Voiko sosialismi onnistua?

Kaikkea hyvää seuraajilleen ja kannattajilleen lupaavat monetkin aatteet: muutamat uskonnot, sosialismi, kommunismi, fasismi, anarkismi jne.

Uskonto on tässä suhteessa näistä pitkäaikaisin ja merkittävin. Tosin uskonto monesti lupaa kaikkea hyvää toisessa ulottuvuudessa - ei niinkään sen realisoitumista täällä maan päällä, vaan hyvää saat tuonpuoleisessa, kunhan tämänpuoleisessa olet kiltti ja tottelevainen ja teet, mitä uskonnon toteuttajiksi valitut henkilöt Sinulta vaativat.

Sen sijaan monet ei-uskonnoiksi itseään kutsuvat aatteet lupaavat korjata tämänpuoleiset asiat niin, että saat Paratiisin jo täällä maan päällä. Tosin tämäkin edellyttää sitä, että olet kiltti ja tottelevainen ja teet, mitä aatteen valistunut etujoukko Sinulta vaatii.

Molemmat aatesuuntaukset siis edellyttävät kiltteyttä, kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta, ja molemmissa on valistunut etujoukko, joka määrittää miten kiltti, kuuliainen ja tottelevainen Sinun tulee olla ja mitä Sinun tulee tehdä. Mitä vähemmän kyseenalaistat näitä vaatimuksia, sitä parempi Sinun tulevaisuutesi on joko tässä maailmassa tai tuonpuoleisessa.

Jätän uskonnot rauhaan ja keskityn pohtimaan sosialismin onnistumismahdollisuuksia. Eli voiko sosialismi onnistua jossakin yhteiskunnassa? Tarkoitan tässä sosialismilla aatesuuntaa, joka haluaa kehittää maassa vallitsevan yhteiskunnan siten, että mahdollisimman paljon sen kokonaistoiminnoista toteutuu yhteiskunnan sääntelyn ja määräysten kautta. Tämä ilmenee säännösten ja määräysten suurella määrällä ja vastaavasti yksilöiden omien päätösten vähäisellä määrällä. Yhteiskunnallinen päätösvalta kattaa merkittävän osan sellaisistakin päätöksistä, jotka jokaisen yksilön tulee tehdä itse.

Selkeä mittari sosialistiselle yhteiskunnalle on julkisen talouden osuus koko taloudesta. Jos julkisen talouden osuus on 50 %, on yhteiskunta selvästi sosialistinen. Vaarassa muuttua sellaiseksi on yhteiskunta, jossa julkisen talouden osuus on runsaat 40 %.

Sosialismi on kuitenkin enemmän ajattelutapa kuin julkisten menojen osuus koko talouden menoista. Sosialismin ajattelutavan mukaan:

- Kaikki ongelmat ovat yhteiskunnan ongelmia

- Mikään ongelma ei ole yksittäisen ihmisen syy vaan syy löytyy aina ”rakenteista”. Näitä rakenteita ei kuitenkaan osata määritellä, puhumattakaan rakenteen ja ongelman välisestä syy-seuraussuhteesta

- Kaikki ongelmat ratkaistaan viranomaisten toimesta. Oli ongelma mikä tahansa ja kenen tahansa, aina löytyy virkatäti tai virkasetä, joka ottaa ja ratkaisee sen.

- Että virkatädin ja virkasedän elämää ei tehdä hankalaksi, kukaan ei saa itse yrittää ratkaista mitään omaa ongelmaansa, ei missään, ei koskaan.

- Koska virkatätien ja virkasetien määrä kasvaa koko ajan jo järjestelmän itsensä vuoksi, tulee kaikkien luovuttaa aina vain entistä enemmän omia eurojaan yhteiseksi hyväksi. Koska luovuttamista ei haluta tehdä vapaaehtoisesti, tehdään se pakolla eli verottamalla ja maksuilla.

- Näiden yhteisten varojen käytöstä päättävät aina ne virkatädit ja virkasedät, jotka saavat elantonsa näistä yhteisistä euroista. He päättävät siis sekä omista eduistaan että toisten rahojen käytöstä.

- Virkatädit ja virkasedät ovat sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat aina yhtä pyyteettömiä ja haluavat tehdä kaikkensa yhteiseksi hyväksi, aivan kuten hekin. Minkäänlaista omaa etua tavoittelevaa toimintaa ei hyväksytä ja jos sitä ilmenee, sitä paheksutaan. Pahinta mitä voi olla, on että jollakin ihmisellä on jotakin enemmän tai parempaa kuin virkatädin tai virkasedän mielestä kenelläkään saa olla. Tämän vuoksi häneltä otettakoon tämä liika pois ja annettakoon yhteiseen käyttöön.

Sosialismi perustuu ajatukseen ihmisten eettisestä näkemyksestä, jonka mukaan hän asettaa toisten hyvän oman hyvänsä edelle tai ainakin pitää niitä yhtä tärkeinä käyttövoimina itselleen. Lisäksi tämä on universaalia eli koskee koko universumia. Kyseessä on sangen idealistinen käsitys ihmisestä ja ihmisen toiminnan motiiveista.

Ajatus on todella hieno: mikä olisi parempi paikka asua sekä elää ja toimia kuin yhteiskunta, jossa jokainen aidosti asettaa yhteisen/toisten edun oman etunsa edelle sekä ottaa huomioon toisten edun. Olin itsekin nuorena miehenä taipuvainen tällaiseen pohdintaan. Samoja piirteitä olen havainnut omissa lapsissanikin, jotka ovat nuoria aikuisia.

Sosialismi voisi teoriassa toimia, jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia, tasapäisiä sekä edellytyksiltään että tarpeiltaan ja toiveiltaan. Jos Mikko ja Mirja sekä Indira olisivat henkisiltä, älyllisiltä ja fyysisiltä edellytyksiltään samanlaisia ja heillä olisi suurin piirtein samat tarpeet ilman yksilöllisiä piirteitä, olisi mahdollista saada heidät näkemään maailmankin samalla tavalla sekä huomata, että heidän pyrkimyksensä ovat niin yhtenevät, että tehdään kaikki yhdessä ja yhteisesti ja yhteen hiileen puhaltaen.

MUTTA, MUTTA: ihminen ei yleensä pitkällä aikajänteellä toimi esitetyn ideaalisen käsityksen mukaan. Meillä ihmisillä on hyvin erilaiset ja eritasoiset fyysiset, henkiset, älylliset ja sielulliset edellytykset ja näihin liittyvät hyvin erilaiset toiveet, tarpeet sekä halut. Ihmisen historian puitteissa näitä ei voi kiistää.

Tämä erilaisuus edellytyksissä ja tavoitteissa johtaa siihen, että me haluamme erilaisia asioita elämäämme. Mitä erilaisempia toiveita ja tarpeita ihmisillä on, sitä mahdottomammaksi tulee kuvitella, että sosialistinen lähestymistapa voisi näitä toteuttaa tai antaa ihmiselle mahdollisuuksia toteuttaa niitä. Mikään määrä virkatätejä ja virkasetiä tai euroja ei voi toteuttaa sitä edellytysten ja tavoitteiden kirjoa, joka ihmisten mielessä ja mielestä viriää.

Tämän vuoksi sosialistinen yhteiskunta on mahdottomuus käytännössä.

Sosialismi voi toimia vain, jos

- Ihmiset luopuvat omista edellytyksistään ja toiveistaan ja tarpeistaan

- Ihmiset muuttuvat keskimääräisiksi

- Ihmiset lakkaavat ajattelemasta ja muuttuvat zombeiksi sekä hyväksyvät valistuneen etujoukon eli virkatätien ja virkasetien määrittelemän maailman.

- Ihmiset kuvittelevat, että tasa-arvoa on se, kun kaikki ovat samanlaisia ja tasapäisiä.

George Orwell:

”Mikä vetää tavallista ihmistä sosialismiin ja saa hänet mielellään vaarantamaan nahkansa se puolesta, mikä on sosialismin lumous? Se on tasa-arvoisuuden aate.”

G.B.Shaw:

”Jos 20-vuotias ei ole sosialisti, on sydämetön, jos 50-vuotias ei ole konservatiivi on järjetön.”