus mittaa taidon ja oman pään hyödyntämistä työntekijän työssä. Käytetty indeksi sisältää myös erittäin tärkeän elementin eli sen, että työntekijä voi itse vaikuttaa siihen, miten hän työtänsä tekee, eli hän voi mukauttaa toimintaa itselleen sopivammaksi. Viimeksimainittu on työtyytyväisyyden ja työhyvinvoinnin merkittävä osatekijä.

Taito ja harkintaindeksi (Skills anda discretion index) osoittaa, että

Maa
Taito- ja harkintaindeksi
Suomi
67
Norja
67
Tanska
67
Alankomaat
61
Ruotsi
61
Sveitsi
57
Saksa
52
Kreikka
47

On hienoa havaita, että suomalaiset kokevat voivansa hyödyntää sekä taitojaan että omaa päätään työtehtäviensä toteuttamisessa. Olemme Norjan ja Tanskan kanssa kärkisijoilla.

Kärkisijalla ei ole sinänsä mitään itseisarvoa, mutta se kuvaa kuitenkin vallitsevaa asenneilmastoa. Tämä asenneilmasto antaa sekä esimiehille että työntekijöille loistavan tilaisuuden kehittää yrityksen ja yhteisön toimintaa siten, että suurin osa työntekijöistä voi hyödyntää omia vahvuuksiaan omassa työssään. Johtaako tämä siihen, että johtamiskulttuurimme siirtyy tai on jo siirtymässä ns. osallistavan johtamisen aikakauteen?

Martin Seligmanin, onnellisuuspsykologian uranuurtajan, näkemyksen mukaan omien taitojen hyödyntämismahdollisuudet sekä oman pään käyttäminen lisäävät ihmisen hyvinvointia ja onnellisuutta.



2 kommenttia:

  1. Koulutus on hyvä asia. Mutta minun kokemukseni mukaan se onnistuu parhaiten tekemällä, aivan toisin kuin Suomessa yritetään nykyään. Täällä pitäisi juosta kaikenmaailman koulutuspäivillä, kursseilla ja seminaareissa. Todellisuudessa asiat oppii vasta niitä itse tehdessä.

    Ainoan kerran kun minä olin "koulutuksessa", eräässä Microsoftin "seminaarissa" tunsin miten olin tuhlannut aivan hyvän syyspäivän tylsällä tavalla. Se, mitä he olivat mainostaneet seminaarina, oli markkinointitilaisuus, missä ei kerrottu mitään muuta hyödyllistä kuin kyseessä olleen ohjelmistomokkulan nimi ja hiukan ympäripyöreää muminaa sen yleispiirteistä. Koko asian olisi voinut kertoa 15 minuutissa tai lukea paperilta 5 minuutissa (Internet ei ollut levinnyt vielä silloin). Ei siihen olisi tarvinnut tuhlata kokonaista päivää ja reissata Espooseen ja takaisin.

    Toisen kerran, kun olin opetellut erään täysin uuden ohjelmointikielen ja -ympäristön parissa päivässä tekemällä täysikokoisen sovelluksen harjoitukseksi (OK, ensimmäinen aamupäivä meni manuaalia lukiessa), erehdyin soittamaan maahantuojan tekniseen tukeen erään muistinhallintaongelman vuoksi. He eivät osanneet auttaa minua, joten ainoa seuraus tästä soitosta oli se, että tämän jälkeen tekninen tuki ohjasi sellaiset käyttäjät soittamaan minulle, joilla oli kiperiä teknisiä vaikeuksia em. kielen ja/tai ympäristön kanssa, sellaisia, joista tekninen tuki ei ymmärtänyt mitään! Missä kohtaa tässä tarinassa olisi tarvittu kursseja?

    Nykyään Interwebistä löytyy kaikki tieto, mitä joku on halunnut julkaista sekä paljon sellaistakin mitä ei niin paljon haluta kertoa. Sillä tiedolla pääsee alkuun mainiosti. Myöhemmin, kun on asian oppinut hyvin, on usein hyödyllistä vaihtaa kokemuksia toisten itseoppineiden kanssa, jolloin voi kollegoiden kanssa jakaa hyödyllisiä vinkkejä ja kokemuksia.

    "Vain itseoppineet ovat oppineita. Muut ovat opetettuja"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä siitä, että koulutuksen tai paremminkin opiksi ottamisen muodot ovat monessa tilanteessa vähän vanhanaikaisia.Sen vuoksi onkin tärkeää selvittää nimenomaan koulutuksen vaikuttavuutta. Tätä kautta löydetään ne menettelytavat,jotka johtavat parhaaseen oppimistulokseen eli siihen, että opittu asiaa tulee mukaan käytännön tekemiseen.Tässä meillä Suomessa on vielä kehittymistä.

      Poista