Suuri osa palkansaajista
on sitä mieltä, että nimenomaan hän ja hänen ammattikuntansa on alipalkattua. Tämä
ajatus on ilmeisesti sisäänrakennettu yhteiskuntamalliimme. Ajatuksen voimaannuttamina
me sitten lähdemme vaatimaan lisää liksaa, syventymättä sen enempää substanssiin.
Lisäpontta korotusvaatimus saa siitä, jos ammattikunnan tekemiseen liittyy
tunneperäisiä tekijöitä kuten vaikka silloin, jos työntekijät ovat naisia tai
jos työn tekemisen kohteena ovat lapset, sairaat tai vanhukset, joitakin esimerkkejä
mainitakseni.
Useimmiten ei tehdä
mitään vertailuja muiden maiden vastaavaan tilanteeseen, saavutuksiin tai ao.
tekemistä vastaavien ammattiryhmien saamiin palkkoihin. Harvoin edes pohditaan
niitä ylimääräisiä etuja, joita ammattiryhmällä saattaa olla kuten pitkät
loma-ajat, suhteellisen lyhyet työpäivät, työnantajan antama jatkuva koulutus
ja valmennus sekä mahdollisuus valita kuinka paljon työtä tai työpäiviä tekee.
Selvittääkseni eri
maiden opetusalan ammattilaisten palkkaustasoja, otin tarkasteluun OECD:n
tilastoista peruskoulun yläasteen ja lukion opettajien keskimääräiset palkat
viidentoista vuoden työuran jälkeen. Suhteutin nämä palkat kunkin maan
ostovoimakorjattuun BKT/asukas lukuun.
Esimerkiksi
Suomessa opettajien
keskipalkka vuodessa oli 45.000 USD
BKT/asukas oli vuodessa
41.000 USD
Siispä suomalaisen
opettajan ansiotaso suhteessa asukaskohtaiseen BKT:een oli
45.000 USD : 41.000 USD =
1.1 hieman pyöristettynä
Suomalainen opettaja saa
siis keskimäärin 1.1 -kertaisena asukaskohtaisen BKT:n. Saman vertailun tein
muidenkin OECD-maiden kanssa. Tuloksena sain seuraavan taulukon. Luettelossa maat esitetään jaoteltuna kahteen
ryhmään:
- hyvät palkanmaksajamaat:
opettajan tulokerroin on vähintään 1.2
- heikommat
palkanmaksajamaat: opettajan tulokerroin alle 1.2
Kolmas sarake kertoo
sen, kuinka paljon opettaja saa tuntia kohden palkkaa. Opettajan vuosiansio on
jaettu vuoden työajalla ja saatu tuntipalkka.
Hyvät maksajat
|
Opettajan
tulokerroin
|
Tuntipalkka
USD
|
Saksa
|
1.5
|
40
|
Kanada
|
1.4
|
52
|
Korea
|
1.4
|
31
|
Alankomaat
|
1.3
|
40
|
Japani
|
1.2
|
26
|
Australia
|
1.2
|
46
|
Belgia
|
1.2
|
92
|
Uusi-
Seelanti
|
1.2
|
41
|
Heikommin maksavat
|
|
|
Slovenia
|
1.19
|
62
|
Tanska
|
1.17
|
33
|
Irlanti
|
1.1
|
75
|
UK
|
1.1
|
36
|
Suomi
|
1.1
|
67
|
Italia
|
1.0
|
58
|
Itävalta
|
1.0
|
27
|
Puola
|
1.0
|
17
|
Ranska
|
0.95
|
24
|
Ruotsi
|
0.84
|
22
|
Norja
|
0.7
|
28
|
Tsekki
|
0.6
|
11
|
Taulukon lukuja
tulkittaessa on hyvä huomata, että Belgia, Irlanti, Italia, Slovenia ja Suomi
määrittelevät opettajille vain opetusajan. Tämän vuoksi näiden maiden
tuntipalkat ovat merkittävästi korkeammat.
Suuressa osassa maita on
määritelty koululla olemisen aika eli tavanomainen vuosityöaika. Esimerkiksi
Japanissa se on 1.891 tuntia ja Saksassa 1.757 tuntia, myös Ruotsissa (1.767
tuntia) ja Norjassa (1.688 tuntia) sekä Tanskassa (1.680 tuntia) on määritelty
vuosityöaika.
Suomessa on
opetustyöaika vain 670 tuntia vuodessa.
Taulukon tuloksista tulee
ensin mieleen, että suomalainen opettaja ei ole niin kovin hyvin palkattu
verrattuna OECD-maiden tovereihinsa. Tulokerroin ohjaa suomalaiset heikommin
maksajan puolelle.
Mutta - kun tarkastelee
tuntipalkkoja, niin tilanne muuttuukin melkoisesti. Suomalainen opettaja saa 67
USD opetustuntia kohden, joka on sangen paljon. Nyt opettajat tietysti kiljuvat
ja tuovat esiin sen, että heillä on paljon suoranaisen opetustyön ulkopuolista
työtä.
Varmaankin on, mutta jos
ajatellaan, että suomalaisenkin opettajan tulisi tehdä
keskivertopohjoismaalaisen opettajan tuntimäärä vuodessa eli sellaiset 1.700
tuntia vuodessa, niin tätä muuta työtä pitäisi tehdä 1030 tuntia vuodessa.
(Työtunnit vuodessa 1.700
tuntia - opetustunnit 670
tuntia = muuta työtä yhteensä 1.030 tuntia)
Kun ollaan realisteja ja
otetaan huomioon koulujen suljettuna olemisen aika eli kesällä kaksi ja puoli
kuukautta ja talvella puolitoista kuukautta se tarkoittaisi, että opettajan
tulee tehdä tätä muuta työtä opetuspäivien lisäksi keskimäärin
1.030 tuntia : 190
koulupäivää = pyöreästi 5,5 tuntia päivää kohden.
Siis opetustyön lisäksi.
Eipä ole ihme, että
opetusalan ammattijärjestö haraa vastaan ns. kokonaistyöaikamallia, jota sovelletaan
useissa maissa, kuten edellä todettiin. Kun katselee noiden muiden maiden
järjestelmää, niin taidamme olla vähän ajastamme jäljessä.
(Olen itse toiminut
opetustehtävissä useamman vuoden ja voin todeta, että osaavalle henkilölle opetustyön
lisäksi tulevat tehtävät olivat melko vähäisiä vuositasolla)
Vastauksena otsikon
kysymykseen: Suomen opettajat ovat todella hyvin palkattuja, kun käytetään
vertailukohtana tehtyjä työtunteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti