perjantai 26. elokuuta 2016

Kotitalouden palkanansaintamalli 2020-luvulla?

Tämä on mielenkiintoinen kysymys, joka todennäköisesti kiinnostaa ainakin suurinta osaa aikuisväestöstä. En ota kantaa siihen, mikä olisi jollakin perusteella teoreettisesti hyvä tai parempi kuin jokin toinen, vaan keskityn tuomaan esiin sitä, kuinka erilaisia palkanansaintamalleja Euroopan maissa jo nyt on.

Palkanansaintamalli voi rakentua esimerkiksi seuraavista osatekijöistä:
- molemmat osapuolet tekevät kokoaikatyötä
- molemmat osapuolet tekevät osa-aikatyötä
- toinen osapuoli tekee kokoaikatyötä ja toinen osa-aikatyötä
- toinen osapuoli tekee kokoaikatyötä ja toinen ei työskentele lainkaan.

Kaikki edelliset voisi tietysti ottaa mukaan tarkasteluun, mutta koska joidenkin merkitys on vielä sen verran pieni, ne on jätetty tarkastelun ulkopuolelle.

Palkanansaintamalli on vain osa koko työelämää. Se ei ole mikään itsellinen osa yhteiskuntaa, vaan se on saanut vaikutteita muusta yhteiskunnallisesta ajattelusta ja toiminnasta. Seuraavassa tarkastellaan sitä, onko palkanansaintamallilla ja muilla työelämään liittyvillä tekijöillä jonkinnäköistä riippuvuutta. 

Sen vuoksi selvitetään valittujen maiden osalta seuraavat asiat:
- kuinka suuressa osassa talouksia molemmat osapuolet tekevät kokoaikatyötä
osatyöntekijöiden määrä koko työvoimasta
BKT/asukas USD

Maa
molemmat tekevät kokoaika työtä %
osa-aika-työntekijöiden määrä %
BKT/asukas USD ostovoima-korjattu
Alankomaat
20
49
48.500
UK
36
27
41.400
Itävalta
38
25
48.100
Saksa
39
26
46.200
Belgia
44
24
44.300
Ruotsi
50
26
46.400
Norja
55
29
61.500
Tanska
59
27
46.600
Suomi
62
15
41.000
Slovenia
70
11
31.100
Slovakia
71
4
28.900
Tsekki
72
6
32.200

Tämän Euroopan V työolotutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että taloudellisesti kehittyneissä eli korkean tulotason maissa kotitalouden ansaintamalli on muuttunut siten, että molemmat osapuolet eivät enää teekään kokoaikatyötä. Alankomaissa vain 20 %:ssa molemmat osapuolet tekevät kokoaikatyötä. Tämän johdosta osa-aikatyön merkitys on kasvanut ja osa-aikatyöntekijöiden osuus koko työvoimaista on merkittävästi noussut.

Kun tarkastellaan sitä, kuinka suuri osa kotitalouksien osapuolista tekee kokoaikatyötä sekä sitä kuinka suuri on osa-aikatyöntekijöiden määrä ja otetaan vielä mukaan BKT/asukas- määrän, voidaan todeta, että

vauraissa maissa kotitalouksien osapuolet tekevät vähemmässä määrin kokoaikatyötä sekä merkittävästi enemmässä määrin osa-aikatyötä ja silti voivat taloudellisesti paremmin kuin vähemmän vauraissa maissa asuvat kanssasisarensa ja -veljensä.

Tässä tilanteessa ovat kaikki muut vauraammat maat paitsi UK (BKT/asukas Suomen tasoa) ja Suomi. Muissa maissa on selkeästi parempi BKT/asukas, paljon korkeampi osa-aikatyöntekijöiden määrä  sekä alhaisempi määrä molempien osapuolten kokoaikatyötä (tässä Suomea lähenevät Norja ja Tanska).

Vähemmän vauraat Slovenia, Slovakia ja Tsekki ovat melkoisesti jäljessä kaikilla tekijöillä tarkasteltuna.

Lisäksi on hyvä huomata, että Belgiaa lukuun ottamatta esitettyjen vauraiden maiden työllisyysaste on reilusti Suomen (69 %) yläpuolella (yleensä 73-75 %). Kun taas kolmen vähemmän vauraan maan Slovakian (60 %), Slovenian (63 %) ja Tsekin (67 %) työllisyysasteet ovat selkeästi alhaisemmat.



Onko tilanne siis se, että mikäli haluamme saada maamme vielä paremmin kehittyneiden Euroopan maiden tasolle

meidän tuleekin luopua kuvitelmasta, että kotitalouden osapuolet molemmat tekevät kokoaikatyötä
JA
siirtyä siihen, että yhä pienempi osa kotitalouksien osapuolista tekee kokoaikatyötä ja joko toinen heistä tai molemmat tekevätkin osa-aikatyötä?

Jos tämä on tilanne 2020-luvulla, onpa meillä asenteissamme muokkaamista - kuten kaikissa yhteiskuntatoiminnoissakin. Olemmehan kehittäneet näitä toimintoja juuri sellaisen mallin mukaisesti, että kotitalouden osapuolet tekevät molemmat kokoaikatyötä ja vastaavasti yhden huoltajan taloudessa hän tekee kokoaikatyötä.

Mitkä ovat tulevan ansaintamallin kehittämisen tausta-asenteet? Ovatko ne jommankumman seuraavan lainauksen mukaiset?

Bernard Mandeville sanoi vuonna 1732: ”Työläisiä ei patista olemaan hyödyksi mikään muu kuin heidän hätänsä , jota on järkevä helpottaa mutta hullua hoitaa.”


Condorcet (1776): ”Valtiovarainministeriölle on aina halvempaa tehdä köyhät kykeneviksi ostamaan viljaa kuin alentaa viljan hinta niin matalaksi, että se on köyhän saatavilla.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti