Cosiddetto: Muutama kysymys Antti Rinteelle

lauantai 5. marraskuuta 2016

Muutama kysymys Antti Rinteelle

SDP on tämän hetken nosteessa, ainakin gallupien mukaan, joten Sinusta voi tulla seuraava pääministeri. Senpä vuoksi haluaisin kuulla kannanottosi seuraaviin kysymyksiin, joiden olettaisi kiinnostavan muitakin.

Puhut paljon oikeudenmukaisuudesta ja vetoat oikeudenmukaisuuteen milloin minkäkin vaatimuksen yhteydessä. Voisitko ystävällisesti valaista käsitystäsi oikeudenmukaisuudesta? Erilaisia tilanteita ja niiden oikeudenmukaisuuskäsitystäsi koetan valaista esimerkkien avulla:

Kysymys yksi

On kaksi ystävää: Jussi ja Mirja. Jussi työskentelee palomiehenä ja saa verotettavaa tuloa 35.000 € vuodessa. Mirja työskentelee keskikokoisen yrityksen toimitusjohtajana ja hänen tulonsa ovat 200.000 € vuodessa.

Jussi maksaa vero yhteensä noin 9.000 €, joten hänelle jää verojen jälkeen euroja 26.000 €.

Mirja maksaa veroa yhteensä runsaat 95.000 €, joten hänelle jää verojen jälkeen euroja 105.000 €. Jos progressiivista valtion tuloveroa ei olisi, maksaisi Mirja veroeuroja runsaat 51.000 € ja hänelle jäisi vajaat 150.000 €. Jussi maksaa veroja noin 26 % tuloistaan ja Mirja puolestaan maksaa lähes 48 % tuloistaan veroja.

Mirja siis maksaa veroeuroja yhteensä 95.000 € ja Jussi 9.000 €. Miten määrittelet tämän oikeudenmukaiseksi? Jos vastauksesi on, että verot maksetaan maksukyvyn mukaan, millä perusteella tämä on oikeudenmukaista?

Kysymys kaksi

On kaksi naapuria: Katja ja Hannele perheineen. Molemmilla perheillä on kaksi samanikäistä lasta. Katja ja hänen miehensä käyvät työssä ja heidän kaksi lastaan ovat päiväkodissa vanhempien työpäivän ajan. Hannelen osalta tilanne on toinen, Hannelen mies käy kokopäivätyössä, mutta Hannele on työttömänä. Myös heidän molemmat lapsensa ovat päiväkodissa koko päivän ja koko viikon.

Miten koet tämän tilanteen oikeudenmukaisuuden? Katjan mielestä Hannele voisi hoitaa lapsia kotona, koska kerran hän on itsekin kotona. Onko tilanne oikeudenmukainen ja jos on, niin millä perusteella?

Kysymys kolme

Puhut paljon ns. samapalkkaisuudesta. Tuot esiin sitä, että miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset, jopa omakotitalon verran enemmän. Esittämäsi samapalkkaisuus toteutuu esimerkiksi siten, että kaikille ammatista riippumatta maksetaan samaa palkkaa.

Esimerkissä meillä on taas kaksi tuttavaa: Markku, joka on lääkäri ja Jutta, joka on sairaanhoitaja. Markun palkka on 7.500 €/kk ja Jutan palkka on 3.500 €/kk. Miten määrittelet, etteikö tämä olisi oikeudenmukaista? Vai tulisiko Markun ja Jutan saada molempien esimerkiksi 7.500 € + 3.500 € = 11.000 € : 2 = 5.500 €. Olisiko tämä oikeudenmukaista? Sehän toteuttaa Vasemmistoliiton ja SDP:n suuren vision palkkatasa-arvosta (= samapalkkaisuudesta).

Ajatuksenne samapalkkaisuudesta voi toteutua, jos kaikissa ammateissa ja kaikissa yrityksissä samoissa tehtävissä on yhtä paljon miehiä ja naisia. Miten aiot tämän saada aikaan?

