Tuloerot herättävät paljon sekä tunne- että asiaperäisiä
mielipiteitä. Osa ajattelee, että tuloerojen on oltava mahdollisimman pienet,
jolloin sen seurauksena syntyy hyvä ja tasapainoinen yhteiskunnallinen tilanne, ja
jolloin tämä tasainen tulonjako synnyttää lisää vaurautta. Toinen osa näkee,
että tuloerot aiheutuvat ponnisteluiden kautta syntyvistä tuloista. Jos
tuloerot ovat turhan pienet, taloudellinen toiminta jähmettyy ja tätä kautta
kaikkien tulot jäävät alhaisemmiksi.
Mikään taho ei kuitenkaan tuo esiin näkemystään siitä, minkäsuuruiset
tuloerot olisivat optimaaliset yhteiskunnan taloudellisen toimeliaisuuden
kannalta.
Käytännössä tuloeroja tasataan verotuksen ja
tulonsiirtojen avulla.
Halusin kantaa korteni kekoon ja tutkin hieman Maailman
Pankin tilastoja, joissa on listattu eri maiden osalta sekä BKT/asukas että
tulojen tasaisuutta kuvaava GINI-indeksi. Valitettavasti joidenkin
taloudellisesti kohtuullisen vauraiden maiden osalta GINI-indeksiä ei kuitenkaan
löytynyt. Nämä maat ovat kuitenkin mukana luettelossa antamaan käsitystä
maailman maiden ”järjestyksestä”, kun ne asetetaan rankingiin paljon käytetyn
mittarin eli BKT/asukas mukaan. Lukuja on hieman pyöristetty, ja ne ovat
kansainvälisiä dollareita.
Maa
|
BKT/asukas
|
Gini-indeksi
|
1. Qatar
|
144.000
|
41
|
Macao
|
111.000
|
35
|
Luxemburg
|
102.000
|
35
|
Singapore
|
85.200
|
-
|
Kuwait
|
71.000
|
-
|
Brunei
|
71.000
|
-
|
Yhdistyneet Arabiemiirikunnat
|
70.000
|
-
|
Norja
|
62.000
|
26
|
Sveitsi
|
61.000
|
32
|
10. HongKong
|
57.000
|
54
|
USA
|
56.000
|
41
|
Irlanti
|
55.000
|
33
|
Saudi-Arabia
|
53.000
|
-
|
Alankomaat
|
49.000
|
28
|
Itävalta
|
48.000
|
31
|
Saksa
|
47.000
|
31
|
Bahrain
|
47.000
|
-
|
Islanti
|
47.000
|
27
|
Tanska
|
47.000
|
29
|
20.Ruotsi
|
46.000
|
27
|
Australia
|
46.000
|
35
|
Kanada
|
44.000
|
34
|
Belgia
|
44.000
|
28
|
UK
|
41.000
|
33
|
25. Suomi
|
41.000
|
27
|
Ranska
|
40.000
|
33
|
Uusi-Seelanti
|
37.000
|
40
|
Kumpaa tulonjakokäsitystä taulukon tiedot tukevat? Ovatko
pienten tuloerojen maat vaurauden kärjessä? Vaiko suurten tuloerojen maat?
Jos lähdetään siitä, että gini-indeksin tulee olla alle
30, se tukee ensimmäistä näkemystä eli että pienehköt tuloerot tuottavat
kasvavaa vaurautta. Vastaavasti gini-indeksin ollessa yli 30 voidaan vedota
siihen, että tuloeroa tuleekin olla ja sen voidaan antaa kasvaa, koska tämä
puolestaan tuottaa kasvavaa vaurautta kaikille.
Maat, joissa Gini-indeksi on 30 tai alle:
Norja, Alankomaat, Islanti, Tanska, Ruotsi, Belgia ja
Suomi
Kaikki loput maat kuuluvat kategoriaan jossa gini-indeksi
yli 30. Lasken näihin kuuluvaksi myös ne maat, joiden osalta ei löytynyt
riittävän tuoretta tietoa. Tämän voinee perustellusti tehdä, kun katsoo näiden
maiden yhteiskunnallista rakennetta ja vertaa näitä maita lähellä olevien
verrokkien tilannetta: esimerkiksi Macao, Hongkong ja Singapore sekä Qatar,
Kuwait, Arabiemiraatit ja Saudi-Arabia.
Suurimmassa osassa luettelon vauraista maista on
suurehkot tai jopa suuret tuloerot. Onko siis alhaisten tuloerojen vaatimus tai
halu pelkkää hömppää? Mihin tämä (tunnetasolla oikein mukavan tuntuinen ajatus)
perustuu?
Jatketaanpa hieman ja lasketaan, mikä on keskimääräinen
BKT/asukas sekä niissä maissa, jossa Gini-indeksi on 30 tai alle sekä niissä
maissa, joissa se on yli 30.
Gini-indeksi 30
tai alle: BKT/asukas = 48.000
Gini-indeksi yli
30: BKT/asukas = 64.000
Suurempien tuloerojen maat päihittävät siis melko
selvästi alhaisempien tuloerojen maat. Niiden keskimääräinen BKT/asukas on
kolmanneksen suurempi kuin alhaisen tuloeron maiden ryhmällä on.
Onko siis alhaisten tuloerojen vaatimus pelkästään
vasemmistolaisen propagandan märkä uni, jolla höynäytetään äänestäjiä? Ovatko
pohjoismaiden tuloerot jo turhankin alhaiset, jolloin meidän tulisi hyväksyä
se, että tuloerojen tuleekin antaa kasvaa ja tavoitella gini-indeksille
esimerkiksi tasoa 33–35?
Olisiko niin, että vihervasemmiston edustajien, jotka
jatkuvasti pajattavat tuloerojen kasvua vastaan, tulisikin keskittyä nauttimaan
hieman katajanmarjajuomaa (myöskin GIN) ja saada tämän avulla realistisempi
käsitys tuloerojen merkityksestä ja siitä, miten tuloerojen kasvu nykyiseltä
tasoltaan voisikin itse asiassa parantaa Suomen taloudellista tilannetta
kaikkien osalta? Olisiko parempi tavoitella gini-indeksille lähempänä samaa
tasoa olevaa lukua kuin on lievemmän version Beefeaterissa (40 %), mieluummin
kuin lakkaliköörin tasoa olevaa gini-indeksilukua (21 %)?
Taulukosta pitäisi kymmenen kärki oikeastaan kokonaan jättää huomiotta ja vertailla vain sen alle jääviä maita, koska nuo kymmenen parasta ovat lähes kaikki öljynviejämaita tai finanssikeskuksia, eli niihin virtaa jatkuvasti suhteettoman paljon ulkomaista rahaa. Tuloerot eivät siis ole merkittävin tai ainakaan ainoa suurta vaurautta selittävä tekijä niissä.
VastaaPoistaItse tuloeroista sanoisin, että kun vasemmisto marisee niistä, he puhuvat oikeastaan asian vierestä. Eihän sillä ole normaalin työväen edustajan kannalta mitään väliä, paljonko häntä enemmän joku pörssimeklari tai plastiikkakirurgi tienaa. Väliä on vain sillä, että pystyykö duunari kustantamaan itselleen kohtuullisen mukavan elämän tekemällään työllä.
Amerikkaahan kehutaan usein suurten tuloerojen ja suuren vaurauden maana. Alaluokille tämä usein tarkoittaa sitä, että he joutuvat tekemään kahta työtä, koska yhdestä minimipalkkatyöstä ei tienaa riittävästi elämiseen. Joskus 2000-luvun alussa McDonaldsin New Yorkin -osasto perusteli matalaa palkkatasoaan ihan suoraan siten, että heidän maksamillaan palkoilla ei ole tarkoituskaan tulla toimeen, koska he olettavat, että heidän työntekijöillään on toinenkin työ.
Itse olen siis sitä mieltä, että aivan sama, kuinka isoiksi tuloerot kasvavat, kunhan ei mennä tuollaiseen, vaan alaraja pidetään järkevänä.
Ai niin, noista vasemmistolaisista vielä. Syy, miksi he valittavat tuloeroista, on se, että vasemmistolaisessa käsityksessä kaikki raha on yhteiskunnan rahaa. Jos yksilöllä on henkilökohtaista omaisuutta, se johtuu siitä, että yhteiskunta on sen hänelle antanut (eli käytännössä pidättäytynyt verottamasta sitä pois). Tästä perspektiivistä katsoen tosiaankin näyttäisi siltä, että tuloerot pitää poistaa, koska onhan se nyt väärin, että yhdelle annetaan enemmän yhteiskunnan varoja kuin toiselle. Tajusin tämän asian silloin pari vuotta sitten, kun puhuttiin, että valtion pitäisi tehdä säästöjä, ja vasemmistolaiset ehdottelivat veronkorotuksia kutsuen niitä ihan pokkana säästöiksi. Joo, jos kaikki raha on yhteiskunnan rahaa, kyllähän silloin yhteiskunta säästää, jos se verotusta tiukentamalla vähentää kansalaisille antamaansa rahaa.
Itseäni kiinnostaa tuo Singapore ja sen valtava kehittyminen muutamassa vuosikymmenessä tuollaiseen talouskuntoon. Esittämäni lähtökohtana on nimenomaan se, että tuloerojen suuruus ei estä vaurastumista eikä tuloerojen alhaisuus takaa sitä.
PoistaMitä tulee tuohon vihervasemmiston käsitykseen,kenen raha yhteiskunnassa pyörii, niin verokeskustelu sen helposti selvittää. Esimerkiksi se, ettei veroteta jotakin, onkin verotuki. Myös se, jos verojen määrää alennetaan, on kustannus yhteiskunnalle.Kolmas tekijä on se, kun pohditaan jonkin veron muuttamista( alentamista), niin tämä ei saisi vaikuttaa verojen kokonaistuottoon.Siis jos alennetaan veroa A,tulee korottaa veroa B, että julkisen vallan tulot pysyvät samana. Ei siis oleihme, että verojärjestelmämmeon todella antiikkinen ja jäykkä.