Me kuvittelemme olevamme
rationaalisia toimijoita. Nykyään tämä ajattelutapa on korostunut entisestään siten,
että tarkastelemme ihmisen ja laajemman kokonaisuuden toimintaa järkiperäisyyden
keskeisen apuvälineen eli matematiikan avulla. Yritämme katsella asioita ja
syy- ja seuraussuhteita pitkälti lukujen valossa, mikä on tietysti erinomainen
asia. Varsinkin kun sen jatkeena voimme tutkailla asioita myös taloudellisesti.
Taloudellinen tarkastelu
puolestaan mahdollistaa sen, että voimme kohdentaa tai yrittää kohdentaa
voimavarat hyvällä tavalla, jolloin niukat voimavarat ohjautuvat sellaiseen
tekemiseen, joka hyödyttää meitä parhaiten.
Järkevä taloudellinen
tarkastelu ei kuitenkaan aina ole järin johdonmukaista. Puutteita ilmenee
ainakin siinä, miten tarkastelemme työttömien armeijaa ja siinä, miten vaikeaa
on päästä eteenpäin työttömyyden alentamisessa.
Kuitenkin yksinkertainen
taloudellinen laskelma osoittaa, että tyhmintä, mitä voi olla, on se, että
työttömiä ei saada tekemisen syrjään kiinni ja yhteiskunnan hyödyntämiseen
mukaan.
Kun otetaan huomioon
kaikki se panostus, mitä yhteiskunta on panostanut lapsesta alkaen aikuisuuteen
asti, niin saamme aika järisyttäviä kokonaislukuja. Yhteiskunta panostaa
lapsesta alkaen seuraavasti:
- varhaiskasvatus
- peruskoulu
- ammattikoulu/lukio
- yliopisto/AMK (osa )
Kun edellä olevan
kokonaisinvestoinnin kaikki talouden luvut lasketaan yhteen, saadaan
seuraavanlainen kokonaisuus yhden Ville Virtasen tai Maija Mattisen osalta:
Varhaiskasvatus 6 vuotta x 10.000 €/vuosi = 60.000 €
Peruskoulu 9 vuotta x 8.000 €/vuosi = 72.000 €
Lukio/ammattikoulu 3 vuotta x10.000 €/vuosi = 30.000 €
Yliopisto/AMK 4 vuotta x 20.000/vuosi = 80.000 €
Yhteensä =
242.000 €
Luvut ovat hieman
pyöristettyjä, mutta antavat oikean suuruusluokan.
Mikä sitten on tilanne
kansantalouden osalta?
Kokonaisuudessaan
työttömiä on meillä suurin piirtein 350.000 henkilöä. Kun otetaan huomioon
edellä oleva panostus yhteen Villeen tai Maijaan ja otetaan lähtökohdaksi se,
että vuosiluokasta noin 50 % käy yliopiston tai AMK:n, niin
kokonaisinvestoinniksi
saadaan työttömien osalta
350.000 työtöntä x 202.000
€ = 70 miljardia €
Onkohan millään yrityksellä käyttämättömänä 70 miljardin
euron investointi?
Miten voimme hukata tämän investoinnin?
Miksi se ei ole meille koko ajan tärkein asia?
Alkavat Soneran Saksan
ilmatilan osto ja Stora Enson Pohjois-Amerikan seikkailu tuntua aika keveältä ”viihteeltä”.
Tämän taloudellisen
puolen ohessa on tietysti merkityksellistä myös se inhimillinen tuska, jonka
työttömyys aiheuttaa, varsinkin jos se kestää vuosia. Sitä ei voi mitata
millään euromäärällä.
Tulee mieleen tarina,
joka on laitettu Ilkka Niiniluodon suuhun (Helsingin yliopiston eläkkeellä
filosofi).
Ilkka Niiniluodolta
kysyttiin:
Miten voisit määritellä äärettömän vaikkapa esimerkkien avulla?
Niiniluoto vastasi:
Kahta asiaa pidetään yleensä äärettömänä. Ensimmäinen on maailmankaikkeus
ja toinen on poliitikkojen tyhmyys.
Tosin siitä ensimmäisestä en ole ihan varma.
(Suomen vitsit 2011)
Jos viisailla
päättäjillämme on aikaa, kykyjä ja voimia käsitellä useamman vuoden ajan sitä,
minkälaista olutta ja limuviinaa saa missäkin myydä eikä silti saada aikaan mitään
konkreettista päätöstä, niin alkaa tuo Niiniluodon päätelmä vaikuttaa aika
fiksulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti