Tämä on mielenkiintoinen kysymys, joka todennäköisesti
kiinnostaa ainakin suurinta osaa aikuisväestöstä. En ota kantaa siihen, mikä
olisi jollakin perusteella teoreettisesti hyvä tai parempi kuin jokin toinen,
vaan keskityn tuomaan esiin sitä, kuinka erilaisia palkanansaintamalleja
Euroopan maissa jo nyt on.
Palkanansaintamalli voi rakentua esimerkiksi seuraavista
osatekijöistä:
- molemmat
osapuolet tekevät kokoaikatyötä
- molemmat
osapuolet tekevät osa-aikatyötä
- toinen
osapuoli tekee kokoaikatyötä ja toinen osa-aikatyötä
- toinen
osapuoli tekee kokoaikatyötä ja toinen ei työskentele lainkaan.
Kaikki edelliset voisi tietysti ottaa mukaan
tarkasteluun, mutta koska joidenkin merkitys on vielä sen verran pieni, ne on
jätetty tarkastelun ulkopuolelle.
Palkanansaintamalli on vain osa koko työelämää. Se ei ole
mikään itsellinen osa yhteiskuntaa, vaan se on saanut vaikutteita muusta
yhteiskunnallisesta ajattelusta ja toiminnasta. Seuraavassa tarkastellaan sitä, onko palkanansaintamallilla
ja muilla työelämään liittyvillä tekijöillä jonkinnäköistä riippuvuutta.
Sen
vuoksi selvitetään valittujen maiden osalta seuraavat asiat:
- kuinka suuressa osassa talouksia molemmat
osapuolet tekevät kokoaikatyötä
- osatyöntekijöiden
määrä koko työvoimasta
- BKT/asukas
USD
Maa
|
molemmat tekevät kokoaika työtä %
|
osa-aika-työntekijöiden määrä %
|
BKT/asukas USD ostovoima-korjattu
|
Alankomaat
|
20
|
49
|
48.500
|
UK
|
36
|
27
|
41.400
|
Itävalta
|
38
|
25
|
48.100
|
Saksa
|
39
|
26
|
46.200
|
Belgia
|
44
|
24
|
44.300
|
Ruotsi
|
50
|
26
|
46.400
|
Norja
|
55
|
29
|
61.500
|
Tanska
|
59
|
27
|
46.600
|
Suomi
|
62
|
15
|
41.000
|
Slovenia
|
70
|
11
|
31.100
|
Slovakia
|
71
|
4
|
28.900
|
Tsekki
|
72
|
6
|
32.200
|
Tämän Euroopan V työolotutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä,
että taloudellisesti kehittyneissä eli korkean tulotason maissa kotitalouden
ansaintamalli on muuttunut siten, että molemmat osapuolet eivät enää teekään
kokoaikatyötä. Alankomaissa vain 20 %:ssa molemmat osapuolet tekevät
kokoaikatyötä. Tämän johdosta osa-aikatyön merkitys on kasvanut ja osa-aikatyöntekijöiden
osuus koko työvoimaista on merkittävästi noussut.
Kun tarkastellaan sitä, kuinka suuri osa kotitalouksien
osapuolista tekee kokoaikatyötä sekä sitä kuinka suuri on osa-aikatyöntekijöiden määrä ja otetaan vielä mukaan BKT/asukas- määrän, voidaan todeta, että
vauraissa
maissa kotitalouksien osapuolet tekevät vähemmässä määrin kokoaikatyötä sekä merkittävästi
enemmässä määrin osa-aikatyötä ja silti voivat taloudellisesti paremmin kuin vähemmän
vauraissa maissa asuvat kanssasisarensa ja -veljensä.
Tässä tilanteessa ovat kaikki muut vauraammat maat paitsi
UK (BKT/asukas Suomen tasoa) ja Suomi. Muissa maissa on selkeästi parempi
BKT/asukas, paljon korkeampi osa-aikatyöntekijöiden määrä sekä alhaisempi määrä molempien osapuolten
kokoaikatyötä (tässä Suomea lähenevät Norja ja Tanska).
Vähemmän vauraat Slovenia, Slovakia ja Tsekki ovat
melkoisesti jäljessä kaikilla tekijöillä tarkasteltuna.
Lisäksi on hyvä huomata, että Belgiaa lukuun ottamatta
esitettyjen vauraiden maiden työllisyysaste on reilusti Suomen (69 %) yläpuolella
(yleensä 73-75 %). Kun taas kolmen vähemmän vauraan maan Slovakian (60 %),
Slovenian (63 %) ja Tsekin (67 %) työllisyysasteet ovat selkeästi alhaisemmat.
Onko tilanne siis se, että mikäli haluamme saada maamme
vielä paremmin kehittyneiden Euroopan maiden tasolle
meidän tuleekin luopua kuvitelmasta, että kotitalouden
osapuolet molemmat tekevät kokoaikatyötä
JA
siirtyä siihen, että yhä pienempi osa kotitalouksien
osapuolista tekee kokoaikatyötä ja joko toinen heistä tai molemmat tekevätkin
osa-aikatyötä?
Jos tämä on tilanne 2020-luvulla, onpa meillä
asenteissamme muokkaamista - kuten kaikissa yhteiskuntatoiminnoissakin. Olemmehan
kehittäneet näitä toimintoja juuri sellaisen mallin mukaisesti, että
kotitalouden osapuolet tekevät molemmat kokoaikatyötä ja vastaavasti yhden
huoltajan taloudessa hän tekee kokoaikatyötä.
Mitkä ovat tulevan ansaintamallin kehittämisen
tausta-asenteet? Ovatko ne jommankumman seuraavan lainauksen mukaiset?
Bernard Mandeville sanoi vuonna 1732: ”Työläisiä ei
patista olemaan hyödyksi mikään muu kuin heidän hätänsä , jota on järkevä
helpottaa mutta hullua hoitaa.”
Condorcet (1776): ”Valtiovarainministeriölle on aina
halvempaa tehdä köyhät kykeneviksi ostamaan viljaa kuin alentaa viljan hinta
niin matalaksi, että se on köyhän saatavilla.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti