Suomalaisen yhteiskunnan kipukohteet Osa 3

Verojärjestelmämme on monimutkainen ja talouden kannalta ongelmallinen. Pois yhteiskunnan jäsenten omasta päättämisvallasta otetaan paljon euroja. Maksuttomat tai subventoidut palvelut johtavat tehottomaan palvelutoimintaan ja vähäiseen kiinnostukseen palveluiden kehittämiseksi kustannustehokkaammiksi.

Mielestäni yhteiskuntamme suurimpia ongelmia onkin tällä hetkellä se, että isohko joukko ihmisiä päättää toisten ihmisten eurojen, ei omiensa, käyttämisestä. Olen vakuuttunut siitä, että lähes kaikki ihmiset osaavat käyttää omat euronsa paremmin kuin virkamies/-nainen tai poliittinen päättäjä. Se pienehkö osa, joka ei muka osaisi päättää omien eurojensa käytöstä, oppisi sen kyllä aikaa myöten riittävän hyvin.

Tämän vuoksi suurimman osan eurojen käytöstä tulee tapahtua jokaisen kansalaisen omien tarpeiden, toiveiden ja käyttöhalukkuuksien mukaan. Tämä käyttöoikeus tuo tietysti mukanaan myös vastuun omien eurojen käytöstä.

Edellä oleva johtaa siihen, että yhteiskunnan tulisi ottaa mahdollisimman vähän kansalaisen saamista tuloeuroista ja antaa kansalaisen käyttää saamansa eurot itse. Kansalaisen tulee sitten euroillaan maksaa käyttämistään ja hankkimistaan tuotteista ja palveluista mahdollisimman pitkälle itse, eikä julkisen vallan tule puuttua tähän eurojen kiertokulkuun paljoakaan.

Yhteiskunta kerää euroja pois kansalaisilta veroilla, joten verojärjestelmä on olennainen osa eurojen kiertokulkua taloudessa. Hahmottelen seuraavassa ihanteellisen verojärjestelmän mallia. Seuraavassa osassa jatkan eurojen käytöstä. Esitetyt eurot vastaavat nykytilanteen mukaisia euromääriä.

Tavoiteltu järjestelmä on yksinkertainen ja selkeä:

1. Arvonlisäverotus kattaa kaikki transaktiot, kaikki palvelut ja tuotteet. Arvonlisäveroluokkia on kolme tuotteiden ja palveluiden käyttötarkoituksen mukaan. 

• Luokka 1, jossa alv -prosentti on 10 % sisältää perustarpeiden tuotteet ja palvelut, kuten syöminen, asuminen jne.
• Luokka 2 sisältää liikkumisen, terveydenhoidon, sosiaalipalveluiden, koulutuksen jne. palvelut ja tuotteet. Veroprosentti on 15 %. 
• Luokka 3 käsittää kaikki muut palvelut ja tuotteet. Veroprosentti on 20 %.  

Tämän laajennuksen perusteella arvonlisäveron tuotot kasvavat melkoisesti ja ovat 30-32 miljardin euron kokoluokkaa vuosittain. Siirrytään verottamaan kulutusta ja porrastetaan kulutusverotus käyttötarkoituksen mukaan. Mitä tärkeämpää kulutus on ihmisen elämisen kannalta, sitä alhaisempi on verokanta. Tämä johtaa usein myös siihen, että verotus tukee ympäristöystävällistä toimintaa, koska perustarpeiden toteuttaminen on useimmiten vähemmän ympäristöä rasittavaa kuin ylellisemmän elämän tarpeiden toteuttaminen.

2. Yritykset eivät maksa tuloveroa lainkaan. Sen sijaan kaikista osingoista ja muista pääomatuloista maksetaan 20 %:n pääomatulovero, jonka tietysti maksaa pääomatulon saaja. Pääomatuloverojen määrä on noin 5 miljardia euroa, koska osinkojen määrä kasvaa ja kaikki joutuvat maksamaan osingoistaan tämän veron. Myös muiden verotettavien pääomatulojen määrä kasvaa, koska kaikki poikkeukset poistetaan.

3. Saaduista tuloista kuten ansiotuloista ja eläkkeistä jne. maksetaan tuloveroa siten, että alle 20.000 euron tuloista ei makseta lainkaan tuloveroa. Tämän jälkeen maksetaan tasasuhteinen tulovero 10 %. Tämä johtaa noin 8 miljardin euron verotuloihin vuositasolla.

4. Kaikki muut verot poistetaan. Mitään poikkeuksia verojen määrätäytymiselle ei ole, ei mitään veroetuuksiksi kutsuttaja seikkoja eikä yleishyödyllistä toimintaa verotuksellisessa mielessä.

Julkishallinnon (valtio ja kunnat) verotulojen määrä vuositasolla on siis:

Arvonlisävero              30 miljardia

Pääomatulovero            5 miljardia

Ansiotulovero                8 miljardia

Yhteensä                     43 miljardia

Vuonna 2015 julkisyhteisöjen keräämät verot ja maksut ilman sosiaaliturvarahastoja olivat noin 65 miljardia euroa. Sosiaaliturvarahastomaksut erotetaan tässä yhteydessä omaksi kokonaisuudekseen. Nehän ovat pääosin eläkemaksuja ja työttömyysvakuutusmaksuja. Työnantajat ja työntekijät maksavat ne edelleen kuten nykyisinkin eikä niihin tarvitse puuttua julkisyhteisöjen tuloina eikä menoina tässä yhteydessä.

Tässä esitetty veromäärä vastaa noin 20 %:n veroastetta. Yhdessä sosiaaliturvamaksujen kanssa veroaste on noin 33 %, mikä on korkeampi kuin esimerkiksi Sveitsin, Australian ja Kanadan, mutta hieman alhaisempi kuin esimerkiksi Saksan ja Alankomaiden. Nämä 20 prosentin ja 33 prosentin tasot määrätään perustuslaissa veroasteen ylärajoiksi.

Kuten aikaisemmin on esitetty, suurimman osan julkisesta eurojen käytöstä päättävät ja käyttävät kunnat. Verot myös peritään suoraan näille veronsaajina eli siis suurin osa suoraan kunnille.

Opiksi otettavaa:

Anushirvanille kerrottiin, että Ahwazin käskynhaltija oli koonnut liikaa veroja ja suistanut kansan kurjuuteen. Anushirvan kirjoitti käskynhaltijalleen näin:

"Palauta kokoamasi verot noille köyhille, sillä kuningas, joka kokoaa omaisuutta tekemällä vääryyttä kansalleen, on kuin mies, joka vahvistaa talonsa kattoa repimällä palkkeja irti perustuksista."