Maailman huipulla Pisassa?

Pisa-tulokset nousivat huolenaiheeksi, joka tulee ”ottaa vakavasti”- kuten opetusministerimme sanoo joka tilanteessa. Hän kuitenkin muistaa lisätä, ”mutta olemmehan silti vielä maailman huipulla”.

Olemmeko me? Ja olemmeko koskaan olleetkaan?

Tutkitaanpa hieman tuota väitettä. Lähtökohdaksi otin seuraavat seikat:

Mitkä maat pärjäsivät vuoden 2015 Pisassa? Mukaan otin kaksitoista eniten pisteitä saanutta maata, joihin lisäsin vielä eri vertailuissa käyttämäni suosikkimaat Norjan, Slovenian ja Tanskan.

Otin mukaan vain pisteet luonnontieteessä ja matematiikassa, jotka ovat yhteiskunnan ja talouden menestymisen kannalta tärkeimmät. Sitten laskin luonnontieteen ja matematiikan pisteiden keskiarvon.

Maat ovat paremmuusjärjestyksessä.

Maa	Pisapisteet keskiarvo
Singapore	560
Macao	537
Taiwan	537
Hongkong	536
Japani	535
Viro	527
PSJGKiina	525
Kanada	522
9. Suomi	521
Korea	520
Slovenia	512
Vietnam	510
Tanska	507
Uusi-Seelanti	504
Norja	502

Suomi on siis vasta yhdeksäs, kun verrataan sijoitusta luonnontieteen ja matematiikan pisteiden perusteella. Sijoitus ei ole huono, mutta ei edellytä myöskään mitään hehkutusta koulujärjestelmän hienoudesta.

Suomi pärjäsi sangen hyvin Pisa-tutkimusten alkuvaiheessa eli vuosina 2000–2006. Vuonna 2009 Pisassa olimme jo jäämässä Aasian maiden kelkasta. 

Merkittävää on havaita, että

- erittäin hyvin pärjännyt Singapore tuli mukaan vasta vuonna 2009

- hyvin pärjännyt PSJG-Kiina, joka sisältää neljä maakuntaa (Peking, Shanghai, Jiangsu sekä Guangdong) tuli mukaan myös vuonna 2009

- Viro ja Taiwan tulivat mukaan vuonna 2006

- Hongkong, Japani ja Macao tulivat mukaan vuonna 2003

- Vietnam vasta vuonna 2015 (Mikähän mahtaa olla Vietnamin sijoitus vuonna 2018 Pisassa?)

Kun tarkastelee sekä yllä olevaa luetteloa parhaista maista sekä sitä, milloin kukakin tullut mukaan kyytiin, herää kysymys: miksi hehkutimme Pisan alkuvuosina menestymistämme? Emmekö muka oivaltaneet, että mukana eivät välttämättä olleetkaan penaalin terävimmät kynät? Kilpailimmeko AHL: ssa ja kuvittelimme olevamme NHL:n mestareita? Rakensimmeko itsellemme menestymishuuman kautta todellisen kehittymättömyysloukun?

On erittäin ikävää, jos tilanne oli tämä, koska vinoutuneen ja virheellisen ajatuksen synnyttämä asennevamma ei korjaannu hetkessä. Siinä tarvitaan paljon muutakin kuin uusitut opetussuunnitelmat ja tutoropettajat kouluihin.

Oma ennakointini seuraavassa Pisassa vuonna 2018 on, että Suomen ohitse ovat pyyhkäisseet ainakin Korea, Slovenia ja Vietnam. Todella toivoisin, että opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen mitä pikimmin hakisi oppia Singaporesta: Miten temppu tehdään?