sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Tuottaako koulutus aina taloudellista menestystä?

Suomessa on paasattu siitä, että joudumme ongelmiin, kun leikkaamme koulutuksesta. Emme enää pärjää tulevaisuudessa, talouden syöksy alkaa heti huomenna jo ennenkuin edes koulutuksesta leikataan. Joidenkin mielestä koulutuksen vähentäminen johtaa katastrofiin - pitäisi toimia päinvastoin eli lisätä koulutukseen käytettäviä euroja, jotta pärjäisimme tulevaisuudessa.

Onko asia näin? Saako koulutus sinänsä aikaan taloudellista kehitystä ja talouskasvua? Onko totta, että koulutuksella sisällöllä ja laadulla ei ole väliä? Kunhan vaan koulutetaan niin talouden taivas aukeaa? Mitä suurempi osuus vuosiluokasta suorittaa korkeampia tutkintoja, sitä paremmin pyyhkii taloudellisesti? Mitä enemmän koulutusta, sitä parempi huominen?

Tutkin hieman asiaa kun halusin selvittää, löytyykö koulutuksen ja taloudellisen menestyksen välillä suoraa tai lähes suoraa riippuvuutta koko talouden tasolla. 

Löytääkseni riippuvuutta näiden välillä, selvitin valituista maista:

1. kolmannen asteen koulutukseen osallistuvien määrät vuosiluokista eli sen, kuinka suuri osauus vuosiluokasta on kolmannen asteen koulutuksessa mukana. Kolmas aste (ei siis kolmannen asteen kuulustelu) tarkoittaa lukion/ammattikoulun/opistotason jälkeistä koulutusta, pääasiassa yliopisto- ja ammattikorkeakoulutusta. Tarkasteluvuodet ovat 1990 ja 2014.

2. BKT:n kehitys vuosien 1990-2013 välisenä aikana, prosentuaalinen muutos, laskettu vakioitujen hintojen vuoden 2011 mukaan

3. vuoden 2014 BKT €/asukas ostovoimakorjattuna.

Jos erityisesti vihreiden ja vasemmalle kallellaan olevien puolueiden väittämä pitää paikkansa, tulisi tuloksena olla, että mitä suurempi osuus vuosiluokasta on osallistunut kolmannen asteen koulutukseen, sitä suurempi on ollut vuosittain talouskasvu ja sen suurempi on BKT €/asukas. Näiden taholtahan suurin huuto koulutukseen liittyvissä asioissa on tullut.

Vertailussa ovat mukana seuraavat maat, joista suuri osa on EU-maita:

1. Alankomaat
2. Argentiina (viime vuosisadan alkupuolella eräs maailman vauraimmista maista)
3. Belgia
4. Israel
5. Itävalta
6. Japani
7. Korea
8. Norja
9. Ruotsi
10. Saksa
11. Suomi
12. Sveitsi
13. Tanska
14. Uusi-Seelanti

Seuraava taulukko osoittaa edellä olevien maiden tulemat:


Maa
Osuus ikäluokasta % 1990
Osuus ikäluokasta % 2014
BKT:n kasvu vuosina 1990-2013 %
BKT/asukas vuonna 2014 €
Alankomaat
35
79
39
44.500
Argentiina
53
80
102
16.400
Belgia
38
72
31
40.100
Israel
34
67
69
30.200
Itävalta
33
80
43
43.000
Japani
30
62
23
34.600
Korea
37
95
153
30.600
Norja
38
76
53
61.000
Ruotsi
31
63
49
42.600
Suomi
45
91
38
36.900
Sveitsi
26
56
18
53.800
Tanska
34
81
35
42.600
Uusi-Seelanti
39
80
43
32.900
Saksa
ei tietoa
61
39
43.000

Taulukon luvuista voi tehdä seuraavia johtopäätöksiä:

1. Kaikki maat ovat kasvattaneet koulutuksen laajuutta, eli entistä suurempi osa vuosiluokasta on osallisena korkeamman asteen koulutuksessa. Tosin hajontakin on suuri. Korkein osallistusaste vuonna 2014 on Korealla 95 % ja seuraavana on Suomi 91 %:n osuudella.

2. BKT:n kasvu vuosien 1990-2013 välillä on ollut nopeinta Koreassa, Argentiinassa, Israelissa,Norjassa, Ruotsissa, Itävallassa ja Uusi-Seelannissa. 

3. BKT/asukas vuonna 2014 on korkein Norjassa (61.000 €), Sveitsissä (53.800 €), Alankomaissa (44.500 €), Itävallassa (43.000 €), Ruotsissa ja Tanskassa (42.600 €). Suomessa luku oli 36.900 €.

4. Mitään selvästi näkyvää suoraa vaikutusta ei näytä löytyvän vuoden 1990 korkean osallistumisosuuden ja talouskasvun ja lopputuleman eli BKT/asukas osalta. Vuonna 1990 Argentiinassa oli korkein osallistumisaste (53 %), Suomessa (45 %) ja Uusi-Seelannissa (39 %), Belgiassa ja Norjassa (38%).

5. Vuonna 2014 osallistumisaste on korkein Koreassa (95 %), Suomessa vastaava luku  91%. Muut maat jäävät selvästi jälkeen näistä kahdesta.

Edellä olevat tiedot eivät siis osoita, että koulutuksen määrä lisää taloudellista menestystä. 

Kun selvää seurausvaikutusta ei näytä olevan, tulee meidän vain toivoa, että Suomen linja, jossa korostuu korkeamman asteen koulutus, olisi oikein valittu. Kun katsoo muiden Pohjoismaiden ja EU-maiden lukuja, alkaa kuitenkin vaivata pieni epäusko asian suhteen. Varsinkin kun talouden ihmemaassa Saksassa on osallistumisosuus vain 61% vuonna 2014. Lisäksi on hyvä huomata, että Kreikalla on EU-maista todella korkea osallistumisaste, joka ylittää jopa Suomen luvun. Vuonna 2000 jo 51% ja siitä eteenpäin 90&:n paremmalla puolella. Kreikan taloudellinen menestys ei ole kuitenkaan ollut päätähuimaava.

Olisiko siis paikallaan, että päättäjät vaatisivat hieman enemmän tietoa siitä, miten koulutus vaikuttaa talouden kasvuun ja kehitykseen. Lisäksi olisi selvitettävä, minkälainen koulutus vaikuttaa parhaiten halutunlaiseen tulemaan. Olisi myös hyvä tehdä selkeä arvovalinta sen suhteen, mihin koulutuksella tähdätään. Onko se talouden siivittäminen? Vai halutaanko antaa mahdollisuus hyvään elämään, jolloin koulutuksella halutaan antaa hyvän elämän rakennuspalikoita itsekullekin? Jos valinta on jälkimmäinen, tulee se tehdä selväksi kaikille - sekä opiskelijoille että opiskelun maksaville tahoille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti