Tuloerot kaiken pahan selittäjäkö?

Tuloerojen vaikutuksesta esitetään hyvin erilaisia näkemyksiä. Toisten mielestä tuloerot kuvastavat eriarvoisuutta ja ovat syynä lähes kaikkiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Toisten mielestä tuloeroja on oltava, koska ne antavat ihmiselle mahdollisuuden hyötyä omasta pyrkimyksestään, mikä taas on kannustin toimintaan.

Ikävä kyllä kukaan ei ole vielä esittänyt optimaalista tuloerojen tasoa, vaan ollaan vain vaatimassa tuloerojen kaventamista yleensä. Eri kansantaloudet ovat kuitenkin aivan eri asemassa tässä asiassa. Esimerkiksi Ruotsissa tuloeroja mittaava Gini-indeksi on noin 27, kun Brasiliassa vastaava indeksiluku on 52. Gini-indeksin katsotaan mittaavan tuloeroja ja mitä alhaisempi se on, sitä pienemmät ovat tuloerot ja päinvastoin.

Mielestäni tuloerojen merkitykseen kaiken pahan selittävänä tekijänä suhtaudutaan nyt aivan samalla tavalla kuin nuoruudessani suhtauduttiin tulotason kasvattamiseen. Muutama vuosikymmen taaksepäin pidettiin selvänä, että ihmisten kaikki ongelmat ratkeavat ja kaikki sosiaaliset häiriöt poistuvat, kunhan euromääräinen BKT/asukas (tosin silloin käytettiin vielä markkoja) saadaan riittävän suureksi. Tämä idea ei ikävä kyllä toiminut. Ihmisen luovuus on löytänyt uusia käyttäytymishäiriöitä, vaikka esimerkiksi Suomessa keskimääräinen elintaso on nyt korkeampi kuin varakkaimmilla oli sata vuotta sitten.

On hyvin todennäköistä, että tuloerojen suuruus tai pienuus vaikuttaa, mutta mihin kaikkeen se vaikuttaa ja onko vaikutus sama eri maissa ja eri osissa maapalloa. Aivan hyvin tavoitteena voidaan pitää sitä, että tuloerot ovat kohtuulliset ja että tuloeroja on järkevä pienentää. Mutta tuloerojen syyttäminen kaikista yhteiskunnallisista ongelmista ei saa olla pontimena tähän. Lisäksi on hyvä löytää ihannetilanne tuloeroille eli kuinka pienet niiden tulee olla tai kuinka suuret ne saavat olla.

Koetin selvittää käytännön tietojen valossa, miten tuloerot vaikuttavat:

- onnellisuuden kokemiseen eli kuinka suuri osa kunkin maan väestöstä totesi olevansa erittäin onnellinen tai melko onnellinen

- terveyteen eli kuinka suuri osuus sanoo terveytensä olevan erittäin hyvä tai hyvä

- väestön tyytyväisyyteen omaan elämäänsä eli mikä on kunkin maan keskimääräinen tyytyväisyys elämäänsä asteikolla 1-10, jossa 10 edustaa täysin tyytyväisiä.

Selvitykseen valitsin yhteensä 24 maata, jotka edustavat eri maanosia. Kaikissa ryhmissä on sekä alhaisen tuloeron maita että korkean tuloeron maita.

Tietojen perusteella laskin ”Cosidetto-fiilis-indeksin”, jossa kohtien 1-3 mukaiset tekijät on niputettu yhteen ja saatu jokin luku 0-100 välillä. Mitä suurempi luku on, sitä korkeampi on fiilis eli sen paremmaksi ao. maan kansalaiset kokevat elämänsä.

Tiedot on saatu World Values Survey:stä.

Alhaisen tuloeron maita ovat maat, joiden Gini-indeksi on alle 35 ja korkean tuloeron maita ovat maat, joiden Gini-indeksi on yli 40.

1. Euroopan maista mukana ovat Alankomaat, Georgia, Ruotsi ja Viro sekä tässä joukossa mukana myös Uusi-Seelanti

2. Toisen ryhmän muodostivat Aasiaa edustavat maat eli Etelä- Korea, Japani, Kiina, Singapore ja Thaimaa

3. Kolmas ryhmä edustaa Etelä-Amerikkaa, josta olivat Brasilia, Chile, Meksikoja Uruguay

4. Afrikasta oli mukana Etelä-Afrikka, Ghana, Nigeria ja Zimbabwe

5. Islaminuskoisia maita edustivat Algeria, Egypti, Jordania, Marokko, Tunisia ja Turkki.

Maiden valinnan taustalla oli ajatus selvittää, vaikuttavatko tuloerot samalla tavalla oman elämän kokemiseen. Jos tuloerot vaikuttavat suoraan, niin korkean tuloeron maissa vaikutus oman elämän kokemiseen tulee olla samankaltainen. Sama on tietysti pienten tuloerojen maissa.

Jos puolestaan kahdessa eri maassa on joko korkeat tai alhaiset tuloerot, mutta kansalaisten kokemukset omasta elämästään poikkeavat toisistaan, niin silloin tämän kokemisen taustavaikuttajana on jokin muu tekijä kuin tuloerot. Tämän muun tekijän vaikutus on tuloerojen vaikutusta suurempi.

Välttääkseni mittavien taulukoiden esittämistä tein seuraavassa yhteenvedon tiedoista:

Mitään selvää eroa fiiliksessä ei ole havaittavissa alhaisen ja korkean tuloerojen maiden suhteen.

- Alankomaat ja Ruotsi (alhaisen tuloeron maita) saivat fiilisindeksissä arvon 81-81, mutta myös Brasilia (80), Meksiko (84) ja Thaimaa (83) saivat fiilisindeksiarvon yli 80.

- Singapore, jossa tuloerot ovat päätähuimaavia Alankomaihin ja Ruotsiin verrattuna, sai fiilisindeksiarvon 81.

- Jos katsotaan erittäin onnellisten määriä, niin Meksiko pesi koko joukon, sillä Meksikossa erittäin onnelliseksi koki itsensä peräti 68 %, kun esimerkiksi Ruotsissa vastaava määrä oli 41 %.

- Erittäin terveiksi koki itsensä 55 % nigerialaisista, kun vastaava määrä Ruotsissa oli 31 %.

- Erittäin tyytyväisiä elämäänsä oli brasilialaisista runsaat 33 %, kun alankomaalaisista vain alle 4 % oli erittäin tyytyväisiä elämäänsä. Kuitenkin Brasilian tuloerot (52) ovat erittäin korkeat Alankomaihin (30) verrattuna.

Ryhmän Eurooppa + Uusi-Seelanti sisällä tuli esiin se, että korkeamman tuloeron maat (Georgia ja Viro) saivat fiilisindeksissä selkeästi alhaisemman arvon kuin Alankomaat ja Ruotsi. Tässäkin ryhmässä Uusi-Seelanti ui vastavirtaan, sillä Uuden-Seelannin ja Viron tuloerot ovat yhtä korkeat (Gini-indeksi 35), mutta Uuden-Seelannin fiilisindeksi on 83 ja Viron 63. Voisiko Georgiaa ja Viroa yhdistää ennemminkin yhteinen sosialistinen historia ja sen tuomat fiilisongelmat kuin tuloerot?

Aasian ryhmässä Japani oli omassa fiilisluokassaan (vain 69), vaikka Japanissa tuloerot ovat alhaiset (33). Muiden maiden fiilisindeksit ovat melkoisesti korkeammat, joka Kiinan (Gini-indeksi 42) fiilisindeksi oli 77 eli kiinalaiset ovat selkeästi japanilaisia tyytyväisempiä elämäänsä puhumattakaan etelä-korealaisista (78), singaporelaisista (81) ja thaimaalaisista (83). Kaikissa näissä maissa tuloerot ovat paljon Japania suuremmat.

Etelä-Amerikan ryhmässä on yllätys se, että kaikkien maiden fiilisindeksi

on korkea vaikka tuloerot ovat suuret, reilusti yli 80 paitsi Chilessä, jossa fiilisindeksi oli 77.

Afrikan ryhmässä tuloerojen suuruudella ei ollut fiilisindeksiin mitään vaikutusta, sillä maat ovat korkean tuloeron maita, joista Etelä-Afrikka eroaa ylivoimaisena ykkösenä Gini-indeksillään 63, kun muissa maissa vastaava indeksi oli 43 kaikissa. Kuitenkaan fiilisindeksissä ei ollut eroja vaan kaikissa maissa fiilisindeksi sai arvon 75 molemmin puolin.

Islaminuskoisissa maissa tuloerot ovat Gini-indeksillä mitattuna 31 ja 41 välillä. Mitään suhdetta alhaisemman arvon ja fiilisindeksin välillä ei ollut. Esimerkiksi Egypti, jonka tuloerot ovat alhaiset (31) sai fiilisindeksissä arvon 45 (selkeästi alhaisin 24 maan joukossa), kun vastaavasti Jordania (Gini-indeksi 35) sai fiilisindeksin arvon 77.

Päätelmiä: 

Niin houkuttelevaa kuin olisikin syyttää tuloerojen suuruutta siitä, että ihmiset kokevat elämänsä huonoksi tai vähemmän hyväksi, edellä esitetyn mukaan tälle ei ole perusteita. Ihmiset eri maissa kertovat omasta onnellisuudestaan, terveydestään ja tyytyväisyydestään elämäänsä, eivätkä näiden kertomusten perusteella suuretkaan tuloerot johda synkkyyteen ja elämän kokemiseen huonona.

Olisiko yhteiskunnallisessa tutkimuksessa hyvä selvittää tuloerojen vaikutuksen lisäksi kulttuurillisia tekijöitä kuten filosofiaa, uskontoa, historiallista kehitystä jne.? Voiko esimerkiksi kiinalaisen, thaimaalaisen ja singaporelaisen fiiliskäsityksen taustalla olla sisäistetty uskomusjärjestelmä? Voiko eteläamerikkalaisen fiiliskäsityksen taustalla olla esimerkiksi katolinen uskonto ja yhteisöllinen elämä? Voiko esimerkiksi islaminuskoisten maiden fiiliskäsityksen taustalla olla yhteiskunnallinen kehitys eli historia?

Mielestäni on turha olettaa, että maissa joissa on suuret tuloerot mutta korkea fiilisindeksi, kansalaiset olisivat jonkinlaisen onnellisuusmuurin takana eli että he eivät ymmärrä omaa taloudellista tilannettaan ja tuloerojen suuruutta. He vain hahmottavat tilanteensa ja sen vaikutuksen tilastojen osoittamalla tavalla.

Voisimmeko oppia heiltä jotain?