Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät!?

Otsikon iskulauseeseen törmää lähes päivittäin. Sen esittäjät ovat varmaankin vilpittömästi esittämänsä näkemyksen takana. Mutta onko väitteelle todellisuuspohjaa? Pitävätkö väitteet paikkansa?

Katsotaanpa ensin jälkimmäistä osaa eli ovatko köyhät köyhtyneet ja jos ovat, niin kuinka paljon. Tarkastellaan asiaa hieman laajemmin kuin pelkästään Suomen tai EU:n osalta.

Seuraavassa tietoja siitä, miten koko maailmassa on kehittynyt niiden henkilöiden määrä, joiden on elettävä alle 3.10 USD/päivä. Dollarimäärä on ostovoimakorjattu ja vuoden 2011 arvossa.

- Aasian kehitys on ollut sangen vahvasti köyhyyttä vähentävää ja alle 3.10 USD pärjäävien määrä, joka vuonna 1990 oli 84 %,on vähentynyt 22%:iin vuonna 2012.

- Latinalaisessa Amerikassa vähennystä on samalla ajanjaksolla tapahtunut  30 %:sta (vuonna 1990) 12 %:iin vuonna 2012.

- Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on vähennys ollut selkeästi pienempi. Vuonna 1990 oli alle 3.10 USD:lla pärjäävien määrä 74 % ja vuonna 2012 oli määrä 67 %.

Kun tarkastellaan muutamia maita erikseen, saadaan samanlaisia tulemia.

- Kiina on onnistunut erinomaisesti, sillä vuoden 1990 tasosta (89 %) on köyhien osuus laskenut 19 %:iin.

- Indonesiassa vastaavana aikana köyhien suhteellinen osuus on laskenut vuoden 1990 tasolta (85 %) noin 36 %:iin.

- Brasiliassa vastaavasti on vuoden 1990 tasolta (36 %) köyhien osuus laskenut kahdeksaan prosenttiin.

- Intiassakin laskua on ollut merkittävästi, sillä vuoden 1993 tasolta (80 %) on suhteellinen osuus laskenut 58 %:iin vuonna 2011.

Siis: koko maapallon tasolla köyhätkin ovat rikastuneet tai ainakin tulleet vähemmän köyhiksi. Se, että onko tätä tapahtunut riittävässä määrin, on jo kokonaan toinen asia.

Lisätietona vielä, että globaalisti tarkasteltuna BKT/henkilö on kasvanut vuoden 1990 noin 9.000 USD:sta noin14.700 USD: iin vuonna 2015 eli 65 %. Koska köyhien suhteellinen osuus on selvästi laskenut, huolimatta väestönkasvusta, voidaan päätellä, että köyhien lukumääräkin on merkittävästi alentunut vuodesta 1990.

Mikä on tilanne Suomessa?

Suomen osalta ei ole mielekästä käyttää Maailmanpankin yllä esitettyä tulotasoa vaan voimme hyödyntää Tilastokeskuksen tietoja käytettävissä olevasta tulosta tulonsaajaryhmittäin. Seuraava taulukko esittää eri tulonsaajaryhmien käytettävissä olevien tulojen suhteellista muutosta vuodesta 1990 vuoteen 2015 eli kertoo sen, kuinka paljon tulonsaajaryhmän tulot ovat kasvaneet tuolla ajanjaksolla.

Tulonsaajaryhmä 1/10 eli desiili	Tulojen kasvu %
I alin ryhmä	27
V ryhmä	26
VI ryhmä	32
IX ryhmä	44
X suurituloisin ryhmä	73

Kaikkien tulonsaajaryhmien tulot ovat siis kasvaneet. Tosin eniten tuloa saajien ryhmässä tulot ovat kasvaneet voimakkaimmin.  Alimman tulonsaajaryhmän tulot ovat kasvaneet jopa hieman enemmän kuin keskituloisten ryhmän V jäsenten tulot.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan Suomessa on tilanne seuraava erityisryhmien osalta:

Alle 18-vuotiaiden pienituloisuusaste oli vuonna 2014 Suomessa kaikkien EU-maiden matalin, 10 prosenttia. Myös 65 vuotta täyttäneiden pienituloisuusaste on alle 28 EU-maan keskiarvon, 13,8 prosenttia

Lisäksi:

Pienituloisissa kotitalouksissa asuvien osuus väestöstä oli Suomessa 12,4 prosenttia vuonna 2014. Tuolloin 28 EU-maassa keskimäärin 17,3 prosenttia väestöstä oli pienituloisia

On tärkeää huomata, että pienituloisuuden määritelmä johtaa suhteellisen köyhyyden mittaamiseen, koska

Pienituloisiksi katsotaan kaikki henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä kohden on alle 60 prosenttia kansallisesta keskitulosta. Pienituloisuuden euromääräinen raja siis vaihtelee maittain. Suomessa se oli noin 1 190 euroa kuukaudessa yhden hengen taloudessa vuonna 2014.

Kun tulostaso nousee, kasvaa yleensä myös keskitulo, joten pienituloisuus on EU-maissa suhteellista. Sen sijaan Maailmanpankin mittari on absoluuttinen mittari ja osoittaa selkeästi köyhyyttä tai pienituloisuutta.

Kysymys ikihirveille puolueille, jotka jatkuvasti puhuvat siitä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät:

Missä ovat faktat?

Se, että rikkaat rikastuvat, on tosiasia, koska käytettävissä oleva tieto tukee tätä. Sen sijaan mikään ei tue sitä väitettä, että köyhät köyhtyvät. Tämä tuli selvästi esiin edellä.

Se, että toisten tulot kasvavat enemmän kuin minun, ei tarkoita minun köyhtymistäni, jos tuloni kerran kasvavat. Se voi tarkoittaa minun suhteellisen asemani heikkenemistäni näihin tulojaan kasvattaviin nähden.

Tietysti jollain epä-älyllisellä keikauksella asia voidaan saada näyttämään siltä, varsinkin jos oma ideaali on se, että kaikki ovat yhtä köyhiä eli tasa-arvoisia.

Vaikuttaakin siltä, että otsikon hokema on vain poliittiseen tarkoitukseen etsitty iskulause, joka oikeuttaa näiden pahojen, tulojaan kasvattavien roistojen lisäverotukseen. Kun saadaan suuri massa ottamaan tämä hokema itselleen ja toistamaan sitä riittävästi, niin eiköhän taas saada mukavasti lisäveroja aikaan.

Näiden henkilöiden, jotka esittävät vakavissaan, että rikkailla on aina vaan varaa maksaa lisää ja nostetaan rikkaiden verotusta, olisi hyvä ottaa huomioon lausahdus, jonka eräs viisas henkilö kerran sanoi:

”Sakko on eräänlainen vero siitä, että on tehnyt väärin, esimerkiksi ajanut ylinopeutta. Vero on eräänlainen sakko siitä, että on tehnyt oikein, esimerkiksi tienannut omalla työllään euroja.”