Onko maahanmuutto voimavara? Sittenkin?

Maahanmuutto jakaa mielipiteitä - usein kärjistyneitä sellaisia. Vaaditaan joko lähes täysin avointa suhtautumista tai sitten hyvin tiukkaa seulaa maahanmuuttajille. Mielipiteitä ei perustella yleensä faktoilla vaan tunneperäisillä argumenteilla.

Löytyisikö perusteita, joiden mukaan maahanmuuttoa voisi joko puoltaa tai torjua? 

Seuraavassa eräs tarkastelu, jossa on mukana joukko OECD-maita.

Tarkasteltavat tekijät ovat

- BKT/sierainpari USD ostovoimakorjattuna
- TOT eli koettu tyytyväisyys, onnellisuus ja terveys
- ulkomailla syntyneiden osuus koko väestöstä.

Vertailtavat maat ovat:

- viisi korkean BKT/asukasmaata: Norja, Sveitsi, Irlanti, Alankomaat sekä Itävalta

- viisi alhaisen BKT/asukasmaata: Chile, Unkari,Puola, Korea ja Japani

- viisi korkean TOT-indeksin maata: Kanada, Sveitsi, Uusi-Seelanti, Irlanti sekä Ruotsi

- kuusi alhaisen TOT- indeksin maata: Japani, Korea, Unkari, Puola, Italia ja Chile.

Korkea BKT/asukas	BKT/asukas	Maahanmuutto%
Norja	61.500	12.4
Sveitsi	60.500	27.3
Irlanti	54.600	16.8
Alankomaat	48.500	11.4
Itävalta	48.100	16.0
Suomi	41.000	4.7

Matala BKT/asukas	BKT/asukas	Maahanmuutto%
Chile	22.200	2.2
Unkari	25.600	4.7
Puola	25.800	1.8
Korea	34.500	1.1
Japani	37.400	1.7
Suomi	41.000	4.7

Kuten näkyy, maissa joissa on korkea BKT/asukas, on selkeästi korkeampi muualla syntyneiden osuus koko väestöstä. Ero on suhteellisen suuri jopa Suomeen verrattuna sekä BKT/asukasmäärissä että ulkomaalaisten määrissä.

Kun tarkastellaan sekä työllisyysastetta että työttömyysprosenttia, ilmenee, että

• maissa joissa on korkea BKT/asukas ovat Irlantia lukuun ottamatta työllisyysasteet reilusti Suomea korkeampia, Sveitsissä jopa lähes 80 %, muissa maissakin reilusti yli 72 %. Irlannissa työllisyysaste on noin 60 %.
• maissa joissa on matala BKT/asukas ovat työllisyysasteet selkästi alhaisempia Japania lukuun ottamatta. Unkarissa ja Puolassa jopa alle 60 %:n. Japanissa työllisyysaste on 71.5 %.
• maissa joissa on korkea BKT/asukas ovat työttömyysprosentit selkeästi alhaisemmat kuin Suomessa. Irlanti muodostaa jälleen poikkeuksen, noin 14 %:n työttömyydellään.
• maissa joissa on matala BKT/asukas on työttömyysprosentti korkea sekä Unkarissa (10.5 %) että Puolassa (10.7 %).  Muussa kolmessa maassa työttömyysprosentti on selkeästi alhaisempi.

Miltä sitten vaikuttaa tilanne, kun tarkastellaan koettua hyvinvointia?

Korkea TOT	TOT	Maahanmuutto%
Kanada	80.7	20.1
Sveitsi	79.8	27.3
Uusi-Seelanti	78.4	23.6
Islanti	78.3	10.9
Ruotsi	78.0	15.1
Suomi	74.1	4.7

Tässäkin vertailussa eri maiden koettu hyvinvointi on selkeästi Suomen vastaavaa korkeampi, mutta niin on myös maahantuloprosenttikin.

Matala TOT	TOT	Maahanmuutto%
Japani	51.3	1.7
Korea	52.6	1.1
Unkari	52.7	4.7
Puola	61.6	1.8
Italia	62.9	8.9
Chile	64.0	2.2

Vaikuttaa siltä, että korkea koettu hyvinvointi säilyy, vaikka maahanmuuttoprosentti on suhteellisen korkea. Sen sijaan joissakin maissa koettu hyvinvointi on melko alhainen, vaikka maahanmuuttoprosentti on melkoisen alhainen, kuten tässä vertailussa on, Italia muodostaa selkeän poikkeuksen maahanmuuttoprosentin suhteen.

Yhteenvetona voi esittää seuraavat kysymykset:

1.   Tuottaako maahanmuuttajien suuri määrä taloudellista hyötyä eli talouskasvua?

2.   Mikä maahanmuuttoprosentti olisi oikea?

3.   Minkälainen maahanmuutto vaikuttaa halutulla tavalla eli kasvattaa BKT:a eikä vähennä koettua hyvinvointia (= TOT)?

4.   Miten saada aikaan halutunlainen tilanne vuosien saatossa (hyvän tilanteen aikaansaaminen vie aikaa, ehkäpä vuosikymmeniä)?

5.   Kuinka kauan kestää saada aikaan myönteinen kehä kuten vaikkapa Norjassa, Sveitsissä ja Kanadassa on aikaansaatu?

6.   Miten toimia maahanmuuton suhteen niin, ettei koettu hyvinvointi alene, eli tuleeko hakea oppia Kanadasta, Sveitsistä, Uudesta Seelannista ja Islannista mieluummin kuin Japanista, Koreasta, Unkarista ja Puolasta?

7.   Miten vapaudumme asiaan liittyvistä ennakkoluuloistamme ja pystymme hankkimaan riittävästi tietoa asian viileään harkintaan?

"Jokainen, joka tietää, ja tietää tietävänsä, saa älyn sotaratsun hyppäämään taivaankannen yli.

Jokainen, joka ei tiedä, mutta tietää, ettei tiedä, voi silti saattaa ramman pikku aasinsa määränpäähän.

Jokainen, joka ei tiedä, eikä tiedä, ettei hän tiedä, jää ikuisesti kaksinkertaiseen tietämättömyyteen."

Ilmeisesti persialainen Nasir ad-Din Tusin 1200-luvulla.