Syteenkö vai Soteenko?

Sotekeskustelu jatkuu. Oppositio julmistelee, että mitä tahansa nyt tehdäänkin, niin seuraavien vaalien jälkeen korjataan ja palataan ilmeisesti entiseen. Niin kauan kuin jaksan muistaa, suomalaisen politiikan keskiössä ovat olleet terveyspalvelut. Nimitys on vaihdellut, nyt käytetään nimitystä sote, joka on mukavan lyhyt ja johon voidaan kätevästi upottaa niin paljon tavaraa, että oikeastaan kukaan ei pysy kärryillä.

Keskustelussa korostuvat nimenomaan terveyspalvelut ja erityisesti ns. perusterveyspalvelut, suomeksi sanottuna lääkärille pääsy sairaana. Tämä on tietysti ymmärrettävää, koska poliitikot elävät vaalista toiseen ja nykysysteemissä vaaleja on sen verran usein, että vaalikarjaa täytyy viekoitella sopivilla teemoilla.

Mitkä ovat sitten ns. reaaliteetit suomalaisessa ja verrokkimaiden sotessa? Tätä voimme tutkailla vertailemalla eri maiden soteen liittyviä perustietoja.

Seuraavassa taulukossa on verrattu Suomen ja vanhojen tuttujen verrokkimaiden terveys- ja sosiaalialan henkilöstöä suhteutettuna 1.000 asukkaaseen. Toisessa sarakkeessa on vertailtu hoitohenkilökunnan (lääkärit ja hoitajat) lukumäärää jälleen 1.000 asukasta kohti laskettuna.

Maa	Lääkärien ja hoitajien määrä/1.000 asukasta	Yli neljä viikkoa odottamaan joutuneiden osuus%
Sveitsi	22	18
Tanska	21	Ei tietoa
Norja	21	55
Suomi	17	Ei tietoa
Saksa	17	27
Ruotsi	15	49
Kanada	13	62
Uusi-Seelanti	13	44
Itävalta	13	Ei tietoa
Alankomaat	12	23
UK	11	18

Suomi sijoittuu siis tekijöiden määrillä mitattuna keskitasolle vertailumaiden joukossa. Merkittävä piirre suomalaisen sotehenkilökunnan rakenteessa on lääkärien määrä. Suomessa on noin 3 lääkäriä/1.000 asukasta.Tätä vähemmän on vain Kanadassa (2,6 lääkäriä/1.000 asukasta) ja UK (2,8 lääkäriä/1.000 asukasta). Uusi- Seelanti omaa saman määrän kuin Suomi. Sen sijaan muiden maiden lääkäriluvut/1.000 asukasta nousevat Alankomaiden (3,4) Itävallan korkeaan tasoon (5,1)

Miten sitten nämä eri lukumäärät näkyvät hoidon laadussa? OECD:n tilastoista löytyi useita tunnuslukuja hoidon laadusta, mutta ne oli tilastoitu sairauksittain. Tämän vuoksi tyydyin katsomaan hoidon laatua yhden mittarin avulla, joka oli:

”Kuinka suuri osa potilaista joutuu odottamaan yli neljä viikkoa erikoislääkärille pääsyä?” Valitettavasti Suomi ei ole jostain syystä toimittanut tietoja, joten niitä ei ole tässä.

Edellä oleva taulukko osoittaa näiden skippausten osuuden.

Kuinka paljon lääketieteellisiä testejä, hoitoa tai seurantaa on jätetty tekemättä kustannusten vuoksi? Vähiten tätä skippaamista tehtiin Ruotsissa, UK:ssa, Norjassa, Kanadassa, Saksassa, Sveitsissä. Uusi Seelanti ja Alankomaat tekivät tätä skippaamista jo enemmän.

Tämän vertailun tavoitteena oli löytää jotakin riippuvuutta terveysalan henkilöstön ja hoidon tulosten välillä. Tämän vuoksi vertailin eri maita, joita voidaan pitää Suomen verrokkeina tässä suhteessa.

Kuten edellä olevasta selviää:

1. Suomi on hyvässä keskikastissa hoitohenkilökunnan määrällä arvioituna asukaslukuun suhteutettuna. Siis narina henkilöstömäärästä ei liene perusteltua.

2. Lääkärien määrässä olemme valitettavasti jälkijunassa. Olemme jäljessä muita Pohjoismaita sekä Keski-Euroopan maita. Jos Suomi halajaa yhtä paljon lääkäreitä kuin Itävallassa, meillä tulisi olla 70 % enemmän lääkäreitä eli nykyisen noin 20.000 lääkärin asemesta noin 34.000 lääkäriä.

3. Hoitohenkilökunnan määrällä ei ainakaan suoraan ole vaikutusta tutkittuun jonotusaikaan. UK ja Sveitsi voittavat kultaa tässä kamppailussa. Kuitenkin niiden hoitohenkilömäärät ovat aivan eriluokkaa. Ne edustavat itse asiassa vastakkaisia päitä. Samoin Ruotsi, jossa on selkeästi vähemmän hoitohenkilökuntaa, on tässä kohdassa Norjaa edellä.

4. Sama pätee myös kohtaan: ”Testejä, hoitoa ja seurantaa lykätään tai ei toteuteta kustannusten vuoksi”. Tässäkin kohtuullisen alhaisen tai keskikokoisen hoitohenkilöstön omaavat maat pärjäävät sangen hyvin.

Siispä hoitohenkilökunnan määrä ei ilmeisesti suoraan vaikuta hoitotuloksiin, ei edes lääkärien määrä, kuten UK osoittaa. Tämän vuoksi Suomen soteuudistuksen tekijöille toivookin suurta viisautta, ettei liian helposti anneta periksi väittämille siitä kuinka ”Kaikki saadaan kuntoon, kunhan resursseja (= henkilöstöä) on tarpeeksi”.

Kun Suomen mallia väännetään, kannattaisiko tutkailla, miten esimerkiksi edellä esitetyissä verrokkimaissa asiat on ratkaistu. Tämä tosin vaatii sitä, että luovumme harhasta eli käsityksestä, että meillä on maailman parasta(mitä se nyt onkaan).

Isokrates( 300 –luku eaa.): Kuten näemme mehiläisen istuvan kaikille kukille ja imevän jokaisesta parhaan meden. siten tietoa kaipaavien ei pidä jättää kokeilematta mitään vaan heidän tulee joka puolelta kerätä yhteen kaikki hyödyllinen.