Soteoppia Espanjasta

Kuten aikaisemmin kerroin, olen nyt Málagassa. Koetan seurata paikallisten ihmisten elämää eri näkökulmilta. Jonkin verran koetan myös seurata rakkaan kotimaani elämää viestintävälineiden kautta. Jatkuvasti näyttää edelleen olevan esillä ns. soteratkaisu ja se, että mitä kukakin tekee seuraavien vaalien jälkeen. Oman muistikuvani mukaan tätä terveysratkaisua on vatuloitu oikeastaan koko aikuiselämäni ajan, tavalla tai toisella. Nyt tehty ehdotus pitää sisällään terveydenhoidon ohessa sosiaalipalvelut.

Kun seuraan ihmisten elämää täällä, ainakin noin päällisin puolin espanjalaiset näyttävät yhtä terveen, hyvinvoivan ja onnellisen näköisiltä kuin suomalaiset. Merkittävä poikkeus on, mielestäni espanjalaisten eduksi, että nuoret ihmiset ovat enemmän iäkkäiden seurassa, vammaisia henkilöitä on tavanomaisessa elämässä mukana enemmän sekä perheet ovat yhdessä liikkeellä enemmän.

Tämän arkivertailun perusteella tutkin OECD:n tilastoista nimenomaan terveyteen liittyviä faktoja Suomen ja Espanjan välillä.

Muutamia tekijöitä tarkastelun pohjaksi:

Suomen BKT/asukas on noin 20 % korkeampi kuin Espanjan. Sama suhde koskee myös terveysmenoja asukasta kohden laskettuna. Espanja käyttää hivenen vähemmän terveysmenoihin suhteutettuna BKT:seen kuin Suomi. Jos otetaan pitkän ajan näkökulma, niin on arvioitu, että vuonna 2060 Suomi käyttää noin 9 % ja Espanja noin 7 % BKT:staan terveysmenoihin.

Yli 65-vuotiaiden osuus koko väestöstä on molemmissa maissa suurin piirtein sama, lähes 20 %. Syntyvyys on Espanjassa vain 1.3 ja Suomessa 1.7 eli Espanjassa iäkkään väestön suhteellinen osuus kasvaa Suomea voimakkaammin.

Voimavarat	Suomi	Espanja
Lääkärit / 1.000 asukasta	3	3,8
Hoitajat / 1.000 asukasta	14,1	5,2
Konsultoinnit lääkärin kanssa kpl / henkilö / vuosi	4,2	7,6
Lääkärissäkäynnit kpl / vuosi	1.392	1.994
Sairaalapaikat / 1.000 asukasta	4,5	3,0
Pitkäaikaishoidon vuodepaikat / tuhatta yli 65-vuotiasta kohti	67	48

Kuten taulukon tiedot osoittavat:

Espanjan terveydenhoito keskittyy enemmän lääkärissä käyntiin, lääkärien suurempaan asiakaskäyntimäärään sekä selvästi alhaisempaan kapasiteettiin sairaaloissa ja hoitolaitoksissa. Tämä johtaa siihen, että:

Hoidon tehokkuus	Suomi	Espanja
Hoitojaksot /1.000 asukasta	172	102
Keskimääräinen sairaalassaoloaika vrk	10,6	7,4

Hoitojaksot ja keskimääräinen sairaalassa oloaika ovat selvästi lyhyemmät Espanjassa kuin Suomessa. Kuinka paljon tähän vaikuttaa lääkärien määrä ja mahdollisuudet käydä lääkärissä?

Hoidon tuloksia	Suomi	Espanja
65-vuotiaiden elinikäodote vuosia - naiset - miehet	21,7 18,2	23,5 19,3
Diabetes %	7,7	6,8
Koettu terveys %	65	72
Ennenaikaiset kuolemat / 100.000 asukasta	174	142
Menetetyt tuottavan elämän vuodet / 100.000 asukasta	980	960
Hyvällä hoidolla estettävissä olevat kuolemat / 100.000 asukasta	217	151
Juominen päihtymistarkoituksessa %	35	10

Espanjalaisen odotettu elinikä ylittää selvästi suomalaisen kumppaninsa eliniän, varsinkin naisilla. Espanjassa on vähemmän diabetesta kuin Suomessa. Koetun terveyden osalta ero on erittäin merkittävä, ikävä kyllä espanjalaisten eduksi. Espanjalaisista 72 % kokee terveytensä joko erinomaiseksi tai hyväksi, kun suomalaisista näin kokee 65 %. Arvioidut ennenaikaiset kuolemat ovat Suomessa selkeästi korkeammat kuin Espanjassa, sama koskee menetettyjä tuottavan elämän vuosia, joskin tässä maat ovat jo selkeästi lähempänä. Jos tarkastellaan hyvällä hoidolla estettävissä olevien kuolemien määrää, on suomalainen terveydenhoito jäljessä kumppaniaan kohtuullisen paljon. Kuinka paljon suomalaista sairastavuutta lisää ns. säännöllinen humalahakuinen juominen, joka Suomessa aikuisten keskuudessaon merkittävästi korkeampi kuin Espanjassa, vaikka Espanjassa alkoholin kokonaiskulutus on suurempi.

Kun tarkastelee hoitamatta jäänyttä lääkinnällistä tarvetta, on suhteellinen osuus Espanjassa noin 1 % ja Suomessa noin 4 % eli molemmissa maissa lähes kaikki saavat tarpeeseensa hoidon.

Terveydenhoidonmaksuista espanjalaiset maksavat itse suoraan noin 25 % kun suomalaiset maksavat itse suoraan noin19 %.

Kokonaisuudessaan vaikuttaa siltä, että espanjalaiset saavat melko hyviä tuloksia vähemmällä panostuksella kuin suomalaiset. Lisäksi näyttää siltä, että Espanja panostaa lääkärivaiheeseen enemmän ja lääkärit myös tekevät enemmän töitä eli hoitavat asiakkaitaan enemmän kuin suomalaiset kollegansa. Espanjassa laitostetaan ihmisiä selkeästi vähemmän, olkoon kyse minkäikäisestä henkilöstä tahansa. Erot hoitojaksoissa, keskimääräisessä sairaala oloajoissa sekä vuodepaikkojen määrissä ovat merkittävät. Katukuvassa näkyy paljon pieniä klinikoita sekä tutkimuslaitoksia. Useimmat niistä ovat korkeintaan keskisuurten yritysten osia.

Kysymys viisaille päättäjillemme: Voisimmeko ottaa jotain oppia esimerkiksi Espanjan terveydenhoidosta? Miten esimerkiksi lääkärien määrät, asiakaskäynnit sekä hoitovuoteiden määrät voivat olla niin erisuhteiset?  Minkälainen valinnanvapaus espanjalaisilla on?  Mikä siinä sotessa nyt sitten on niin ihmeen vaikeaa, koska monet maat hoitavat terveydenhoidon sekä tehokkaammin että halvemmalla kuin Suomessa?

Tulisiko Suomessa sulkea kolmas osa sairaalapaikoista välittömästi? Olisiko meidän koulutettava nopeasti lisää lääkäreitä, että lääkäritiheytemme kasvaisi samalle tasolle kuin muissa EU-maissa? Tulisiko lääkäreiden ottaa enemmän potilaita vastaan (suomalainen lääkäri ottaa potilaita vastaan vain noin 70 % siitä, mitä espanjalainen kollegansa.) Miten hoidamme asiakkaita siten, että sairaalassa oloaika on espanjalaisella tasolla (nyt Espanja 7,4 vrk ja Suomi 10,6)?

Vai olemmeko omaan erinomaisuuteemme uskomisen sitomia?

Kuten seuraavassa tarinassa:

”Katolinen piispa ja juutalainen rabbiini istuivat vierekkäin juhlapäivällisillä. Piispa kysyi rabbiinilta, miksi tämä ei ottanut kinkkua. Rabbi vastasi rauhallisesti, että se oli vastoin juutalaista uskontoa

- Mutta kun se on niin hyvää, niin hyvää, sanoi piispa

Hetkisen kuluttua rabbi kysyi piispalta;

- Saanko luvan kysyä, kuinka Teidän korkea-arvoisuutenne puoliso voi?

- Kai te tiedätte, ettei katolinen kirkonmies voi olla naimisissa, sanoi piispa. Se on vastoin meidän uskontoamme.

- Mutta kun se tekee niin hyvää, niin hyvää, sanoi rabbi.

(Kenelle rabbi nauroi? Juutalaiskaskuja ja -anekdootteja. Toimittaneet Isak Gordin ja Pentti Huovinen)