tiistai 6. kesäkuuta 2017

Miten voimme haaskata näin paljon resursseja?

Me kuvittelemme olevamme rationaalisia toimijoita. Nykyään tämä ajattelutapa on korostunut entisestään siten, että tarkastelemme ihmisen ja laajemman kokonaisuuden toimintaa järkiperäisyyden keskeisen apuvälineen eli matematiikan avulla. Yritämme katsella asioita ja syy- ja seuraussuhteita pitkälti lukujen valossa, mikä on tietysti erinomainen asia. Varsinkin kun sen jatkeena voimme tutkailla asioita myös taloudellisesti.

Taloudellinen tarkastelu puolestaan mahdollistaa sen, että voimme kohdentaa tai yrittää kohdentaa voimavarat hyvällä tavalla, jolloin niukat voimavarat ohjautuvat sellaiseen tekemiseen, joka hyödyttää meitä parhaiten.

Järkevä taloudellinen tarkastelu ei kuitenkaan aina ole järin johdonmukaista. Puutteita ilmenee ainakin siinä, miten tarkastelemme työttömien armeijaa ja siinä, miten vaikeaa on päästä eteenpäin työttömyyden alentamisessa.

Kuitenkin yksinkertainen taloudellinen laskelma osoittaa, että tyhmintä, mitä voi olla, on se, että työttömiä ei saada tekemisen syrjään kiinni ja yhteiskunnan hyödyntämiseen mukaan.

Kun otetaan huomioon kaikki se panostus, mitä yhteiskunta on panostanut lapsesta alkaen aikuisuuteen asti, niin saamme aika järisyttäviä kokonaislukuja. Yhteiskunta panostaa lapsesta alkaen seuraavasti:
- varhaiskasvatus
- peruskoulu
- ammattikoulu/lukio
- yliopisto/AMK (osa )

Kun edellä olevan kokonaisinvestoinnin kaikki talouden luvut lasketaan yhteen, saadaan seuraavanlainen kokonaisuus yhden Ville Virtasen tai Maija Mattisen osalta:

Varhaiskasvatus                  6 vuotta x 10.000 €/vuosi               = 60.000 €
Peruskoulu                          9 vuotta x 8.000 €/vuosi                 = 72.000 €
Lukio/ammattikoulu             3 vuotta x10.000 €/vuosi                = 30.000 €
Yliopisto/AMK                      4 vuotta x 20.000/vuosi                  = 80.000 €
Yhteensä                                                                                    = 242.000 €

Luvut ovat hieman pyöristettyjä, mutta antavat oikean suuruusluokan.

Mikä sitten on tilanne kansantalouden osalta?

Kokonaisuudessaan työttömiä on meillä suurin piirtein 350.000 henkilöä. Kun otetaan huomioon edellä oleva panostus yhteen Villeen tai Maijaan ja otetaan lähtökohdaksi se, että vuosiluokasta noin 50 % käy yliopiston tai AMK:n, niin
kokonaisinvestoinniksi saadaan työttömien osalta

350.000 työtöntä x 202.000 € = 70 miljardia €

Onkohan millään yrityksellä käyttämättömänä 70 miljardin euron investointi?
Miten voimme hukata tämän investoinnin?
Miksi se ei ole meille koko ajan tärkein asia?

Alkavat Soneran Saksan ilmatilan osto ja Stora Enson Pohjois-Amerikan seikkailu tuntua aika keveältä ”viihteeltä”.

Tämän taloudellisen puolen ohessa on tietysti merkityksellistä myös se inhimillinen tuska, jonka työttömyys aiheuttaa, varsinkin jos se kestää vuosia. Sitä ei voi mitata millään euromäärällä.

Tulee mieleen tarina, joka on laitettu Ilkka Niiniluodon suuhun (Helsingin yliopiston eläkkeellä filosofi).
Ilkka Niiniluodolta kysyttiin:
Miten voisit määritellä äärettömän vaikkapa esimerkkien avulla?

Niiniluoto vastasi:
Kahta asiaa pidetään yleensä äärettömänä. Ensimmäinen on maailmankaikkeus ja toinen on poliitikkojen tyhmyys.
Tosin siitä ensimmäisestä en ole ihan varma.
(Suomen vitsit 2011)


Jos viisailla päättäjillämme on aikaa, kykyjä ja voimia käsitellä useamman vuoden ajan sitä, minkälaista olutta ja limuviinaa saa missäkin myydä eikä silti saada aikaan mitään konkreettista päätöstä, niin alkaa tuo Niiniluodon päätelmä vaikuttaa aika fiksulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti