Selvitin ensin, mitkä ovat tarkastelumaiden veroasteet vuonna 2000 ja 2015. Sen jälkeen katsoin, miten nämä ovat muuttuneet. Veroastehan lasketaan näin: verot/BKT x 100. Näin saadaan prosenttiluku, joka osoittaa ao. maan verojen ja veroluonteisten maksujen osuuden BKT:sta.
Seuraavassa taulukossa on esitetty tarkastelumaiden veroasteen muutos. Miinusmerkki tarkoittaa, että veroaste on laskenut niin monta prosenttiyksikköä kuin luku osoittaa ja päinvastoin. Esimerkiksi Suomessa on veroaste laskenut vuoden 2000 tasosta eli 47,2 %:sta 44 %:iin muutos siis - 3.2 prosenttiyksikköä.
Veroasteen muutos prosenttiyksikköä vuodesta 2000 vuoteen 2015
Hollanti -1.5
Itävalta + 0.4
Norja - 5.0
Ruotsi - 10.4
Saksa - 0.2
Suomi - 3.2
Sveitsi - 3.5
Tanska + 1.5
Uusi-Seelanti - 0.6
Veroasteen laskeminen vaikuttaa olevan yleinen linja, vain Tanska ja Itävalta ovat kulkeneet vastavirtaan. Merkittävän veroasteen alentamisen ovat toteuttaneet Ruotsi, Norja, Sveitsi ja Suomi.
Jos katsotaan, miten veroasteen alentuminen on vaikuttanut talouden kehitykseen samana ajanjaksona, niin voidaan tehdä päätelmiä siitä, onko verojen alentamisella haluttuja dynaamisia vaikutuksia vai ei. Seuraavassa taulukossa on esitetty samojen maiden BKT/asukas kehitys vuodesta 2000 vuoteen 2015. Muutos on suhteellinen muutos.
BKT/ asukas muutos vuodesta 2000 vuoteen 2015 prosenttia
Hollanti 71
Itävalta 76
Norja 96
Ruotsi 72
Saksa 74
Suomi 72
Sveitsi 112
Tanska 69
Uusi-Seelanti 178
Taulukoiden antamasta tuloksesta huomataan, että:
- suurimmat BKT:n kasvut ovat toteutuneet Uusi-Seelannissa (+ 178 %), Sveitsissä (+ 112) ja Norjassa (+96). Samoissa maissa ovat veroasteet myös alentuneet: Norjassa (-5.0), Sveitsissä (-3.5) ja Uusi-Seelannissa lievempi (-0.6).
- Ruotsi ja Suomi eivät näytä niin paljon hyötyneen veroasteiden mahdollisista dynaamisista vaikutuksista.
- Tanska, jossa veroaste nousi, on BKT/asukas muutos pienin tarkastelujaksolla. Eli onko verosteen nousu syönyt mahdollista talouskasvua?
- Jos otetaan tarkasteluun mukaan veroasteen taso vuonna 2015, voidaan todeta, että veroaste oli vuonna 2015 Norjassa 38 %, Sveitsissä 27 % ja Uudessa-Seelannissa 33 %, ja ne lähtivät alkutilanteessa myös kohtuulliselta tasolta alentumaan.
- Kun taas Tanskassa nostettiin jo suhteellisen korkean veroasteen tasoa entisestään. Saksassa on veroaste pysynyt lähes samalla tasolla 2000-luvulla.
Tämä viittaisi siihen, että sekä veroasteen alentamisella mutta myös veroasteen tasolla on vaikutusta taloudelliseen kasvuun. Tietysti on vaikea saada veroastetta korkeasta alhaisemmaksi, jos sitä ei koskaan alenneta.
Lienee siis aiheellista perusteellisesti harkita kokonaisverosteen alentamista, koska niiden maiden kehitys, jotka ovat kohtuullisella tasolla (Norja, Sveitsi ja UUsi-Seelanti) ovat taloudella mitattuna kehittyneet selkeästi paremmin kuin korkeamman veroasteen maat. Lisäksi näissä maissa verojen alentamisen vaikutus on myös ollut suurehko.
Jos tarkastellaan asiaa BKT/asukas luvun kautta, voidaan todeta, että kohtuulliset verottajat Norja (vuonna 2015 BKT/asukas 74.700 USD) ja Sveitsi (80.200 USD) ovat selkeästi varakkaampia kuin muut. Vastaavat luvut ovat Tanskassa (52.000 USU), Ruotsissa (50.200 USD), Saksassa (41.200 USD) ja Suomessa (41.900 USD). Vaikka kohtuullisen verotuksen maana Uusi-Seelannin BKT/asukas on hieman alhaisempi (37.800 USD), niin se omalla kasvuvauhdillaan ottaa esimerkiksi Suomen kiinni muutamassa vuodessa viimeistään vuoden 2020 kieppeillä.
Käyttämällä veroasteen muutosta ja vuoden 2015 koko talouden BKT:ta voidaan vielä tarkastella, kuinka paljon kukin maa on veroasteen muutoksella jättänyt tai ottanut kansalaisten omasta päätäntävallasta euroja. Esimerkiksi Suomessa jätettiin lisää kansalaisten omaan päätäntävaltaan euroja 6.6 miljardia euroa vuonna 2015. Tämän verran meitä on verotettu vähemmän kuin olisi verotettu, jos vuonna 2015 olisi ollut sama veroaste kuin vuonna 2000.
Omaan päätäntävaltaan jätetyt eurot miljardia € eri maissa:
Itävalta - 1.3
Tanska - 3.8
Saksa + 5.8
Suomi + 6.6
Alankomaat +9.8
Uusi-Seelanti + 1.0
Norja +16.9
Ruotsi +44.5
Sveitsi +14.5
Jälleen hyvä huomata, että talouden kasvun pärjääjät ovat myös jättäneet verottamatta enemmän kuin verrokkimaat (Ruotsia lukuunottamatta, joka ei ole pärjännyt niin hyvin). Tässä yhteydessä on hyvä muistaa se, että Ruotsi lähti todella korkealta tasolta alentamaan veroastettaan kuten myös Suomi ja vielä nytkin molemmat maat ovat kohtuullisen kovan verotason maita kuin myös Tanska.
Kun yliopistoja on meillä enemmän kuin tarpeen - muista tutkimuslaitoksista puhumattakaan - olisikin hyvä, että meidänkin talousviisaamme antaisivat kaltaistani maallikkoa paremman selvityksen veroasteen ja talouden kasvun keskinäisestä riippuvuudesta. Tämän tarkastelun perusteella vaikuttaa siltä, että riippuvuutta on sekä veroasteen korkeuden että sen alentamisen osalta.
Veroaste ei saisi olla liian korkea (esimerkiksi 36-38 % voisi olla tavoiteltava taso tässä tehdyn selvityksen mukaan), kaikin tavoin tulee pitää huolta, että se ei nouse tämän yläpuolelle millään mahdollisilla piiloveroilla tai maksuilla. Jos veroaste tämän ylittää, tulee julkisvallan ensisijaisena taloudellisen toimeliaisuuden tarkoituksena olla sen alentaminen. Jos Hollannissa, Norjassa, Saksassa, Sveitsissä ja Uusi-Seelannissa riittää tämän kokoluokan veroaste, onhan se ihme ja kumma, jos Suomessa ei riitä.
Olen varma siitä, että minä (tai paremminkin vaimoni) samoin kuin kaikki muutkin toimijat osaamme valtiota ja kuntaa paremmin tehdä päätöksiä omien rahojemme käytöstä. Näinhän asia on, ainakin historian valossa tarkasteltuna. Paremmuus johtuu hyvin yksinkertaisesta syystä: Minä käytän omia eurojani ja julkinen taho käyttää aina toisten rahoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti