Liian vähän ulkomaisia työntekijöitä?

OECD:n tekemä kuudes Euroopan työolojen tutkimus antaa jälleen erinomaisen käsityksen suomalaisen työelämän hyvästä tasosta. Varmasti vielä on kehitettävää ja parannettavaa, mutta monessa suhteessa suomalainen työelämä on varsin mallikasta. Tässä muutamia tuloksia, jotka antavat kuvan suomalaisesta työelämästä, mukana myös muutama verrokkimaa.

Itsensä työllistäminen

Itsenäinen yrittäminen on meillä eurooppalaisessa mittakaavassa jo kohtuullisen pitkällä. Toimiva kansantalous tarvitsee yrittäjyyttä ja pienyritystoimintaa, ja tässä mielessä itsensä työllistämistä. Jos katsotaan itsensä työllistäjien määrää koko työvoimasta, se vaihtelee Norjan 7 %:sta Kreikan 31 %:iin. Suomi on tässä tilastossa keskivaiheilla noin 13 %:n osuudella. Suomen kanssa samoilla tasoilla (vaihteluväli 10-15 %) ovat mm. Ruotsi, Saksa, Itävalta, Sveitsi, Slovenia, Belgia sekä UK. Olemme siis keskivertoa tässä suhteessa.

Kun katsotaan, mitkä ovat syyt toimimiseen yrittäjänä, niin oma henkilökohtainen valinta on päätekijänä 79 %:lla suomalaisista itsensä työllistäjistä. Eli kyseessä on oma valinta. Tutkimukseen osallistuneiden 28 maan joukossa ainoastaan ruotsalaisilla oli korkeampi omavalinta osuus (86 %) kuin suomalaisilla. Belgialaisilla ja tanskalaisilla oli oman valinnan osuus myös 79 % kuten suomalaisillakin. Vain 8 % suomalaisista itsensä työllistäjistä katsoi, ettei heillä ollut muuta mahdollisuutta työn tekemiseen.

Yhteenvetona voidaankin todeta, että suomalaiset itsensä työllistäjät ovat Euroopan mittasuhteissa hyvässä tilanteessa. Neljä viidestä haluaa olla yrittäjä tai toimia yrittäjänä.

Ulkomaalaistaustaisten osuus työvoimasta

Ulkomaalaisalkuperää tai -taustaa omaavien työntekijöiden oikeasta määrästä voidaan varmaankin väitellä maailman tappiin asti. Kun katsoo kuudennen työolotutkimuksen tietoja, huomaa suomalaisen työelämän selvän suomalaisuuden. Suomessa ulkomaalaista alkuperää tai ulkomaalaistaustan omaavaa työvoimaa on vain muutama prosentti koko työvoimasta. Suomea pienempi osuus on vain Slovakialla, Unkarilla, Turkilla, Bulgarialla, Albanialla ja Romanialla, joita mitään ei voitane pitää ainakaan taloudellisen kehityksen supervaltoina.

Sen sijaan esimerkiksi hyvin pärjäävässä Tanskassa mainittu osuus on runsaat 10 % ja Alankomaissa noin 13 %, puhumattakaan Norjasta (19 %), Ruotsista (23 %) sekä Sveitsistä (30 %).

En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta vaikuttaa siltä, että hyvin toimiva kansantalous näyttää edellyttävän myös ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä. Kuten aikaisemmin totesin, on hankala sanoa kuinka paljon. Suora vastaus voisi olla, että ainakin enemmän kuin Suomessa tällä hetkellä on.

Itse koetan välttää tunteiden käyttämistä järkeä vaativissa tilanteissa, mutta tässä tilanteessa voisi sanoa, että järjen ohessa tuntuu siltä, että suomalaiset jäykät työmarkkinat näkyvät myös ulkomaalaisten työntekijöiden määrässä. Haluttiinpa tai ei, meidän on ilmeisesti avattava työmarkkinoitamme siten, että ulkomaisten työntekijöiden osuus työvoimastamme kasvaa. Samalla käynee niin, että myös suomalaisten työntekijöiden ulosvirtaus kasvaa.

Kumpikin on oikeastaan hyvä asia, oikein toteutettuna ne antavat suomalaiselle yhteiskunnalle ja taloudelle lisää virtaa tulevia vuosikymmeniä varten. Tämä on siis merkittävä mahdollisuus, jota meidän kannattaa hyödyntää.

Otetaanpa esimerkki:

Onko Suomen jääkiekkoilu kehittynyt vai taantunut sen johdosta, että

- Suomesta on lähtenyt paljon jääkiekkoilijoita sekä NHL:aan, KHL:aan että eurooppalaisiin kaukaloihin

- Suomeen on tullut kohtuullisen paljon ulkomaisia pelaajia tuomaan tsemppihenkeä suomalaisiin kaukaloihin?

(Oma vastaukseni on, että Luojan kiitos näin käynyt. Suomalaisen kiekkoilun taso olisi tuskin edes Japanin tasolla ilman tuota kansainvaellusta. Nyt olemme kuitenkin vähintään kuuden parhaan joukossa maailmassa.)

Miksi sama ei toimisi missä tahansa työssä ja yrityksessä?