Meneekö asuntokanta jälleen uusiksi? Romahtaako isojen asuntojen arvo?
Suomessa on pitkään ollut vallalla sellainen
ajatus, että pitää rakentaa isompia asuntoja. Olemme haikailleet ruotsalaisten,
norjalaisten ja tanskalaisten isoja ja tilavia asuntoja. Suunta on jo muuttunut
hieman, mutta mielestäni varsinainen pommi ilmeni tänään, kun Eurostat julkaisi
tilaston kotitalouksien koostumuksesta.
100-vuotias Suomi neito sijoittuu jälleen hyvin, olemme
neljänsiä.
Olemme neljänsiä siinä, kuinka suuri osuus
kotitalouksistamme on sinkkutalouksia.
Ykkönen oli Ruotsi, jossa sinkkutalouksien osuus
on 51 % kaikista kotitalouksista. Liettua oli kakkonen (runsas 43 %) Tanska oli
kolmonen (hieman alle 43 %) ja Suomi oli nelonen 41 %:n
sinkkukotitalousosuudellaan.
Suomi on kärjessä tilastossa, joka kertoo, kuinka
paljon on pariskuntia ilman lapsia.
Eli lähes 32 % kotitalouksista on kahden
aikuisen kotitalous, jossa ei ole lapsia lainkaan.
Kaiken kaikkiaan Suomen kotitalouksista runsaat
78 % on sellaisia, joissa ei ole lapsia.
Ei ihme, että syntyvyys laskee.
Lapsellisia kotitalouksia on siis vain 22 %
kaikista kotitalouksistamme. Kun kotitalouksien kokonaismäärä on 2.640.000,
niin lapsellisten kotitalouksien määrä on noin 581.000.
Muissa EU-maissa lapsellisia kotitalouksia koko
määrästä on seuraavasti:
- Saksa 22 %
- Ruotsi runsaat 25 %
- Alankomaat 28 %
- Tanska 30 %,
siis selvästi suurempi osuus kuin Suomessa,
Saksaa lukuun ottamatta. Esimerkiksi Turkissa lapsellisia kotitalouksia on runsaat
52 % kaikista kotitalouksista.
Eurostatin tilastosta tulee mieleen se, että
- Lasten määrän vähentyminen liittyy länsimaiseen
kulttuurin muutoksiin, asenteiden, arvojen ja motiivien kautta ja muutosten
mukanaan tuomiin seurauksiin. (Vertaa esitetyt EU-maat ja Turkki)
- Jos ja kun kyse on kulttuurillisesta muutoksesta,
ei yhteiskunta voi tehdä asialle oikeastaan yhtään mitään. On lähes sama,
minkälainen on perhevapaamalli ja mitkä ovat lapsista maksettavat etuudet. Tai onko
olemassa jotain kuviteltua turvaa työn suhteen vai ei.
Kysymys viisaille päättäjillemme:
Onko meidän rakennettava vielä kerran Suomen asuntokanta uusiksi?
Kuka enää tarvitsee isoja asuntoja, kun kerran elämme sinkkuyhteiskunnassa?
Pitäisikö isojen asuntojen rakentamista rajoittaa?
Demarit ja Vihreät tuovat jatkuvasti kaikissa yhteyksissä
esiin pienipalkkaisen kolmen lapsen yksihuoltajan, VAIKKA Suomessa vain 2 %
kaikista kotitalouksista on yksinhuoltajatalouksia. Eli niiden määrä on yhteensä noin 53.000 Eurostatin tilaston mukaan.
Todellisuudessa melkoinen
osa kaikista yksinhuoltajatalouksista on yhden tai kahden lapsen talouksia, joten kolmen
lapsen yksinhuoltajatalouksia ei niin kauhean suurta määrä ole.
Kaiken kaikkiaan yksihuoltajatalouksien määrä on Suomessa toiseksi alhaisin, vain Kroatiassa on hieman alhaisempi osuus kuin Suomessa.
Kaiken kaikkiaan yksihuoltajatalouksien määrä on Suomessa toiseksi alhaisin, vain Kroatiassa on hieman alhaisempi osuus kuin Suomessa.
Toki alhainen lapsiluku vaikuttaa, mutta tässä on myös melkoinen tilastovääristymä siitä, että Suomessa lapset muuttavat omilleen suorastaan poikkeuksellisen nuorina kansainvälisesti vertaillen. Monessa maassa on normaalia, että lapset asuvat vanhempiensa luona kolmikymppisiksi ja muuttavat omaan asuntoon vasta siinä vaiheessa, kun ryhtyvät perustamaan omaa perhettä.
VastaaPoistaSekin on huomioitava, että sinkkutalouksissa on yksi aikuinen ja perhetalouksissa kaksi, joten 41 %:n sinkkutalousosuus tarkoittaa, että vain noin 25 % aikuisväestöstä asuu sinkkutalouksissa.
Lihavoituihin kysymyksiin vastaisin, että kommunistiset yhteiskunnat ovat aina kaatuneet siihen perusongelmaan, että ne ovat keskittyneet tarjoamaan ihmisille, sen, mitä he tarvitsevat, eivätkä sitä, mitä he haluavat. Sinkkuna ollessanikin olisin kovasti halunnut asunnon, jossa on esim.:
- Makuuhuone
- Kirjasto/työhuone
- Punttitreenihuone
- Olohuone
- Sauna ja tilava pesuhuone
- Parveke eteläseinällä
Kyllähän minä totuin olemaan alle kolmenkymmenen neliön kopperossa, kun ei muutakaan vaihtoehtoa ollut. Ei sitä silti kodiksi voinut sanoa, vaan vain ihmisvarastoksi parempaa odotellessa. Yhtä hyvin voisi säästää kustannuksissa ja rakentaa asunnot puolentoista metrin huonekorkeudella. Ajan mittaan siihenkin totuttaisiin, ja lopulta kyseltäisiin, että miksi asunnossa pitäisikään voida seistä suorana, menkää pihalle kävelemään jos konttaaminen rasittaa selkää.
Isompia asuntoja pitää rakentaa, koska sellaisissa on mukavampi asua, oli sitten sinkku tai perheellinen. Ajatus, että jotain asiaa pitää rajoittaa siksi, että vähemmälläkin pärjää, kuuluu yhteiskuntiin, joissa ihminen on olemassa valtiota varten eikä valtio ihmistä varten.
Valitettavasti luit kuin piru Raamattua. Kaksi asiaa: ensinnäkin tuo aikaisin muuttaminen ei poikkea Suomessa kovinkaan paljon muista Pohjoismaista. Toinen asia on aivan markkinataloudellinen. Nyt jo on isojen asuntojen kysyntä vähentynyt ja vähentymässä. Kysymykseni sisältö viittaa kaavoitukseen, jossa määritetään, mitä saa rakentaa. Sanoinko jossain vaiheessa, että rakennetaan 20m2 tai 30m2 asuntoja. Suomalainen asuntojen keskikoko on selvästi tämän yläpuolella- Jos kaavoittaja kaavoittaa liian suuria asuntoja, eivätkä ne mene kaupaksi, niin ne nämäkin asunnot tulevat ostettujen asuntojen hintoihin. Koko kansantalouden kannalta on todella huolestuttavaa, jos rakennetaan asuntoja, joita kukaan ei osta. Meillä on nytkin uusien asuntojen hinnat erittäin korkeat.
PoistaPahoittelen, jos ymmärsin väärin. Joo, minulla on paha tapa keksiä vastaanvänkäämistä hyvin pienistäkin eroavaisuuksista.
VastaaPoistaNiin, Suomi ei Pohjoismaista poikkea, mutta ovathan muutkin Pohjoismaat korkealla tuossa Eurostatin vertailussa. Etelä- ja Itä-Eurooppaan verrattuna ero onkin merkittävämpi.
Tosiaan, isot asunnot eivät mene hyvin kaupaksi, mutta se ei johdu siitä, etteivät ne sinkkuja kiinnostaisi, vaan siitä, ettei nuorella yksineläjällä vain ole sellaisiin varaa. He ottavat pieniä yksiöitä, kun ei ole muuhun varaa, ja sitten asioista päättävissä piireissä vedellään johtopäätöksiä, että nuoret sinkut haluavatkin nimenomaan pieniä yksiöitä.
Se, että asunnot eivät mene kaupaksi niin nopeasti ja niin korkealla hinnalla kuin rakennuttajat toivoisivat, ei mielestäni kerro asuntojen ylituotannosta, vaan ennemminkin siitä, että kroonisesta alituotannosta ollaan pikkuhiljaa pääsemässä parempaan päin. Markkinatalouden lakien mukaan tästä pitäisi seurata suurten asuntojen arvon aleneminen ja toivottavasti ennen pitkää jopa se, että yksineläjälläkin olisi varaa enempään kuin yhteen isoon tai kahteen pieneen huoneeseen.
Tietysti sinunkin ehdottamasi kauhukuva, että tehdään suuria tyhjiksi jääviä asuntoja ja sitten kiskurihintaisia pieniä asuntoja suurten rahoittamiseen, on periaatteessa mahdollista, mutta en usko siihen. Ei asuntoja myymättä jätetä, mieluumin sitten alennetaan hintaa että päästään eroon. Itse odotan ja toivon, että isompien asuntojen hinnanlaskun myötä päästäisiin joskus eroon suomalaista (tai ainakin pääkaupunkiseutulaista) asuntoskeneä riivaavasta "yksi huone per yksi ihminen"-ajattelusta.
Hyviä asioitahan Sinä tuot esiin.Itsekin yritin vähän vääntää huumoria tuossa,miten luit. Mutta asiaan sen ohessa,mitä Sinäjaminä olemme jo tuoneet esiin, olisi hyvä noin laajassa skaalassa selvittää,miten Suomen päättäjät aikovat sopeuttaa asumisemme Pariisin sopimukseen ja sen velvoitteisiin. Asuminen on merkittävä hiilijalanjäljen tuottaja ja ei tarvitse olla hyväkään ennustaja, kun voi ennakoida, että asumisen hinta nousee seuraavien parinkymmenen vuoden aikana merkittävästi. Kun hiilijalanjäljen ohessa otetaan verottajan kiinnostus omistusasumisen tuottaman asuntotulon verottamiseen, niin eiköhän tällä saada asumisen hinta Suomessa kohdalleen.
VastaaPoistaMitä noihin edullisiin asuntoihin tulee, niin työhistoriani vuoksi olen seurannut asuntotuotantoa ja asuntojen hintoja muutamalla vuosikymmenellä ( alkaen jo 1970 -luvulla) ja aina ovat edulliset asunnot olleet juuri kulman takana ja aina poliitikot ovat sanoneet, että suuret taajamat tarvitsevat kohtuuhintaisia omistus- ja vuokra-asuntoja. Kaupunkien kasvu oli selvästi nähtävisssä jo 1980- luvulla ja silloin tein ennakointeja yhdelle suomalaiselle liikepankille ja ennusteet ovat kohtuullisenb hyvin toteutuneet, erityisesti PK-seudulla. Saa nähdäjoudummeko odottamaan vielä 30-40 vuotta näitä kohtuuhintaisia asuntoja,toivottavasti ei.