Palkkatasa-arvoon liittyen vielä eräs käytännön kokemukseen perustuva mielipide: olen 44 vuotta ollut työelämässä eri yritysten palveluksessa sekä viimeiset 20 vuotta yritysjohdon/esimiesten kouluttajana ja konsulttina. En ole löytänyt sellaista yritystä muutaman tuhannen yritysasiakkaani joukosta, jossa olisi voitu osoittaa maksettavan samasta työstä erisuuruista palkkaa miehille ja naisille. Koska haluan oppia lisää asiasta, odotan mielenkiinnolla, hyvä Antti, konkreettisia esimerkkejä niistä tuhansista yrityksistä, joissa maksetaan samasta työstä eri palkkaa miehille ja naisille.

Kysymys neljä

Otetaanpa vielä nuoremman polven koulutukseen liittyvä näkökulma. On kaksi koulukaveria: Ville ja Aleksi. Ville on hieman hitaampi oppimaan asioita, varsinkin teoreettisella tasolla, mutta hän on taitava käden taitojen oppimisessa ja hallinnassa. Aleksi puolestaan on hyvin lahjakas matemaattisesti, kielellisesti sekä musikaalisesti. He käyvät samaa peruskoulua ja lukiota. Ville ei oikein pärjää eikä hän koe oppivansa mitään, koska hänen mielenkiintonsa suuntautuu pitkälti muualle kuin koulunkäyntiin, johtuen ”opetuksen” sisällöstä. Useissa tilanteissa, varsinkin peruskoulu aikana, Ville sortuu myös häiritsemään tunneilla. Ville käy kuitenkin lukion loppuun ja kirjoittaa ylioppilaaksi.

Aleksi puolestaan oppii kaiken nopeasti ja on useissa asioissa jo pitemmällä kuin opettajat (näin jo yläkoulusta lähtien, puhumattakaan lukiosta). Aleksi kuitenkin pitkästyy koulun käyntiin sen hitaasta etenemisestä johtuen. Hän kuluttaakin aikaansa tunneilla suunnittelemalla itsekseen ja mielikuvittelemalla uusia tietokonepelejä sekä pohtimalla maailman eettisiä ongelmia. Opettajan mielestä hän on ”poissaoleva”, onneksi ei sentään häiriköi.

Kysymys: Miten voidaan kuvitella, että tässä tilanteessa Ville ja Aleksi ovat millään tavalla tasa-arvoisia, muuten kuin v*****:n määrässä? Miten tämä tilanne on oikeudenmukainen?

Kysymys viisi

Vielä hiukan lisäpohdittavaa. Hanna ja Heidi ovat lapsuudenystäviä ja koulukavereita. He kasvoivat Honkajoella ja kävivät peruskoulunsa siellä. Toisen asteen koulutuksessa he joutuivat menemään läheisiin isompiin taajamiin, mutta tällöin tietysti päivä hieman piteni, koska koulumatka piteni.

Valmistuttuaan ammattiin molemmat hakeutuivat Poriin työhön ja muuttivat sinne asumaan. Viiden vuoden jälkeen Hannaa alkoi vaivata ”koti-ikävä” ja hän muutti takaisin Honkajoelle, vaikka hänellä ei ollut siellä työpaikkaa nyt eikä todennäköisesti tule olemaan tulevanakaan aikana. Heidi sen sijaan jäi asumaan Poriin, työskentelee siellä ja on osaansa tyytyväinen.

Hanna ja Heidi tapaavat aina silloin tällöin ja keskustelevat tilanteestaan. Hanna korostaa usein sitä, että Honkajoella tulee olla kaikki samat kaupalliset, sosiaaliset, terveydelliset ja koulutukselliset palvelut sekä muut yhteiskunnalliset palvelut kuin Heidilläkin on Porissa. Lisäksi matka näihin palveluihin ei saisi olla kuin korkeintaan 5 km.

Heidi puolestaan sanoo Hannalle, että miksi et muuta Poriin, saisit töitä ja palvelutkin olisivat ihan vieressä. Hanna vastaa: Minä rakastan maalla asumista. Heidi puolestaan vastaa: Mutta ymmärrätkö, että toiset maksavat Sinun maalla asumisestasi?

On rakennettava infra, on pidettävä huolta julkisista palveluista (koulutus, päivähoito, terveys), on oltava kaupalliset palvelut kuten posti, kaupat, on oltava liikenteelliset mahdollisuudet (bussit, junat). Tämä kaikki johtaa siihen, että maksamme veroja turhan paljon. Mutta yhtä merkittävää on se, että maksamme myös kaikkien tuotteiden ja palveluiden hinnassa enemmän, koska tuemme maaseudulla asuvia. Tämä koskee kaupallisia tuotteita ja myös esimerkiksi junaliikennettä.

Kysymys: Miten tämä tilanne on oikeudenmukainen? Miksi Heidin tulee maksaa Hannan maalla-asumisesta?

Kysymys kuusi

Vantaalla rivitalossa asustaa kaksi naapuria, Henrik ja Miro. Molemmat työskentelevät samanlaisissa työtehtävissä suuressa konsernissa. Lisäksi he ovat saman ikäisiä eli 52-vuotiaita.

Henrik herää aamuisin ennen työhönmenoa ja käy lenkillä neljä kertaa viikossa. Hän ei tupakoi eikä juo alkoholia oikeastaan lainkaan. Hän syö kohtuullisen terveellisesti, paljon kasviksia ja hedelmiä, ja pitää painonsa kurissa. Hänen terveydentilansa on erinomainen. Hänen työstä poissaolonsa ovat erittäin vähäiset, keskimäärin yksi päivä/vuosi.

Miro puolestaan nukkuu aamuisin työhön lähtöön saakka, ponkaisee ylös vuoteestaan ja kiirehtii työhönsä syömättä aamiaista, juo vain kupposen kahvia. Miro polttaa tupakkaa kaksi askia päivässä ja tykkää oluesta, jota menee 4-5 pulloa päivittäin ja lisäksi viikonloppuisin hän ottaa kunnon kännin, ainakin kerran pari kuukaudessa. Hän syö mielellään makkaraa, kunnon tiriseviä pihvejä, paljon perunoita kastikkeineen sekä maittavia jälkiruokia. Vihannekset ovat kanien ruokaa, niihin hän ei koske. Hän on selvästi ylipainoinen, jopa lihava, ja painoa on kertynyt erityisesti vyötärön seudulle. Hän syö verenpainelääkkeitä, diabetes-lääkkeitä ja alkava hengenahdistuskin taitaa pian kaivata lääkitystä. Lääkärit ja hänen vaimonsa ovat sanoneet hänelle jo vuosia, että hänen tulee muuttaa ruokailutottumuksiaan, lisätä liikuntaa ja jättää alkoholi vähemmälle. Miro ei ole korviaan lotkauttanut asian suhteen vaan ajatellut ja sanonutkin, että muijat ne vain horisevat joutavia. Hän on jatkanut kuin aiemminkin. Miron työstä poissaolot ovat suuret. Hän on viimeisten viiden vuoden aikana ollut työstä poissa keskimäärin erilaisten vaivojen vuoksi 25 päivää vuosittain. Miro kyllä kokee, että hänen elämäntapansa ovat suurena syynä hänen vaivoihinsa.

Kysymys: Miten näet tämän tilanteen oikeudenmukaiseksi? Tuleeko Henrikin maksaa Miron omilla elintavoilla itselleen aiheuttamat kulut (kuten sairauslomat, terveydenhoidon koko ketju jne.)? Miksi Miroa ei laiteta vastuuseen omista valinnoistaan ja niiden seurauksista? Muuttuisiko Miron käyttäytyminen, jos hän tietäisi joutuvansa vastaamaan omien elintapojensa seurauksista?

Toivottavasti käsittelet kysymyksiä nimenomaan oikeudenmukaisuus-näkökulmasta. Sellaiset perustelut kuten ”on pakko tehdä jotakin” tai ”yhteiskuntarauha edellyttää jotakin” jne. eivät ole relevantteja tässä yhteydessä.

Jään mielenkiinnolla odottamaan näkemystäsi oikeudenmukaisuudesta, olen varma siitä, että olet sen erinomaisen hyvin miettinyt ja sisäistänyt. Toivottavasti kerrot sen meille muillekin.

Epikuros (300-luku eaa.):

"Oikeudenmukaisuus itsessään ei ole mitään, vaan se on ihmisten keskinäisessä yhteistoiminnassa missä tahansa paikassa ja ajassa eräänlainen sopimus siitä, etteivät he vahingoita toisia tai joudu vahinkoon."

19 kommenttia:

Pekka5. marraskuuta 2016 klo 11.14
Saanhan minäkin vastata, vaikka en Antti Rinne olekaan?

1. Verotuksessa on se ongelma, että niin kauan kuin tuloeroja ylipäänsä on, sitä ei ole edes teoriassa mahdollista toteuttaa niin, että se olisi kaikkien mielestä oikeudenmukaista. Rikkaat ilman muuta närkästyvät progressiivisesta verotuksesta, mutta jos veroprosentti olisi vaikka se sama 26 kaikille, joku huomaisi hyvin äkkiä, että Jussi maksaa 9 000 ja Mirja 52 000, eli Mirja maksaa edelleen kohtuuttoman paljon enemmän. Jos taas päätettäisiin, että jokainen maksaa 9 000 tuloista riippumatta, silloin pienituloiset olisivat lirissä.

Voidaan myös huomauttaa, että vaikka Mirjan veroprosentti onkin melkein kaksinkertainen Jussiin nähden, hänen nettotulonsa jäävät silti nelinkertaisiksi, joten ei voida vakavalla naamalla väittää, että Mirja musertuisi verotaakkansa alle.

Järjestäytyneen yhteiskunnan pyörittäminen vaatii tietyn verran rahaa. Voidaan toki väitellä siitä, mikä se summa on, millaisilla veroprosenteilla se kannattaisi kerätä ja onko rahat oikein käytetty, mutta periaatteellisella tasolla on oikeudenmukaista, että ne maksavat enemmän, joilla on enemmän varaa. Perustelen sen sillä, että lisääntynyt verotaakka heikentää heidän elintasoaan vähemmän kuin pienituloisten.

2. Päiväkoti ei ole ainoastaan lapsivarasto, vaan on lapsen kehitykselle hyväksi, että hän voi harjoitella sosiaalisia taitoja muiden samanikäisten kanssa. Tästä syystä pidän oikeudenmukaisena, että lapsille pyritään tarjoamaan yhtäläinen mahdollisuus tähän, koska vaikka vanhemmat voisivatkin hoitaa lapsia kotona, eivät he voi korvata ikätovereita tuossa suhteessa.

Siitä voidaan toki väitellä, onko ollenkaan julkisen sektorin asia tarjota lastenhoitopalveluita, mutta nykyisellään tämä väittely ei poikkea siitä, kuin jos vaadittaisiin, ettei kouluihin ole asiaa sellaisilla lapsilla, joilla on mahdollisuus kotiopetukseen.

3. Tästä olen samaa mieltä kanssasi.

4. Esimerkissä ihmetyttää, miksi Ville kirjoittaa ylioppilaaksi, kun sellainen ei selvästikään kiinnosta ja varmasti amiksessa hän menestyisi. Muuten en tässäkään ole eri mieltä, joskin epäselväksi jää, mitä itse ehdottaisit.
VastaaPoista
Vastaukset
Pekka5. marraskuuta 2016 klo 11.15
Osa 2:

5. Itse pääkaupunkiseudulla asuvana maksan oikein mielelläni vähän lisää siitä, että koko Suomi pidetään asumiskelpoisena, koska toinen vaihtoehto olisi se, että jo ennestäänkin kova muuttopaine muualta tänne räjähtäisi aivan käsiin. Liikenne ruuhkautuisi, kilpailu työpaikoista kovenisi ja nykyisiä asuntojonoja ja vuokrahintoja kutsuttaisiin vanhoiksi hyviksi ajoiksi. Enkä usko, että verotuskaan siitä kovin oleellisesti lievenisi, kun ajattelee niitä investointeja, joita tarvittaisiin alueen uudelleenrakentamiseen niin, että kaikille uusille tulijoille riittäisi tilaa.

Maaseudun tukeminen ei ehkä tarkkaan ottaen ole oikeudenmukaista, mutta kohtuullinen hinta se on. Yläluokkaahan tuollainen ei koske, koska eivät tulijat heidän kanssaan kilpailisi työpaikoista ja asunnoista, mutta köyhemmälle väelle tilanne muuttuisi sietämättömäksi.

Voidaan myös miettiä, että miksi tämän logiikan pitäisi rajoittua kansalliselle tasolle? Miksi on oikeudenmukaista, että Eiralaiset kustantavat Itä-Helsingin lähiöiden ihmisarvoista tasoa kunnallisveronsa kautta sen sijaan, että antaisivat niiden rauhassa slummiutua? Miksi on ylipäänsä oikeudenmukaista, että työssäkäyvä joutuu pitämään työttömiä hengissä sosiaalitukien kautta? Ei kai se olekaan, mutta tukemisen lopettaminen saisi helposti aikaan yhteiskunnan, jossa hyvätuloisillakaan ei ole kivaa.

6. En usko, että Miro muuttaisi käyttäytymistään, vaikka joutuisikin itse maksamaan sairaalalaskunsa. Onhan huono terveys jo itsessään niin v-mäinen tilanne, että jos se ei riitä takomaan järkeä päähän, tuskin joku pankkitilin saldoa pienentävä numero asiaa muuttaisi. Eiväthän amerikkalaisetkaan ole varsinaisesti fitness-mallien maineessa, vaikka julkinen terveydenhuolto on huomattavasti kitsaampi.

Periaatteessa olen kyllä samaa mieltä siitä, että itseaiheutetut ongelmat saisi myös maksaa itse, mutta sitten rajanveto tulee ongelmaksi. Huonot elintavat nostavat monen sairauden riskiä, mutta harvoin voidaan osoittaa, että vaiva johtuisi vain ja juuri niistä. Tämä menee helposti siihen, että valtio antaa ohjeen, miten pitää elää, ja terveydenhuolto kustannetaan vain ohjetta noudattaville. Tai no, ei kai se mitään haittaisi.

Sitten on vielä sekin, että jos Miron kaltaisia tyyppejä lakataan pitämästä kunnossa valtion taholta, käy helposti niin, että heidän vaivansa pahenevat ja he saattavat jopa menettää kokonaan työkykynsä. Oikeudenmukaista varmasti, mutta voin kannattaa tätä vasta sitten, jos joku osoittaa, etteivät tästä aiheutuneet kansantaloudelliset kustannukset ylittäisi terveydenhoitopuolen säästöjä.
VastaaPoista
Vastaukset
Cosiddetto5. marraskuuta 2016 klo 12.15
Kiitos kommenteistasi. Oletkin asiaan paneutunut ja toit esiin hyviä näkökulmia. Mitä käyttämiini eri esimerkkeihin tulee, niin esitin ne vain helpottamaan oikeudenmukaisuuden määrittelyä,joka ainakin minulle on ollut ja on edelleenkin hankala paikka. Toiveeni on erityisesti oikeudenmukaisuuteen vetoaville, että he aidosti määrittelevät, mitä he sillä tarkoittavat. Se, että on järkevää tai pakko tai helpompaa tai jotain muuta vastaavaa tehdä jotain jne, ei ole vielä peruste käyttää käsitettä oikeudenmukaisuus. Sen voi esimerkiksi progressiivisen tuloverotuksen osalta todeta kuten Sinä, että korkeampi palkkaisille jää kuitenin enemmän euroja käyttöön ja tämän vuoksi he kärsivät vähemmän veroista kuin mitä tulonsiirtojen saajat hyötyvät. Tällähän 1800- luvun lopussa Britanniassa progressiivista tuloveroa perusteeltinkin.
Poliitikoilla on vaan tapa mennä siitä, missä aita on matalin ja käyttää esimerkiksi käsitettä oikeudenmukaisuus,koska se maistuu kuulijan korville. On paljon tehokkaampaa puhua oikeudenmukaisuudesta kuin esimerkiksi tarkoituksenmukaisuudesta tai helppoudesta jne.
VastaaPoista
Vastaukset
Anonyymi6. marraskuuta 2016 klo 18.20
Meijän firmassa Henrik veti mustalla jäällä lipat ja on nyt sairaslomalla odottelemassa josko leikkauksesta toipuu normaaliin kävelykuntoon.
Juoksut on nyt joustu.

