Länsimaisen elintason alasajo

Ilmastonmuutos eli lähinnä CO2-päästöt ovat tälläkin hetkellä vankasti ekologisen keskustelun keskiössä. Oikeastaan muu ympäristöllinen keskustelu onkin jäänyt vähemmälle, jopa liian vähäiselle huomiolle.

CO2-päästöistä varotteli jo aikanaan eli 1900-luvun taitteessa Svante Arrhenius -niminen ruotsalainen fyysikko. Siihen aikaan häneen ei paljon taidettu kiinnittää huomiota. Varsinaisesti CO2-päästöjen määrään alettiin kiinnittää enemmän huomiota 1980-luvulla, ja eräänlainen ensihuipentuma oli Rion kokous 1992. Tämän jälkeen erilaisia kokouksia on ollut muutamia ja aina on todettu, että nyt sitten saadaan homma hanskaan ja päästöt kuriin.

Selvitin, mitä oikeastaan on tapahtunut CO2-päästöille vuodesta 1992 vuoteen 2015 eli runsaan kahden vuosikymmenen aikana. Tämän jälkeen ryhdyin Sibyllaksi ja ennakoin, miten käy CO2-päästöjen seuraavan 25 vuoden aikana eli vuoteen 2040 mennessä.

Apuna käytin Paul Ehrlichin jo 1960-luvulla kehittämää sangen yksinkertaista kaavaa, jolla voidaan helposti selvittää ihmisen aiheuttama ympäristön kuormitus.

Kaava on seuraava:

ihmisten määrä x BKT/henkilö x teknologia-intensiteetti = ihmisen aiheuttama ympäristökuormitus

Ihmisten määrä ja BKT/henkilö ovat yleensä helpohkoja selvittää. Teknologia-intensiteetti osoittaa ihmisen tekemisen aiheuttaman ympäristörasituksen. Esimerkiksi CO2-päästöt tuotettua BKT-yksikköä kohti osoittavat ihmisen aiheuttaman CO2-kuormituksen.

Kuten voi oivaltaa, niin jokainen tekijä vaikuttaa ihmisen aiheuttamaan ympäristökuormitukseen. Ihmisten määrän kasvu sekä BKT:n kasvu/henkilö lisäävät kuormitusta, vastaavasti kehittyvä teknologia alentaa tätä kuormitusta.

Katsotaanpa, miten on käynyt vuodesta 1992 vuoteen 2015. Taulukossa on eri suuralueiden prosentuaalinen muutos asukasta kohden lasketuissa CO2-päästöissä

Suuralue	CO2-päästöjen muutos %
Maailma	22
Saharan eteläpuolinen Afrikka	-10
EU	-18
Asia	25
Pohjois- Afrikka ja Lähi-itä	48
Kiina	130
Intia	100
Indonesia	73
Brasilia	79

Kuten taulukko osoittaa, EU on päästöjen vähentämisinnossaan todennäköisesti siirtänyt ne Aasiaan kuten Kiinan, Intian ja Indonesian kasvuluku osoittaa tai Etelä-Amerikkaan, joka selviää Brasilian voimakkaasta päästöjen kasvusta. Huolimatta hyvistä pyrinnöistä CO2-päästöt/asukas ovat maailman tasolla kasvaneet 22 % vuodesta 1992.

Lisäksi ongelmallista on se, että Kiinan CO2-päästöt/asukas ylittävät jo EU:n vastaavan luvun. Koko Aasian CO2-päästöt/asukas lähenevät jo EU-tasoa. Saharan eteläpuolinen Afrikka on saanut vähennettyä CO2-päästöjä/asukas ja asukaskohtaiset päästöt ovatkin vain 1/8 osa EU:n vastaavasta määrästä.

On todettava, että tähän mennessä ei ole oikeastaan mitään saatu aikaan näiden kyseisten päästöjen vähentämisessä. Ainut merkittävä saavutus on se, että EU:sta ja myös Pohjois-Amerikasta on päästöjä siirretty Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan. No, onhan se saavutus sekin.

Mitä tapahtuu tulevaisuudessa?

Kun käytetään historiatietoja perusteena sekä väestön kasvun, BKT/asukas kehityksen että teknologiakehityksen osalta, voidaan arvioida, miten CO2-päästöt kehittyvät vuoteen 2040 mennessä. Korostan tässä vaiheessa vielä, että Cleantechin apuun huutaminen ei ole ratkaisu. Jokainen mittava maapallon laajuinen teknologinen muutos vie muutaman kymmenen vuotta aikaa, joten merkittäväkin panostus Cleantechiin alkaa vaikuttaa maapallon tasolla vasta aikaisintaan 2030-luvulla. Tähän on yksinkertainen taloudellinen selitys, joka on jo tehdyt investoinnit.

Väestömäärän arvioin käyttämällä 2000-luvun keskimääräistä väestönkasvua maapallon tasolla. Väestönkasvu on ollut keskimäärin 1,2 %. Tässä käytin vain yhden prosentin kasvuoletusta.

BKT/asukas määrän kasvuksi otin suoraan suhdeluvun vuodesta 1992 vuoteen 2015.

CO2-päästöjen/USD kehityksen otin toteutuneen kehityksen mukaisena. On hieman harmillista, että teknologinen kehitys on ollut aika vaatimatonta. CO2-päästöt/BKT-yksikkö ovat laskeneet vain 20 % tarkasteluajanjaksolla. Sehän on vain alle prosentti vuotta kohden.

Ehrlichin kaavan mukaan näyttää siltä, että

jos väestönmäärä on 9,5 miljardia vuonna 2040 ja

tulotaso sekä teknologinen kehitys kulkevat historiallista kulkuaan, ovat

CO2-päästöt yhteensä 55 miljardia tonnia (Vuonna 2014 ne olivat 36 miljardia tonnia)

Jos väestönkasvua saadaan rajoitettua niin, että väestömäärä onkin vain 9 miljardia, niin 

CO2-päästöt ovat vain runsaat 50 miljardia tonnia.

Siis - ei mitään toivoakaan saada CO2-päästöjä pienemmiksi, puhumattakaan vuoden 1992 tasosta.

Ikävä juttu meidän länsimaalaisten kannalta on se, että tässä vaiheessa ainut realistinen mahdollisuus saada CO2-päästöt pysymään ennallaan tai alentumaan on

länsimaisen kulutustason lasku, ainakin suhteellisesti.

Tämä tarkoittaa sitä, että läntisen maailman tulee tyytyä nykyisen tasoiseen BKT/asukasmääräänsä ja hyväksyä se, että muut maat kasvattavat omaa elintasoaan. Tällöinhän länsimainen hyvinvoinnin taso alenee suhteessa toisiin suuralueisiin.

Jos maapallon väestömäärä on tuon 9,5 miljardia ihmistä ja 

koko maapallon BKT/asukas pysyy vuoden 2015 tasolla, niin

CO2-päästöt ovat noin 37 miljardia tonnia

Tietysti on hyvä huomata, että väestönkasvun alentumisella ja teknologisen kehityksen voimakkaalla muutoksella voidaan päästä parempaan tulokseen.

Ihannetilannetta vuonna 2040 voisi kuvata siten, että

väestömäärä on 8,5 miljardia

BKT/asukas vuoden 2015 taso

teknologisen kehityksen ansiosta CO2-päästöt/BKT-yksikkö ovat puolet vuoden 2015 tasosta.

CO2-päästöt vuonna 2040 ovat 22 miljardia tonnia eli samat kuin vuonna 1992.

Nyt muutama kysymys kaikille innokkaille asianharrastajille ja ennen kaikkea viisaille päättäjillemme:

1. Miten saada länsimaiset ihmiset uskomaan, että nyt riitti? Taloudellinen hyvinvointi on nyt tässä, ei tipu enää. Tosin kakkua voidaan koettaa jakaa uudella tavalla.

2. Miten saada tietyt alueet ja maat uskomaan, että nyt riitti, väkeä ei saa tulla enää lisää? Jos tulee väkeä lisää, niin meille kaikille käy vähän huonosti.

3. Miten saada viisaat päättäjät uskomaan, että ei ole mitään järkeä siirtää väestöä alhaisen CO2-päästöjen alueelta (kuten Saharan etelänpuolinen Afrikka tai Intia) korkean päästörasituksen alueelle kuten Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan? Tämän siirtymisen myötä, kasvaa CO2-päästörasitus nopeasti tulijan osalta neljä- kahdeksankertaiseksi.

4. Miten saada muutkin kuin länsimaiset ihmiset muuttamaan käyttäytymistään niin, että hinku länsimaiseen elintasoon ja elämänmuotoon hieman hiipuisi? Jos tätä hiipumista ei tapahdu, niin pikaisesti olemme ns. lirissä jälleen.

En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta ikävä kyllä vaihtoehtomme ovat melko vähissä.

On erittäin vaikea luottaa siihen, että teknologinen kehitys nopeutuu maapallon tasolla riittävästi ja ennen kaikkea riittävän nopeasti.

On erittäin vaikea uskoa, että väestönkasvu pysähtyy muualla kuin läntisessä maailmassa, ainakaan riittävän nopeasti.

Niinpä sitten ainoaksi liikkuvaksi osaksi jää meidän länsimaisten ihmisten elintason alentaminen, ainakin suhteellisesti. Jos väestönkasvu jatkaa vielä kulkuaan yhtä nopeana kuin 2000-luvulla, on vaatimuksena jopa länsimaisten ihmisten elintason todellinen alentaminen.

Oletko Sinä valmis siihen?