Hallituskriisi tuli ja meni kaikkine kuohuineen. Viisaat hallitusherrat ja -rouvat voivat jatkaa (ainakin omasta mielestään) erinomaista työtään ja saada Suomi nousuun.
Hallitus korostaa joka käänteessä, että kaikki kasvaa, minkä pitääkin kasvaa ja kaikki vähenee, minkä pitääkin aleta.
Talous kasvaa kohisten ja vientikin on piristynyt.
Työttömyys vähenee.
Kaikki on reilassa ja kaikki hyvä nimenomaan tämän hallituksen ansiota.
Hallituksella lieneekin asiassa osansa, ei oteta heiltä pois ainakaan tässä vaiheessa kunniaa.
Mutta, mistä he ja muutkin ovat innostuneet? Ilonaihe on siinä, että BKT vaikuttaa kasvavan 2,5–3,0 prosentin kasvuvauhtia, mikä tietysti onkin suomalaisen mittapuun mukaan hyvä. Tosin onhan 2000-luvulla nähty yhtä hyviä kasvulukuja useampanakin vuotena.
Sama hype on tarttunut myös moneen muuhunkin tahoon kuin hallitukseen, esimerkiksi oppositioon ja ay-liikkeeseen. Tässä on suuri riski, että menetämme taas malttimme ja itse tuhoamme alkaneen kasvun tai ainakin hidastamme sitä. Se käy helposti: meidän ei tarvitse muuta kuin kuvitella, että ihanan maamme talous on jälleen kunnossa, suuri osa tehdyistä ns. leikkauksista voidaan perua ja palkkoja voidaan taas roimasti korottaa ostovoiman kasvattamiseksi.
Alkaa muistuttaa aikoja 2000-luvun alkupuolella, kun keskusteltiin lähes pelkästään siitä, kuinka paljon meillä on jakovaraa. Se jakovara nähtiin.
Onko kaikki sitten kunnossa?
Kun asiaa tarkastelee asiaa BKT-lukujen valossa, niin tänä vuonna tuskin pääsemme bruttokansantuotteessa vuoden 2008 tasolle reaalihinnoin laskettuna. Vuoden 2008 BKT oli vuoden 2010 viitehinnoilla laskettuna yhteensä198 miljardia euroa. Vuoden 2017 BKT tullee olemaan samassa rahanarvossa laskettuna hieman alhaisempi, ehkä noin 195–197 miljardia euroa.
Vielä ikävämpi uutinen on se, että kun pohtii paljonko BKT olisi ollut vuonna 2017, jos keskimääräinen kasvu olisi ollut 1,5 % / vuosi ja vastaus on, että
se olisi ollut noin 225 miljardia euroa vuoden 2010 hintatasolla.
Eroa siis tuohon hyvään kasvutilanteeseen on reilut 25 miljardia euroa ja lähes 14 %, kun lasketaan tuosta vuonna 2017 toteutuvasta BKT:sta.
Ikävin puoli asiassa on se, että julkinen valta rakentaa oman toimintakokonaisuutensa aina paremman kehityksen mukaisena eli tavoitteellisen tai kuvitteellisen BKT-arvion mukaan. Julkinen valta toimii siis yleensä talousharhan perusteella. Tämä julkisen vallan talousharha on johtanut siihen, että meillä on selkeästi liian suuri julkinen sektori talouden kokoon nähden.
Toinen ikävä puoli on se, että julkinen valta ei kykene sopeuttamaan toimintakokonaisuuttaan talouden reunaehtoihin, vaikka on selkeästi nähtävissä, että eletään yli tulojen ja jopa yli varojen.
Kolmas ikävä puoli on se, että nyt näyttää alkavan poliittinen kilpalaulanta siitä, kuka ja miten voisi jakaa eniten varoja ja etuuksia eri tahoille.
Neljäs ikävä puoli on se, että kuten edellä osoitettiin, meillä ei yksinkertaisesti ole varaa jakaa yhtään mitään, koska nykyinen julkisen sektorin toimintakokonaisuus on jo aivan liian suuri.
Jos talouskasvumme olisi ollut vuodesta 2008 lähtien keskimäärin 1,5 % vuosittain ja olisimme saavuttaneet tuon kansantalouden hillotolpan, voisimme todeta, että julkinen sektorimme olisi suurin piirtein oikeankokoinen. Mutta kun ei niin ei.
Meidän kannattaa olla todella tyytyväisiä, että taloutemme alkaa toipua, mutta miten pidetään huolta siitä, että meille ei tule uutta menetettyä vuosikymmentä kuten nyt kävi.
Menetetyn vuosikymmenen perussyistä oltaneen varmasti samaa mieltä, mutta suurimman osan taloutemme matelemisesta aiheutimme kuitenkin aivan itse omalla tekemättömyydellämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti