Tuloerot estävät koulumenestystä?

Länsimaiset sosiaalitieteilijät ovat alkaneet syyttää eriarvoisuutta (lue: tuloeroja) lähes kaikista mahdollisista yhteiskunnallisista ongelmista. Tehdään kaikenlaisia tutkimuksia ikään kuin lopputulos olisi jo valmiiksi päätetty. Kun sitten löydetään kaksi yhtä aikaa ilmenevää tekijää, oletetaan niiden olevan syy-seuraussuhteessa. Johtopäätökset tehdään sillä perusteella.

On hyvä kuitenkin muistaa, että kahden tekijän samanaikainen olemassa olo ei vielä osoita niiden olevan syys-seuraussuhteessa.

Halusin selvittää, vaikuttavatko tuloerot opiskelumenestykseen siten, että korkean tuloeron maissa opiskelijoiden pärjääminen olisi heikompaa kuin alhaisemman tuloeron maissa. Tilanne on sikäli hyvä, että OECD:n teettämät Pisa-tutkimukset mittaavat sangen luotettavasti kunkin mukana olevan maan nuorten (15-vuotiaiden) osaamista ja tulokset ovat keskenään vertailukelpoiset. Käytössä on siis suhteellisen hyvä yhtenäinen mittari koulumenestykseen.

Jos siis edellä tehty oletus pitäisi paikkansa, olisi Pisa-tulosten kärjessä olevien maiden oltava alhaisen tuloeron maita kuten Alankomaat, Belgia, Norja, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Suomi ja Tanska.

Miten käy?

Laskin keskiarvon pisteistä, joita kukin maa oli saanut Pisa-tutkimuksen kolmesta osasta (luonnontieteet, matematiikka, lukutaito). Tämän jälkeen asetin 24 korkeimman pistekeskiarvon saavuttanutta maata järjestykseen siten, että 1 sai korkeimman arvon jne.

Tulos:

1. Kirkas ykkönen on erittäin korkeiden tuloerojen maa Singapore (Gini-indeksi 46)

2. Hong Kong oli kakkonen, myös korkean tuloeron maa (Gini-indeksi 52)

3. Seuraavana olivat Japani (33), Macao (35), Taiwan (34), (35) sekä Kanada (31)

4. Suomi oli sijalla 8. Suomi oli ensimmäinen maa, jossa tuloeroja mittaava Gini-indeksi on alle 30 (Suomen osalta 26).

5. Tarkasteltujen 24 maan joukkoon sijoittui vielä seuraavat korkean tuloeron maat: Uusi-Seelanti (Gini-indeksi 35), Australia (34), Vietnam (38) sekä UK (36)

6. Matalan tuloeron maista sijoittuvat sijoille 11–14 seuraavat maat: Irlanti, Slovenia, Alankomaat ja Saksa.

Lisäksi laskin vielä

- yhteen korkean tuloeron maiden sijoitukset sekä

- alhaisen tuloeron maiden sijoitukset ja

- jaoin maiden lukumäärällä.

Tulokseksi tuli, että:

Korkean tuloeron maiden keskimääräinen sijoitus oli 10,8 (näitä oli yhteensä 16)

Matalan tuloeron maiden keskimääräinen sijoitus oli 15,9 (tällä porukalla meni siis selkeästi heikommin)

Tämän perusteella voi todeta, että eri maiden välisessä vertailussa tuloerot eivät selitä koulumenestystä. Tai voihan näitä tietoja tulkita siten, että alhaiset tuloerot heikentävät sitä.

Olisiko siis nykyistä enemmän haettava syy-seuraussuhteita eri maiden kulttuurisista, uskonnollisista ja historiallisista eroista ja näiden taustatekijöiden vaikutuksesta, kuten olen aikaisemminkin esittänyt.

Näyttävät Aasian maat olevan kova sana näissäkin mittelöissä (10 parhaimman maan joukossa oli seitsemän Aasian maata, ja jos otetaan pisteet pelkästään luonnontieteiden osalta, niin 11 parhaimman maan joukossa oli kahdeksan Aasian maata).

Olisiko meillä jotain opittavaa niiltä?

(Tuloerojen ongelmallisuudesta filosofit ovat keskustelleet jo muutaman tuhat vuotta. He katsoivat jo silloin, että kaikki yhteiskunnan levottomuudet johtuvat tuloeroista. Aristoteleen mukaan Faleas Khalkedonilainen esitti ensimmäisenä, että kaikilla kansalaisilla tulee olla yhtä suuri omaisuus (tulot). Asiaa pohtivat myös Sokrates, Platon sekä Aristoteles itse. Eräs johtopäätös pohdinnoista oli, että säännösteltäessä omaisuuden määrää on säännösteltävä myös lapsilukua, koska muuten tuloerot kasvavat, koska ihmisillä on erilainen halukkuus lasten hankintaan.)