Voiko feministinen maailma toimia?

Feminismin tavoite alun perin oli saavuttaa samanarvoisuus naisten ja miesten kesken. Muutaman viime vuosikymmenen aikana tähän on tullut lisää värejä, ja nyt vaikuttaa siltä, että feminismi on muuttunut pelkästään naisten etuja ajavaksi liikkeeksi - samanarvoisuudesta ei ole niin väliä. Feminismin keskiöön on noussut naisten itsenäisen kulttuurin ja arvomaailman korostaminen, miesten valta-aseman tuomitseminen ja ennen kaikkea sen riistäminen miehiltä naisille.

Edellä olevan määrittelyn perustella tämä uuden aallon feminismi tuntuu olevan absurdi ajatus. On vaikea kuvitella hyvinvoivaa yhteiskuntaa, joka rakentuu vain jäsenistön osan etujen huomioon ottamiselle.

Ihmiskunnan historiassa ei ole koskaan ollut koko maailmaa kattavaa tilannetta, jolloin naisten asema olisi ollut kaikkialla ja kaikissa yhteiskunnissa samanarvoinen. Maailma on muodostunut eri yhteiskunnista, joissa naisten asema on ollut ja on erilainen ja eriarvoinen. Sama pätee tietysti miehiin.

Koska näin ei ole ollut eikä ihan pian olekaan, feministinen yleistason ajattelu:

- miesten ylivalta-asemasta (kaikkialla)

- naisten sorretusta asemasta (kaikkialla)

- kaikkien maailman naisten solidaarisuudesta ja yhteisestä feminismistä

on täysin huuhaata.

Yhteiskunnan jäsenten asema on aina rakentunut ja rakentuu pitkien aikojen saatossa erilaisen yhteiskunnallisen henkisen selkärepun kautta. Eri maissa ihmisillä on erilaiset henkiset selkäreput, jotka pitävät sisällään ne tavat, normit, asenteet, arvot jne. joiden perusteella ihmiset toimivat.

Myös biologia vaikuttaa: miehet ja naiset ovat joiltakin osin erilaisia. Tälle nyt ei vaan voi kukaan mitään, ei feministi eikä sosialisti.

Eri yhteiskuntien naisilla (myös miehillä) on erilainen henkinen selkäreppu. Mutta: (tämä unohtuu usein) saman yhteiskunnan ihmisillä on paljon samankaltaisempi henkinen selkäreppu keskenään kuin eri yhteiskuntien ihmisillä. Esimerkiksi suomalaisilla naisilla on keskenään paljon samankaltaisempi henkinen selkäreppu kuin suomalaisilla ja ghanalaisilla naisilla. Feministien kiusaksi myös suomalaisilla naisilla ja suomalaisilla miehillä on keskenään samankaltaisempi henkinen selkäreppu kuin suomalaisilla ja ghanalaisilla naisilla on keskenään.

Erilaisen henkisen selkärepun vuoksi on käytännössä mahdotonta löytää yhtenäistä feminististä, käytännössä toteutettavaa perusajatusta, joka voisi ohjata kaikkien maiden yhteiskuntia samalla tavalla, samaan aikaan ja samoihin tavoitteisiin. Pienemmässä mittakaavassa tämä tietysti voi onnistuakin, jos perusajatus olisi tarpeeksi kestävä. 

Mutta voiko perusajatus olla kestävä, jos se lähtökohtaisesti ja tietoisesti jättää puolet yhteiskunnan jäsenistä itsensä ulkopuolelle?

Jos filosofiaa tai kantavaa perusajatusta ei löydy, onko mahdollista saada aikaan yhtenäinen käytännön tason toiminta, joka perustuu tähän uuden aallon feministiseen ajatteluun? 

Tässäkin törmätään ihmisen henkiseen vaikuttajaan eli selkäreppuun. Sen ohessa törmätään varsinaiseen Kiinan muuriin eli eri yhteiskuntien erilaiseen henkiseen, sosiaaliseen, taloudelliseen ja tieto-taitotasoon. Mitä suurempia eroja näissä tasoissa on, sitä suurempia ovat ongelmat käytännön toteuttamisessa. On aivan turhaa lähteä siitä, että samankaltaiset käytännön toimet parantaisivat tilannetta esimerkiksi Alankomaissa ja Burkina Fasossa.

Mitä sitten seuraa uuden aallon feminismin ajatuksista, kuten naisten oma, itsenäinen kulttuuri tai arvomaailma? Jos näiden toiminta-alueiden korostaminen otetaan pääasiaksi, on seurauksena ainakin että:

1. noin puolet yhteiskunnan jäsenistä (miehet) jäävät tämän ulkopuolelle, koska naisilla on oma arvomaailma ja kulttuuri, joka on vain naisten juttu.

2. on löydettävä uusi tasapaino sekä velvollisuuksille että oikeuksille. Feminismin suuri ongelma on se, että se määrittelee naisten oikeudet mutta ei naisten velvollisuuksia (mutta kylläkin miesten velvollisuudet). Mikään yhteiskunta ei voi toimia, jos sen kaikki jäsenet eivät toteuta omia velvollisuuksiaan.

3. jokaisen, sekä naisten että miesten, on murrettava oman henkisen selkäreppunsa määritykset ja rakennettava uusi henkinen selkäreppu. Tämä vie aikaa ja edellyttää vahvaa perusfilosofiaa, jota ainakaan vielä ei ole kukaan esittänyt ja joka antaa perustan sekä miehille että naisille.

4. yhteiskunnalliset syy- ja seuraussuhteet, eli esimerkiksi yhteiskunnallinen, keskinäinen luottamus, muuttuvat, ja yhteiskuntaa koossapitävät henkiset sisäiset vetovoimat vähenevät.

5. valta-asemat eivät muutu sukupuolikiintiöillä eivätkä sillä, että naisia otetaan johtajiksi jne. Valta-asemat perustuvat henkiseen selkäreppuun, joka toki muuttuu ajan myötä, mutta vain vapaaehtoisesti ja pitkän ajan kuluessa.

Vaikuttaa siltä, että feminismin kehitys on karannut tai ainakin karkaamassa käsistä ja sitä eteenpäin vievät tahot eivät ole pohtineet asiaansa tarpeeksi pitkälle. On myös unohdettu se, miten yhteiskunnat kehittyvät ja muuttuvat.

Vaikuttaa siltä, että feminismistä on tullut uskonnon korvike. Uskonnonomaisesti feminismilläkin on oma valistunut etujoukkonsa, joka yrittää ajaa asiaansa kuin käärmettä pyssyyn. Tämä valistunut etujoukko tietää, miten kaikki asiat tulee toteuttaa feministisessä hengessä. Tunnetasolla asioita pidetään hienoina, vaikka useinkaan ei ole mitään tietoa tai faktoja siitä, miten asiat parhaiten voidaan toteuttaa. Surkuhupaisia esimerkkejä tästä ovat mm. se, ettei lapsia saa sanoa enää pojiksi ja tytöiksi, vaan heitä tulee kutsua nimillä. No mikäs siinä, ettei näin tehtäisi. Kuitenkin unohdetaan se, että nimet on annettu ja annetaan poikien niminä ja tyttöjen niminä. Tähänkin tietysti löytyy ratkaisu: annetaan kaikille lapsille etunimeksi MYMMY, ja lisäksi käytetään kaikista sukunimeä, jolla erottaudutaan.

Vaikuttaa siltä, että feminismi on kyennyt tunnetasolla saamaan kannatusta myös ”munattomien miesten” parissa. Tämä tietysti antaa lisää painoarvoa feminismille varsinkin tiedotusvälineissä. Kasvanut painoarvo antaa monenlaiselle touhulle hyväksyntää, jota feminismin valistunut etujoukko hyödyntää.

Oma ennustukseni on, että feministinen suuntaus on nyt huipussaan, ja seuraavaksi se alkaa taantua, kuten on käynyt sosialismillekin. Suurin syy romahtamiseen on eri yhteiskuntien erilaisen henkisen selkärepun merkityksen unohtaminen. Toinen suuri syy on koko yhteiskunnan huomioimisen laiminlyönti eli koetetaan ajaa vain yhden yhteiskunnan osan etuja. Kun yritetään toimia vastoin realiteetteja, se ei vain onnistu, ei onnistunut sosialisteille eikä onnistu feministeille.

Ennustan, että muutaman seuraavan vuosikymmenen aikana syntyy uusi ja koko maapallon kannalta parempi vaihtoehto. Tämä vaihtoehto on:

Olemme kaikki samanarvoisia (egalitarismi)

Tätä ajatusta on esitetty jo pitemmän aikaa (alkuperäinen feminismi muun muassa) yhteiskunnan hyväksi rakennuspuuksi.  Ajamme siis maapallon kaikkien ihmisten hyvinvointia ja samanarvoisuutta. Teemme sen lisäksi siten, että otamme riittävästi huomioon myös kussakin yhteiskunnassa vallitsevan henkisen selkärepun ja lähdemme siitä ja sen kehittämisestä liikkeelle. Tämä tarkoittaa erilaisia etenemisaskelia ja erilaista etenemisvauhtia eri maissa ja eri yhteiskunnissa.

Yhteinen molempien sukupuolten samanarvoisuutta edistävä filosofia voi hyvinkin toteutua. Parhaiten se toteutunee kuitenkin maailmaa pienemmässä mittakaavassa. Mitä pienempi (esim. yksi keskikokoinen eurooppalainen maa) mittakaava on, sitä paremmin samanarvoisuuden periaate voi toteutua myös käytännössä. Eri yhteiskunnat ovat eri vaiheissa; nämä vaiheet määrittävät myös samanarvoisuuden toteutumismahdollisuudet sekä vaadittavan toteutumisajan. Yhteiskuntien erivaiheisuuden vuoksi YK:n ja EU:n erilaiset lauselmat tuntuvat lähinnä kuriositeeteilta eikä niinkään vakaasti toteutettavilta ajatuksilta.

Kun päästään samanarvoisuuden toteutumisen tielle, voidaan feminismin valistuneelle etujoukollekin antaa muutamia kirkkoveneen muotoisia, lohenpunaisia ansiomitaleita Itsenäisyyspäivänä ja lähettää heidät ansaittuun lepoon feministien kommuuniin jossa he voivat keskustella siitä, ”kuinka me teimme sen”.

Lisäksi he voivat nauhoitettuina kuunnella ja katsella etujoukon valittujen jäsenten puheita ja lauseita, joissa esiintyy 15 sekunnin välein sanat: tasa-arvo, ihmisoikeudet, ihmisarvo, naisten keskinäinen luottamus, hyvinvointi, naisten kärsimä väkivalta, naisten pienempi palkka, naisten oikeudet, naisten oikeudet, naisten oikeudet, feminismi, feminismi jne.

(Olen vakuuttunut, että ainakaan kenelläkään länsimaisella miehellä ei ole mitään sitä vastaan, että molemmilla sukupuolilla on samat oikeudet ja velvollisuudet. Sen sijaan suuri osa miehistä ja naisistakin vastustavat sitä, että jommallakummalla sukupuolella on vain oikeuksia eikä selkeästi määriteltyjä velvollisuuksia.)