Miksi pitää aina olla paras?

Vuodenvaihteen jälleen lähestyessä alkaa ainainen mietiskely siitä, kuka on ollut paras missäkin. Näin tehdään esimerkiksi urheilussa, kun valitaan Suomen parasta urheilijaa vuonna 2016. Lisäksi monella taholla alkaa erityinen pohdinta siitä, onko Suomi maailman paras maa ja millä perusteella. Pohdintaa lisää tietysti se, että Suomi-neitomme täyttää ensi vuonna sata vuotta.

Voiko itse asiassa olla typerämpää mielenkiinnon kohdetta kuin sen miettiminen, onko Suomi maailman paras maa? Oma vastaukseni on että ei.

Typeryyttä lisää se, että maailman parasta maata pohtivista suurehko osa vaatii samanaikaisesti kansainvälistymistä ja suomalaisuuden sekä Suomen merkityksen vähentämistä. Sen vuoksi koko tästä touhusta tulee hieman ns. skitsofreeninen olo.

Miksi meille ei kelpaa se, että olemme hyviä omana itsenämme? Miksi meille ei kelpaa se, että olemme tyytyväisiä ja onnellisia esimerkiksi seuraavista tekijöistä:

- rauhallinen asuinympäristö

- suhteellisen puhdas ja kaunis luonto

- kohtuullisen hyvä toimeentulo kaikilla

- hyvät ja tasapuoliset mahdollisuudet ikään, kotitaustaan tai sukupuoleen katsomatta

- lyhyehkö vuosityöaika

- aivan hyvät lomaedut

- kohtuuhintainen terveydenhoitoja lääkkeet.

Näitä hyviä ja puolustettavia asioita varmasti jokainen löytää paljon lisää.

Voi olla, että mikään edellä mainituista ei ole maailman parasta. MUTTA miksi sen pitäisi ollakaan? Miksi meille ei riitä viides tai kymmenes sija. Miksi edes mittaamme tätä tai tuota?

Mielestäni voisimme tehdä yhden lupauksen ja pitää siitä kiinni seuraavat sata vuotta (voimme tarkastella asiaa uudelleen vuonna 2116):

En vertaa itseäni kehenkään toiseen. TAI jos vertaan teen sen ottaakseni oppia en tunteakseni alemmuutta tai ylemmyyttä.

Jos toimimme näin, voimme sekä pyrkiä parantamaan toimintamme tarvittaessa että olla tyytyväisiä ja onnellisia siitä, mitä olemme jo saavuttaneet.

Esimerkkinä seuraavassa YK:n käyttämä mittari eli HDI (Human Development Index). Mittari osoittaa kunkin maan osalta mm. tulojen jakautumisen tasaisuutta, elinajan odotuksen tasaisuutta sekä koulutusmahdollisuuksien tasaisuutta. Indeksin tavoitteena on luoda vertailukelpoinen ihmisillisen kehityksen mittari eri maiden välille ja kuvata, kuinka hyvän elämän laadun maat pystyvät tarjoamaan asukkailleen. Mitä korkeampi HDI on, sitä parempi tilanne on ao. maassa näiden tekijöiden osalta.

Maa	HDI arvo
Norja	0.944
Australia	0.935
Sveitsi	0.930
Tanska	0.923
5. Alankomaat	0.922
Saksa	0.916
Irlanti	0.916
USA	0.915
9. Kanada	0.913
Uusi-Seelanti	0.913
Singapore	0.912
Hongkong	0.910
Liechtenstein	0-908
14. Ruotsi	0.907
UK	0.907
24. Suomi	0.883
46. Latvia	0.819

Suomi on sijalla 24. Kaikkiaan HDI on arvioitu yhteensä 188 maalta. Suomi on jäljessä Norjaa samassa suhteessa kuin itse olemme edellä Latviaa.

Miksi emme olisi iloisia ja tyytyväisiä tästä sijoituksestamme? Tähän olemme päässeet tähän mennessä. Jos haluamme saavuttaa paremman arvion HDI: ssä, meidän kannattaa kehittää tekijöitä, jotka parantavat esimerkiksi elinajanodotusten tasaisuutta tai lisäävät koulutusmahdollisuuksia. 

Suomi on kuitenkin suomalaisille maailman paras maa.

HYVÄÄ VUOTTA 2017 SUOMI-NEIDOLLE 

JA LISÄÄ TYYTYVÄISYYTTÄ SIIHEN, MITÄ MEILLÄ JO ON.