Miro menee huomennakin duuniin. ;)
VastaaPoista
Vastaukset
Cosiddetto7. marraskuuta 2016 klo 4.40
Jatkoa vielä edelliseen.Kun tätä oikeudenmukaisuusnäkökulmaa ei ole riittävästi pohdittu, vaan on lähdetty siitä, että tapahtui mitä tahansa niin äiti-valtio/isä-valtio hoitaa ja kustantaan, käy kuten meillä SUomessa on käynyt, rahat eivät riitä. On aivan sama,minkälainen sotemalli tehdään, eurot eivät tule riittämään,varsinkaan jos palveluiden käyttäjäpiiriä laajennetaan harkitsemattomasti. Taloustieteessä( ollaan siitä sitten mitä mieltätahansa tieteenä) on voitu selvästi osoittaa tämä moral hazard -ilmiö: mitä enemmän turvataan ihmisen toimintaa, sitä huolimattomammaksi ihminen käy. Hän ulkoistaa oman vastuunsa jollekin toiselle joko yksityisen tai julkisen vakuutuksen kautta.
VastaaPoista
Vastaukset
Pekka7. marraskuuta 2016 klo 8.26
Ymmärtääkseni kyse ei ole niinkään siitä, ettei oikeudenmukaisuusnäkökulmaa oltaisi pohdittu, vaan vasemmistolaisessa oikeudenmukaisuuskäsityksessä homma menee nimen omaan niin, että tapahtui mitä tahansa, kukaan ei jää oman onnensa nojaan, vaan valtio hoitaa ja kustantaa.

Oikeistolaiset ja vasemmistolaiset näkemykset oikeudenmukaisuudesta ovat räikeän erilaiset. Kovan linjan oikeistolaisen mielestä oikeudenmukaisinta on se, että jokainen saa tasan sen verran, mitä onnistuu itse itselleen järjestämään, ja jos joku sen seurauksena kuoleekin nälkään, se on vain oma vika ja ongelma. Kovan linjan vasemmistolaisen mielestä taas oikeudenmukaisuutta on se, että jokainen saa tasan saman verran, vaikka sitten niin, että valtio väkisin tasoittaa erot. Molemmat sitten pitävät toisiaan täysinä mielipuolina, tyhminä ja pahoina ihmisinä, koska he pitävät itsestäänselvyytenä, että kaikki ovat samaa mieltä oikeudenmukaisuuden periaatteista.

Ihmisen oma näkemys oikeudenmukaisuudesta on tyypillisesti niin selkeä ja vahva, ettei hänelle tule mieleenkään, että asiasta voisi olla erimielisyyttä saati että sitä tarvitsisi erikseen perustella. En usko, että poliitikotkaan puhuvat oikeudenmukaisuudesta (ainakaan pelkästään) siksi, koska se kuulostaa äänestäjistä hyvältä, vaan siksi, että he ilman muuta olettavat äänestäjien jakavan heidän oikeudenmukaisuuskäsityksensä, jolloin äänestäjät eivät edes tarvitse mitään perusteluja, vaan vain pienen muistutuksen.

Mielelläni siis yhdyn toiveeseesi, että poliitikot kertoisivat tarkemmin, mitä he oikeudenmukaisuudella tarkoittavat, koska nythän kaikki puolueet koko spektrin matkalta puhuvat oikeudenmukaisuudesta, ja vasta vaalien jälkeen päästään jännittämään, millaista oikeudenmukaisuutta sieltä onkaan tarjolla. Eipä kyllä asia rajoitu vain oikeudenmukaisuuteen, vaan vastaavia sanoja on paljon muitakin, kuten "järki", "tasa-arvo", "vastuu", "humaanius" ja niin edelleen.

Itse asiassa toivoisin, että oikeudenmukaisuus, tarkoitti se sitten mitä tahansa, jätettäisiin paljon vähemmälle huomiolle politiikkaa tehdessä. Tämä siksi, koska oikeudenmukaisuus on teoreettista pohdiskelua, kun taas politiikka on käytännön ongelmien ratkaisua. Jos käytännön ongelmia ratkotaan teorian pohjalta, saadaan lopputuloksia, jotka kyllä toimivat teoriassa, mutta eivät ehkä niinkään käytännössä.
VastaaPoista
Vastaukset
Cosiddetto7. marraskuuta 2016 klo 8.42
Pekka: Kiitos hyvin pohdituista kommenteistasi. Teit paljon arvokkaita havaintoja.
VastaaPoista
Vastaukset

Lisää kommentti