Jatketaan hieman Euroopan kuudennen työolotutkimuksen
tuottamaa satoa, joka vaikuttaa meidän kannaltamme sangen maittavalta.
Kokonaisuudessaan suomalainen työelämä on hyvässä jamassa.
Palkanansaintamalli
Kun tarkastellaan työntekijöitä kotitalouksien rakenteen
mukaan, huomaamme, että Suomi on melko perinteisen mallin maa. Suomessa 71 %
työntekijöistä on kahden aikuisen palkanansaitsijan kotitaloudesta.
Muita tähän perinteiseen kategoriaan kuuluvia maita ovat:
Unkari, Tsekki ja Viro 72 % (kahden ansaitsijan
kotitalouksia)
Slovenia 67 %
Ruotsi 66 %
Ranska 65 %
Tanska 61 %
Hieman modernimpaan muotoon, jossa toinen henkilö on
kokoaikainen työntekijä ja toinen osapuoli osa-aikainen, ovat siirtyneet
kohtalaisen voimakkaasti:
Alankomaat (25 %)
Sveitsi (22 %)
Belgia (20 %)
Saksa (19 %)
Suomessa vastaava osuus on vain 4 %, ja muissa
Pohjoismaissa se on tasolla 10-12 %. Meillä on siis melkoinen potentiaali käytettävissä.
Onko tässä väline työssäoloasteen kohottamiseksi? Vastaus lienee selkeä kyllä, koska mainituissa
maissa on oleellisesti Suomea korkeampi työssäkäyntiosuus.
Suomessa on Ruotsin jälkeen alhaisin yhden
ansaitsijatalouksien lukumäärä. Ruotsissa 22 % ja Suomessa 25 % työntekijöistä
olivat kotitalouden ainoa palkansaaja. Kun esimerkiksi Norjassa vastaava osuus
on 30 % ja Tanskassa 28 %.
Naispomojen osuus
Yhteiskunta ja talous toimivat tietysti hyvin, jos
erilaatuisissa tehtävissä on sopivassa määrin kumpaakin sukupuolta. Tämä koskee
myös johtamista ja esimiestoimintaa. Työolotutkimuksen selvityksen perusteella
huomaa, että Suomessa asiat ovat tältä osin jo sangen hyvin.
Suomessa ovat naispomojen ja miespomojen suhteelliset
osuudet melko lähellä toisiaan, suunnilleen 55 % miespomoja ja 45 % naispomoja.
Vain Ruotsissa on tässä suhteessa vielä tasavertaisempi tilanne, noin 53 %
(miespomoja) ja 47 % (naispomoja). Tanskassa ja Norjassa puntit ovat suunnilleen
60 % (miehiä) ja 40 % (naisia). UK:ssa on tilanne suurin piirtein sama kuin
Norjassa.
Alankomaissa ja Sveitsissä naispomojen määrä on hieman
yli 30 %. Näissä maissa tilanteeseen vaikuttanee myös suurehko osa-aikatyön
osuus, koska osa-aikatyötä naiset tekevät miehiä enemmän.
Pomojen sukupuolen suhteen alamme siis Suomessa olla
kohtapuoliin tasavertaisessa tilanteessa. Tämä on erinomaisen hieno asia
mielestäni.
Työntekijän
turvaelementit
Kuudes työolotutkimus selvitti myös sitä, miten eri
maissa on käytössä työsuojelutoimintaan liittyvä joko valtuutettu tai komitea
sekä ammattiyhdistysliike.
Pohjoismaat Suomi mukaanluettuna, ovat selkeästi kärjessä
erittäin korkealla prosenttiosuudella kaikista työntekijöistä (reilusti yli 75 %
kummassakin).
Sen sijaan ihmetystä herättää Sveitsi - maa, joka
porskuttaa millä tahansa yhteiskunnan ja talouden mittarilla mitattuna.
Sveitsissä vain alle 50 prosenttia työntekijöistä ilmoitti työsuojelullisten
elementtien olemassaolosta ja vain runsaat 35 % totesi ay-liikkeen olemassaolon.
Kuitenkin työntekijöiden kokema hyvinvointi-indeksi oli tutkimusmaiden joukossa
huippua yhdessä Norjan, Tsekin, Alankomaiden ja Espanjan kanssa sekä hieman
korkeampi kuin Suomessa.
Tilanne oli sama koetun terveyden suhteen. Sveitsin
terveysluku oli noin 90 (asteikolla 0-100), kun se Alankomaissa ja Tanskassa
oli 82 sekä Norjassa 80. Suomen vastaava luku oli 79.
Hyvä kysymys yhteiskuntatutkijoille: Miten Sveitsi menestyy ja pärjää yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti
näin hyvin, vaikka sieltä puuttuu melkoinen määrä nomenklatuuraa (suomeksi
asian sekoittajia)?
Ovatko
sveitsiläiset keksineet, käkikellon ohessa, erinomaisen tavan tasapainottaa
erilaiset yhteiskunnalliset ja eri ryhmien intressit ilman sen enempää
lainsäädäntöä, virkamiehiä ja kaikkia muita yksinkertaisia asioita sotkevia
tahoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti