Keiden palkkaa tulisi alentaa?

Olemme taas saaneet nauttia jokasyksyisestä kadehtimisen riemusta muutaman päivän ajan, joten palaan asiaan, joka oli esillä aiemminkin ja joka kiinteästi liittyy verotustietoihin. Kyseessä on vaatimus siitä, että tiettyjen ryhmien henkilöiden palkkoja tulee alentaa. No keiden sitten - tietysti noiden toisten. Vaatimus kohdistuu yritysten ylimpään johtoon, joiden palkka-alennusvaatimukseen ehti yhtyä jo kokoomuksen kellokaskin vasemmiston ohessa.

Tietysti voi tuntua hurjalta, jos yritysten ylimpien johtajien kuukausipalkka on esimerkiksi yli 50.000 €. Onhan se kieltämättä suuri summa. Tässä kohden usein unohdetaan esimerkiksi että:

1. Näin suurista tuloista maksetaan melko muhkeat tuloverot, joten käteen jäävä euromäärä on melkoisesti pienempi.

2. Yritysten johdon tehtävä on pitää huolta siitä, että yritys menestyy ja tuottaa hyvää yhteiskunnalle. Tämä ’hyvä’ koostuu: yrityksen tuottamista tuotteista ja palveluista, sen työpaikoista, sen alihankintaketjuista, sen toimitiloihin liittyvistä sopimuksista, sen tarvitsemista muista palveluista, sen tuottamista vientituloista, sen tuottamista verotuloista jne.

3. Toisin kuin poliittisten broilereiden, jotka palkanalentamisvaatimuksia usein esittävät, tilanteesta, yritysten ylimmän johdon toimintaan liittyy melkoinen vastuu, joka myös realisoituu. Tämä realisoituminen tarkoittaa potkuja. Lisäksi on tärkeää huomata, että nykyään realisoitumista tapahtuu aikaisempaa paljon useammin.

4. Suomessa ainakin vielä toistaiseksi vallitsee sopimusvapaus, joten työsopimukset sekä ns. toimitusjohtajasopimukset voidaan tehdä vapaasti (työsopimusten osalta työlainsäädäntö hieman rajoittaa).

Leikitäänpä ajatuksella, että päättäisimme muuttaa sopimusvapauden tilaa ja määrätä, kuinka paljon yritysten ylimmälle johdolle saa maksaa ja mitä tämä voisi tarkoittaa uusina työpaikkoina. Seuraava laskelma lähtee siitä, että:

Suomen sata suurinta yritystä

Kussakin on keskimäärin 10 ylimmän johdon edustajaa

Kunkin ylimmän johdon henkilön palkkaa alennetaan 25.000 €/kk

Tällä euromäärällä palkataan näihin yrityksiin lisätyöntekijöitä, keskipalkalla 2.000€/kk

Laskelma:

100 yritystä x 10 johtajaa x 25.000 € = 25.000.000 €

Uusia työntekijöitä: 

25.000.000 € : 2.000 € = 12.500 uutta työpaikkaa

Kuulostaa suurelta määrältä, mutta itse asiassa on kuin hyttysen kakka Itämeressä muiden jätevesivalumien joukossa. Kun meillä on noin 500.000 työtöntä, esitetty määrä merkitsee noin 2,5 %:n kevennystä työttömien armeijaan.  Lisäksi on muistettava, että yrityksillä on oltava työntekijätarve, joten vapautuvia euroja käytetään vain, jos tarvitaan lisähenkilökuntaa.

Jatketaanpa ajatusleikkiä ja mietitään muita ryhmiä, jotka voivat olla joidenkin mielestä ylipalkattuja:

Kansanedustajat, joita siis on 200 kpl. Osaamisen tasoon, työpanokseen ja aikaansaannokseen nähden voidaan hyvin ajatella, että kansanedustajan palkka ja kulukorvaukset voisi hyvin puolittaa. Montako työpaikkaa saadaan tällä:

200 kansanedustajaa x 4.000 € (puolet palkasta ja kulukorvauksista) : 2.000 € = 400 uutta työpaikkaa

Professoreita on maassamme noin 2.700, kun lasketaan sekä kokoaika- että osa-aikaprofessorit. Joidenkin mielestä heitä on sekä liikaa että he saavat aikaan liian vähän. Leikataanpa heidänkin palkkansa puoleen. Mitä saadaan tällä:

2700 professoria x 3.500 € (puolet palkasta) : 2.000 €= runsaat 4.700 uutta työpaikkaa.

Samaa menettelyä voisi jatkaa muidenkin ryhmien osalta, esimerkiksi valtion ja kuntien johtavien virkamiesten sekä osan työntekijäryhmien osalta. Kun ajattelee, missä tilanteessa suomalainen yhteiskunta on sekä taloudellisesti että henkisesti, niin toimitaan kyllä melkoisen bipolaarisuuden vallitessa, jos edes kuvitellaan, että Suomella on hyvät virkamiehet tai hyvä hallintokoneisto.

Lisäksi julkisella puolella merkittävää on koko virka- ja hallintokoneisto todella suuri lukumäärä, mikä johtuu ennen kaikkea siitä, että toisin kuin yrityksissä, julkinen sektori ei ole riippuvainen asiakkaista ja asiakkaiden maksukyvystä. Julkisen sektori voi joko ottaa velkaa tai nostaa veroja ja maksuja, kuten meillä on tehtykin.

Siispä, jos emme tarkastele kaikkia eri ryhmiä, jotka joidenkin mielestä saavat liikaa palkkaeuroja, niin miksi otamme hampaisiimme yhden ryhmän? Ihmetellä täytyy, kuinka kiltisti yritysjohtajat vastaan huutelematta kuuntelevat tätä jatkuvaa kitinää heidän liian suurista palkoistaan. Vain täysin asiaa ymmärtämätön henkilö edes alkaa verrata keskenään esimerkiksi pääministerin tai valtion ja kuntien johtavien virkamiesten palkkoja yritysjohtajien palkkoihin. Edellisissä ei missään vaiheessa toteudu minkäänlainen tulosvastuu/toimintavastuu, jälkimmäisissä se toteutuu entistä useammin ja entistä herkemmin.

Seuraavassa on Kari Raivion, Helsingin yliopiston eläkkeellä olevan kanslerin kannanotto suomalaisen mallin mukaiseen poliittiseen henkilövalintaan. Pohtiessaan valtioneuvoston valintoja sen valitessa ilmastopoliittisen asiantuntijan, jonka tehtävänä oli koordinoida hallituksen ilmastopolitiikkaa ja valmistella ilmastoa ja energiapolitiikkaa käsittelevä tulevaisuusselonteko, Kari Raivio totesi:

”Kun Nobel-palkittua fyysikkoa ei maasta löytynyt, tyydyttiin toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon, nimittäin varasijalta vihreiden kansanedustajaksi nousseeseen yhteiskuntatieteiden kandidaatti Oras Tynkkyseen. Hänen tieteellisenä ansionaan on gradutyö aiheesta Lihavien esillä oleminen tv-sarjoissa, mutta sen lisäksi ”laaja sivuaine ympäristöpolitiikasta.”

Jos yrityksemme valitsisivat samalla tavalla ja samanlaisen osaamistason johtajia kuin valtioneuvosto em. tapauksessa, olisi yritysten johdon palkoissa paljonkin arvosteltavaa. Itse en ole kohtuullisen pitkän työurani aikana törmännyt yhteenkään tällaiseen tapaukseen enkä ole tiedotusvälineidenkään kautta tällaista havainnut.