Läskiä ja lotinaa länsimaissa

WHO:n tavoitteena on huolehtia terveydestämme. Se kertoo, mitkä meitä vaivaavat terveydelliset ongelmat ovat. Tämä arvovaltainen organisaatio on tehnyt vertailua maailmaa suuresti vaivaavasta ongelmasta, nimittäin liikalihavuudesta.

Me länsimaiset ihmiset olemme WHO:n tekemän läskitaulukon mukaan melko läskejä, tosin läskisyyttä löytyy muualtakin.

WHO mittarin mukaan, kun BMI (body mass index eli painoindeksi) on 30 tai yli, niin ollaan läskejä. Esimerkiksi, jos pituus on 180 senttiä ja paino 100 kiloa, niin läskejä ollaan.

Vertasin hieman, miten länsimaat ja aasialaiset maat eroavat liikalihavuuden osalta. Tuloksena oli, että meillä länsimaissa olemme läskisen onnellisia. Aasian maat voivat vain haikailla moista läskimäärää, joka meillä jo on. Lieneekö sitten niin, että läskit osoittavat elintasoa?

Muutama havainto vertailujen perusteella:

1. Länsimaat, jossa ovat mukana Euroopan maat sekä muut OECD-maat, sai arvokseen 24. Siispä 24 % länsimaiden asukkaista on liikalihavia. Väestömäärä näissä maissa on yhteensä reilut 850 miljoonaa, joten läskejä on yhteensä reilut kaksisataa miljoonaa.

2. Läskisin maa näistä on USA, jossa liikalihavia on 34 % väestöstä, perässään Uusi- Seelanti (29 %), UK ja Kanada molemmissa 28 %. Länsimaissa vähiten läskejä on Alankomaissa ja Itävallassa, molemmissa 18 % sekä Tanskassa (19 %). Suomi ja Ruotsikin pärjäävät kohtuullisen hyvin, läskejä on 21 %.

3. Aasian maat kärsivät läskin puutteesta. Tarkastelussa mukana olleiden maiden väestömäärä on yhteensä runsaat 3,8 miljardia asukasta. Näiden maiden asukkaista liikalihavia on keskimäärin 5 %. Yhteensä läskejä on siis valitettavan vähän eli vain noin 190 miljoonaa eli vähemmän kuin länsimaissa, vaikka Aasian maiden väestömäärä on yli nelinkertainen länsimaiden väestömäärään verrattuna.

4. Jos länsimaiden läskisyys olisi Aasian luokkaa, niin joukossamme olisi vain runsaat 42 miljoonaa läskiä tuon reilun kahdensadan miljoonan läskin sijaan.

Kysymys viisaille päättäjillemme:

Miten saamme länsimaiden läskisyyden alentumaan aasialaisiin lukemiin? Vai onko parempi, että jollakin keinolla saamme aasialaisten läskisyyden länsimaisiin mukavan korkeisiin lukemiin?