Vuodenvaihteen jälleen lähestyessä alkaa ainainen
mietiskely siitä, kuka on ollut paras missäkin. Näin tehdään esimerkiksi
urheilussa, kun valitaan Suomen parasta urheilijaa vuonna 2016. Lisäksi monella
taholla alkaa erityinen pohdinta siitä, onko Suomi maailman paras maa ja millä
perusteella. Pohdintaa lisää tietysti se, että Suomi-neitomme täyttää ensi
vuonna sata vuotta.
Voiko itse asiassa olla typerämpää mielenkiinnon kohdetta
kuin sen miettiminen, onko Suomi maailman paras maa? Oma vastaukseni on että ei.
Typeryyttä lisää se, että maailman parasta maata
pohtivista suurehko osa vaatii samanaikaisesti kansainvälistymistä ja suomalaisuuden
sekä Suomen merkityksen vähentämistä. Sen vuoksi koko tästä touhusta tulee
hieman ns. skitsofreeninen olo.
Miksi meille ei kelpaa se, että olemme hyviä omana
itsenämme? Miksi meille ei kelpaa se, että olemme tyytyväisiä ja onnellisia
esimerkiksi seuraavista tekijöistä:
- rauhallinen asuinympäristö
- suhteellisen puhdas ja kaunis luonto
- kohtuullisen hyvä toimeentulo kaikilla
- hyvät ja tasapuoliset mahdollisuudet ikään, kotitaustaan
tai sukupuoleen katsomatta
- lyhyehkö vuosityöaika
- aivan hyvät lomaedut
- kohtuuhintainen terveydenhoitoja lääkkeet.
Näitä hyviä ja puolustettavia asioita varmasti jokainen
löytää paljon lisää.
Voi olla, että mikään edellä mainituista ei ole maailman
parasta. MUTTA miksi sen pitäisi ollakaan? Miksi meille ei riitä viides tai kymmenes
sija. Miksi edes mittaamme tätä tai tuota?
Mielestäni voisimme tehdä yhden lupauksen ja pitää siitä
kiinni seuraavat sata vuotta (voimme tarkastella asiaa uudelleen vuonna 2116):
En vertaa itseäni
kehenkään toiseen. TAI jos vertaan teen sen ottaakseni oppia en tunteakseni
alemmuutta tai ylemmyyttä.
Jos toimimme näin, voimme sekä pyrkiä parantamaan toimintamme
tarvittaessa että olla tyytyväisiä ja onnellisia siitä, mitä olemme jo
saavuttaneet.
Esimerkkinä seuraavassa YK:n käyttämä mittari eli HDI (Human Development
Index). Mittari osoittaa kunkin maan osalta mm. tulojen jakautumisen
tasaisuutta, elinajan odotuksen tasaisuutta sekä koulutusmahdollisuuksien
tasaisuutta. Indeksin tavoitteena on luoda vertailukelpoinen ihmisillisen kehityksen mittari eri maiden välille ja kuvata, kuinka hyvän elämän laadun maat pystyvät tarjoamaan asukkailleen. Mitä korkeampi HDI on, sitä parempi tilanne on ao. maassa näiden
tekijöiden osalta.
Maa
|
HDI arvo
|
Norja
|
0.944
|
Australia
|
0.935
|
Sveitsi
|
0.930
|
Tanska
|
0.923
|
5. Alankomaat
|
0.922
|
Saksa
|
0.916
|
Irlanti
|
0.916
|
USA
|
0.915
|
9. Kanada
|
0.913
|
Uusi-Seelanti
|
0.913
|
Singapore
|
0.912
|
Hongkong
|
0.910
|
Liechtenstein
|
0-908
|
14. Ruotsi
|
0.907
|
UK
|
0.907
|
24. Suomi
|
0.883
|
46. Latvia
|
0.819
|
Suomi on sijalla 24. Kaikkiaan HDI on arvioitu yhteensä
188 maalta. Suomi on jäljessä Norjaa samassa suhteessa kuin itse olemme edellä
Latviaa.
Miksi emme olisi iloisia ja tyytyväisiä tästä
sijoituksestamme? Tähän olemme päässeet tähän mennessä. Jos haluamme saavuttaa
paremman arvion HDI: ssä, meidän kannattaa kehittää tekijöitä, jotka parantavat
esimerkiksi elinajanodotusten tasaisuutta tai lisäävät koulutusmahdollisuuksia.
Suomi on kuitenkin suomalaisille maailman paras maa.
HYVÄÄ VUOTTA 2017 SUOMI-NEIDOLLE
JA LISÄÄ TYYTYVÄISYYTTÄ
SIIHEN, MITÄ MEILLÄ JO ON.