Kun mikään ei riitä?

Sotetiimellyksen hieman tauottua (ainakin julkisuudessa) tutkin hieman OECD:n tietoja siitä,

1. minkälaiseksi maiden kansalaiset kokevat oman terveydentilansa

2. kuinka paljon maat käyttävät euroja terveysmenoihinsa suhteessa BKT:een

3. onko eri ryhmillä, esim. ikäryhmillä, erilainen kokemus omasta terveydestään.

Sotejärjestelmän tarkoituksena on terveyden ja hyvinvoinnin tuottaminen maan kansalaisille. Paras mittari terveydentilan selvittämiseen on tietysti asian kysyminen kunkin maan kansalaisilta.

Terveysjärjestelmä vaatii euroja, se on selvää. Maa, joka tuottaa parhaimman koetun terveydentilan maansa asukkaille pienemmällä määrällä euroja, onnistuu tehtävässä parhaiten.  Tätä voisi kutsua vaikkapa kustannustehokkuudeksi.

Asiaa helpottaakseni otin vertailukohteeksi maat, jotka käyttävät lähes saman verran euroja suhteutettuna BKT:een kuin Suomi. Jos kunkin maan järjestelmät ovat yhtä hyviä ja toimivia, pitäisi jokaisessa maassa koetun terveyden olla samalla tasolla. Jos koetussa terveydessä isohkoja eroja, huonommin pärjäävän maan olisi hyvä kehittää omaa toimintaansa ja parantaa tilannetta.

Seuraavassa taulukossa ovat mukana ne maat, joissa käytetään noin 9-10 % BKT:sta terveysmenoihin. Lisäksi siinä on mukana Kreikka ja Luxemburg tuomassa hieman väriä tilanteeseen.

Taulukon ensimmäinen sarake osoittaa sen, kuinka suuri osa väestöstä kokee oman terveytensä erittäin hyväksi tai hyväksi. Sarake 2 osoittaa, kuinka monta prosenttia bruttokansantuotteesta käytetään terveysmenoihin.

Maa	Koettu terveys % väestöstä	Terveysmenot %/BKT	Työikäisenä koettu hyvä terveys
Irlanti	83	.9.4	90
Norja	79	9.9	80
Islanti	76	8.8	-
Kreikka	74	8.2	90
Espanja	73	9.0	79
Luxemburg	73	7.2	81
UK	70	9.8	83
9. Suomi	69	9.6	79

Irlannissa on koettu terveys korkeimmalla tasolla Euroopan OECD-maista eli periaatteessa kaikista Euroopan maista. Tämä on merkittävä havainto, koska Irlanti käyttää reilut 9 % BKT:eestaan terveysmenoihin Esimerkiksi Ruotsi (koettu terveys 80 %) ja Sveitsi (koettu terveys 79 %) käyttävät molemmat reilut 11 prosenttia terveysmenoihinsa. Voi siis hyvin olettaa, että terveysmenojen määrä ei tuota suorassa suhteessa koettua terveyttä. Kreikkakin runsaan 8 %:n BKT-osuudella pääsee selkeästi Suomen koetun terveystilan yläpuolelle.

Jostain syystä meillä Suomi-neidon kupehilla elävillä on huonohko koettu terveys. Tämä pätee myös työikäisenä koettuun terveyteen. Siinäkin olemme tämän tarkastelujoukon hännänhuippuna yhdessä Espanjan kanssa.

Erityisen merkittävä on ikäluokka 65 ja yli. Tässä ikäryhmässä jostain syystä koettu terveys romahtaa. Suomessa vain hieman alle 40 % tämän ikäryhmän henkilöistä kokee oman terveytensä erittäin hyväksi tai hyväksi.

En löytänyt yhtäkään konkreettista tekijää, joka suoraan johtaisi hyvään koettuun terveyteen.

- Ei lääkärien määrä

- Ei hoitajien määrä

- Ei sairaalapaikkojen määrä

- Ei hoitojakson pituus

- Ei lääkärissäkäyntien määrä, ei asiakkaan käyntien määrä eikä lääkärin vastaanottamien asiakkaiden määrä

- Ei odotusajat

- Ei rahoituksen muoto (julkinen valta, asiakas itse)

JA:

- HUOM! Ei käytetty BKT-osuus%

Lopputulokseni onkin se, että:

Asia on kiinni omista asenteistamme ja ajatuksistamme.

Ikävä kyllä valtioviisaat päättäjämme pitävät huolta siitä, että ajatukset ja asenteet menevät väärään suuntaan: Kun mikään ei riitä eikä kelpaa.