Tarvitsemmeko maahanmuuttoa ja millä perusteella? Vai emme?

Tällä hetkellä some kiehuu Britannian kansanäänestystuloksesta. Erilaisia kauhukuvia yhtälailla kuin riemunkiljahduksia esitetään. Mitään järkevää analyysiä ei Britannian mahdollisesta erosta ole vielä tehnyt kukaan. Huolimatta siitä, että minunkin sormenikin syyhyävät asian kimppuun, keskityn nyt toiseen aiheeseen, joka on mielestäni jäänyt tärkeydestään huolimatta myöskin ilman merkittävää järjenkäyttöä ja tosiasiatietoja. Asiaa on kyllä kommentoitu puolin ja toisin mutta lähes yksinomaan tunneperäisesti ja esittämällä jyrkähköjä kannanottoja joko puolesta tai vastaan.

Tämä kuuma (nyt jo hieman jäähtynyt) peruna on maahanmuutto. Tarvitseeko Suomen talous maahanmuuttoa vai ei? Jos tarvitsee, onko maahanmuuttajien valmiuksilla merkitystä vai ei? Jos maahanmuuttoa tarvitaan, onko hyvä kehittää joitakin vetovoimatekijöitä turvaamaan tarvittava maahanmuutto? Näihin kysymyksiin koetan löytää vastauksia selvittämällä talouden perustekijöitä hieman pitemmällä aikavälillä.

Talouden perustan muodostavat yhteiskunnan luonnonvarat: työntekijät, käytössä oleva rahapääoma sekä kehitettävä tuotantoteknologia. Kehittymättömässä taloudessa luonnonvarat ja työntekijöiden määrä merkitsevät enemmän, kun taas kehittyneemmässä taloudessa käytössä oleva pääoma ja käyttöön tuleva teknologia alkavat vaikuttaa enemmän. Tämä merkitsee, että työntekijöiden määrän sijasta työntekijöiden osaamisen arvo kasvaa, koska se teknologian kehittäminen että hyödyntäminen vaativat osaamista. Kuitenkin työntekijöiden määräkin vaikuttaa, koska tietyn verran tekemistä voidaan luonnollisesti korvata teknologian kehittämisellä ja hyödyntämisellä, mutta ei kaikkea.

Suomen kansantalouden rakenne on selvästi kehittyneen talouden rakenne, ei ehkä niin korkeatasoinen kuin haluaisimme tai kuvittelemme, mutta on kuitenkin. Jos haluamme tulevaisuudessa menestyä taloudellisesti hyvin tai ainakin kohtuullisesti, meidän tulee pärjätä nimenomaan kehittyneenä ja korkeamman teknologian omaajana kuin matalamman teknologian hyödyntäjänä. Tämä tarkoittaa sitä, että määrän sijasta meidän on pidettävä huolta laadusta ja osaamisen oikeanlaisesta kasvusta - ottamatta tässä kantaa, mitä oikeanlainen osaaminen olisi tai voisi olla.

Sen sijaan tutkailen hieman määrällistä puolta. Meillä on esitetty vaatimuksia siitä, että maahamme tulee saada lisää työvoimma eli määrää, koska meillä tekevät kädet loppuvat muuten. Onko näin? 

Kun tutkitaan Suomen väestökehitystä, saamme selville, että ilman maahanmuuttoa tai maastamuuttoa työikäisten määrä kehittyy seuraavasti 

vuonna 2015   3.48 miljoonaa
vuonna 2030   3.15 miljoonaa
vuonna 2060   2.95 miljoonaa

Siis selkeästi aleneva suuntaus. Voidaksemme pohtia siitä, onko tämä aleneva suuntaus huolestuttavaa vaiko ei ja tarvitaanko joko maahanmuuttoa tai synnytyslisäystä, meidän tulee ottaa mukaan muutakin. Tämä muu on tehtyjen työtuntien määrä kansantaloudessa sekä ennakointi työllisyysasteen kehittymisestä ja tasosta.

Vuonna 2015 työtuntien määrä oli yhteensä lähes 4 miljardia työtuntia, ollen työllistä kohden 1.611 tuntia. Työllisyysaste oli noin 69 %. Jos lähdemme siitä, että työllisyysasteemme saadaan Ruotsin tasolle eli 75 %:iin, niin tehtyjen työtuntien määrä olisi samalla vuosittaisella työtuntimäärällä/henkilö

vuonna 2030    3.8 miljardia työtuntia
vuonna 2060    3.6 miljardia työtuntia

Jos pääsemme Sveitsin työllisyysasteen tasolle eli 80 %:iin, niin tehtyjen työtuntien määrä putoaisi vasta vuoden 2060 tasolla nykyisestä 4 miljardin työtunnin tasolta 3,8 miljardiin työtuntiin.

