Mikä on Suomen ihannekoko?

Päivänä muutamana tuli mieleeni seuraava kysymys: Mikä olisi Suomen ihannekoko?

Olisiko se 1930-luvun Suur-Suomi vaiko peräti 2030-luvun Pien-Suomi? Miten suomalaiselle yhteiskunnalle kävisi, jos maamme olisikin vain samankokoinen kuin esimerkiksi Euroopan parhaiten pärjänneet maat kuten Alankomaat, Itävalta, Sveitsi ja Tanska?

Niinpä tein tarvittavat rajaukset ja aloin tarkastella yhteiskunnan toimintaan liittyviä tunnuslukuja seitsemän eteläosan maakunnan osalta. Mukana ovat

Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Kanta-Häme, Pirkanmaa, Päijät-Häme ja Kymenlaakso. 

Seuraava taulukko kuvaa erilaisia tekijöitä näiden seitsemän maakunnan osalta, ensin yhteenlasketut luvut ja sen jälkeen osuudet koko maan vastaavista luvuista:

	Mini-Suomi	Osuus koko maanluvuista
Tuotannon bruttoarvo	189.2	69 %
Väestömäärä 1.000 asukasta	3.379	61 %
Julkistalouden työntekijät 1.000 työntekijää	370	60 %
Maapinta-ala 1.000 km²	55.6	18 %

Tämä seitsemän maakunnan Mini-Suomi tuottaa siis nykyisestä bruttoarvosta lähes 70 %.

Mitä bruttoarvo tarkoittaa, sen selvittää tilastokeskus:

”Tuotannon bruttoarvo mittaa toimipaikan tosiasiallista tuotantoa. Tuotantotoimintaan lasketaan mukaan kaikki tuotantoon liittyvät tuotot, myös valmistus omaan käyttöön ja valmistus, joka toimitetaan yrityksen muille toimipaikoille.”

Tuotannon bruttoarvo mittaa siis toiminnallisuutta ja tekemistä euroina. Mitä enemmän bruttoarvoa on, sen enemmän meillä on ns. hyvinvointia.

Kun katsotaan taulukon lukuja, voidaan tehdä seuraavia päätelmiä:

• Mini-Suomi tuottaa melkoisesti enemmän bruttoarvoa kuin mitä itse kuluttaa, koska Mini-Suomen osuus väestöstä on vain 61 %.
• Mini-Suomi avustaa muuta Suomea eli Mini-Suomen ulkopuolista aluetta hyvin paljon, koska julkistalouden työntekijöistä vain 60 % on Mini-Suomen alueella ja bruttoarvosta Mini-Suomi tuottaa mainitun 69 %.
• Maapinta-ala on Mini- Suomessa tehokkaassa käytössä, koska Mini-Suomen pinta-ala on noin 18 % koko Suomen pinta-alasta.

Edellä olevan taulukon lisäksi voi todeta, että sähkö-, kaasu- ja lämpöhuoltoliiketoiminnan bruttoarvosta tämä alue tuottaa noin 68 %, joten ihan äkkiä ei energiakaan loppuisi.

Jos jotakuta ahdistaa maamme koon pienentäminen näin paljon, niin otetaanpa mukaan vielä Etelä-Karjala, Etelä- Savo ja Keski-Suomi. Hieman pyöristettyjen lukujen mukaan tämä laajennus johtaa siihen, että tuotannon bruttoarvon, väestömäärän sekä julkisten työpaikkojen osuudet kasvavat noin 10 % edellä esitetystä eli

Tuotannon bruttoarvo on 77 %

Väestömäärä on noin 72 %

Julkistalouden työntekijöiden osuus on noin 70 %

koko maan vastaavista luvuista. 

Pinta-alaosuus kasvaa noin 31 %:iin koko Suomen pinta-alasta.

Kysymys: Kannattaako tämän jälkeen enää ihmetellä, miksi olemme niin kallis maa ja miksi euromme eivät riitä? 

Toinen kysymys: Kuinka kauan meillä on varaa jatkaa tätä hullunmyllyä?

Vai onko turha tuoda näitä asioita esiin? Voi käydä kuten seuraavassa tarinassa:

USA:n puolustusministeri vieraili Jerusalemissa, joskus 1970 luvun alkupuolella ja emäntänä toimi Golda Meir. Korkea vieras vietiin myös katsomaan itkumuuria ja kun näin hyvä tilaisuus tuli, puolustusministeri esitti kolme rukousta.

Ensiksi hän pyysi, että Vietnamin sota loppuisi.

(Nyt hän puhuu jumalalleen, kuiskasi Golda Meir seurueen israelilaisille.)

Toiseksi hän pyysi, että Lähi-idän tilanne selviäisi.

(Nyt hän puhuu meidän jumalallemme, sanoi Golda Meir.

Kolmanneksi hän rukoili, että Israel vetäisi joukkonsa pois miehitetyiltä alueilta.

(Nyt hän puhuu seinille, sanoi Golda Meir.)