Toinen merkittävä tekijä on se, ketkä ovat mukana työikäisissä. Nythän työikäisiksi on edellä otettu 15-64 vuotiaat. Jokainen vuosiluokka lisää kasvattaa työikäisten määrää - sanotaanpa vaikka 50.000. Siis määrittelemällä työikäisyys esimerkiksi ikävuoteen 67 saakka, saamme työtuntien määräksi Ruotsin työllisyysasteella

vuonna 2030    4.0 miljardia työtuntia
vuonna 2060    3.8 miljardia työtuntia

Lisäksi voidaan todeta, että keväällä 2016 työttömien määrä on yhteensä 435.000 henkilöä, kun piilotyöttömät lasketaan mukaan. Tämä määrä on jonkin verran pienempi kuin se, millä työikäinen väestömme Tilastokeskuksen omavaraisuusennusteen mukaan alenee vuoteen 2060 mennessä.

Suomen BKT oli vuonna 2015 noin 207 miljardia euroaaja noin 38.000 €/asukas. Kun lasketaan BKT/tehty työtunti, saadaan selville, että yhden työtunnin BKT on 52 €/työtunti. Tämä on tulevaisuuden vähimmäisvaatimustaso, mikäli aiomme ns. voida hyvin. Meidän on keskityttävä kasvattamaan tuotosta tehtyä työtuntia kohden ja nimenomaan hinnassa eli arvonlisäyksenä. Nyhtökauratalouteen eikä alkutuotannon kuten kaivosteollisuuden, kasvattamiseen meillä ei ole paluuta, koska kansantaloutemme keskihintainen kalleus ei anna siihen mahdollisuutta.

Edellä olevan laskelmakokonaisuuden perusteella ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että Suomen talous ei määrällisistä syistä mitenkään välttämättä tarvitse sen suurempaa maahanmuuttoa. Me pystymme tekemään lähes yhtä paljon työtunteja koko talouden tasolla kuin aiemminkin, jos nostamme työllisyysasteen edes Ruotsin tasolle. Nostamalla työikää muutaman vuoden tilanne korjaantuu vielä lisää. Teknologia ja automaatio pitävät huolen siitä, että tehtyjen työtuntien määrä voikin joko pysyä ennallaan tai hivenen alentua ja saamme kokoon jopa enemmän BKT:a.

Sen sijaan me todennäköisesti tarvitsemme laadullista maahanmuuttoa turvaamaan sen, että riittävässä määrin pysymme teknologian eturintamassa. Me tarvitsemme todellisia osaajia ja uuden teknologian kehittäjiä antamaan riittävästi potkua tähän kehitykseen. Olisiko aihetta rakentaa vetovoimatekijöitä tähän tarkoitukseen? Esimerkiksi 5-10 vuoden tuloverovapaus tai maksuton asuminen tai suuret tutkimuspanostukset eri projekteihin? Vai olisiko puhdas suomalainen luonto ja puhdas ruoka riittävä houkutin? Vai mikä se voisi olla? Joka tapauksessa korkeanluokan osaajista on kova pula. Niin on tietysti muuallakin, joten kamppailu heistä on odotetttavissa.

Lisäksi meidän olisi hyvä selvittää, mitkä ovat tarvittavan osaamisen laadulliset vaatimukset ja ketkä voivat parhaiten ne turvata. Tarvitsemmeko insinöörejä, lääketieteen tutkijoita, tietotekniikan osaajia, taloustieteen guruja vai markkinointi-ihmeitä? Tärkeintä olisi oivaltaa se, että määrä ei korvaa tulevaisuudessakaan laatua näin pienessäkään taloudessa kuin Suomi on ja ilmeisesti pysyy vielä melkoisen kauan.

Jos olisin suomalainen poliitikko ja haluaisin hakea esimerkkiä maailmalta, suuntaisin Singaporeen. Koettaisin saada selville, miten siellä temppu tehtiin muutaman viime vuosikymmenen aikana. Singaporen kehitys on ollut huima, esimerkiksi vuodesta 1981 vuoteen 2015 maan BKT kasvoi lähes kymmenkertaiseksi, ja oli vuonna 2015 noin 280 miljardia euroa ja noin 51.000 €/asukas. Siis selvästi Suomen lukuja korkeammat tasot molemmissa. Singapore lähti vielä paljon Suomea alhaisemmalta tasolta vuonna 1981.