Otsikon iskulauseeseen
törmää lähes päivittäin. Sen esittäjät ovat varmaankin vilpittömästi
esittämänsä näkemyksen takana. Mutta onko väitteelle todellisuuspohjaa?
Pitävätkö väitteet paikkansa?
Katsotaanpa ensin
jälkimmäistä osaa eli ovatko köyhät köyhtyneet ja jos ovat, niin kuinka paljon.
Tarkastellaan asiaa hieman laajemmin kuin pelkästään Suomen tai EU:n osalta.
Seuraavassa tietoja
siitä, miten koko maailmassa on kehittynyt niiden henkilöiden määrä, joiden on
elettävä alle 3.10 USD/päivä. Dollarimäärä on ostovoimakorjattu ja vuoden 2011
arvossa.
- Aasian kehitys on ollut
sangen vahvasti köyhyyttä vähentävää ja alle 3.10 USD pärjäävien määrä, joka
vuonna 1990 oli 84 %,on vähentynyt 22%:iin vuonna 2012.
- Latinalaisessa
Amerikassa vähennystä on samalla ajanjaksolla tapahtunut 30 %:sta (vuonna 1990) 12 %:iin vuonna 2012.
- Saharan eteläpuolisessa
Afrikassa on vähennys ollut selkeästi pienempi. Vuonna 1990 oli alle 3.10
USD:lla pärjäävien määrä 74 % ja vuonna 2012 oli määrä 67 %.
Kun tarkastellaan
muutamia maita erikseen, saadaan samanlaisia tulemia.
- Kiina on onnistunut
erinomaisesti, sillä vuoden 1990 tasosta (89 %) on köyhien osuus laskenut 19 %:iin.
- Indonesiassa vastaavana
aikana köyhien suhteellinen osuus on laskenut vuoden 1990 tasolta (85 %) noin
36 %:iin.
- Brasiliassa vastaavasti
on vuoden 1990 tasolta (36 %) köyhien osuus laskenut kahdeksaan prosenttiin.
- Intiassakin laskua on ollut
merkittävästi, sillä vuoden 1993 tasolta (80 %) on suhteellinen osuus laskenut
58 %:iin vuonna 2011.
Siis: koko maapallon
tasolla köyhätkin ovat rikastuneet tai ainakin tulleet vähemmän köyhiksi. Se,
että onko tätä tapahtunut riittävässä määrin, on jo kokonaan toinen asia.
Lisätietona vielä, että
globaalisti tarkasteltuna BKT/henkilö on kasvanut vuoden 1990 noin 9.000 USD:sta
noin14.700 USD: iin vuonna 2015 eli 65 %. Koska köyhien suhteellinen osuus on
selvästi laskenut, huolimatta väestönkasvusta, voidaan päätellä, että köyhien lukumääräkin
on merkittävästi alentunut vuodesta 1990.
Mikä on tilanne
Suomessa?
Suomen osalta ei ole
mielekästä käyttää Maailmanpankin yllä esitettyä tulotasoa vaan voimme
hyödyntää Tilastokeskuksen tietoja käytettävissä olevasta tulosta
tulonsaajaryhmittäin. Seuraava taulukko esittää eri tulonsaajaryhmien
käytettävissä olevien tulojen suhteellista muutosta vuodesta 1990 vuoteen 2015
eli kertoo sen, kuinka paljon tulonsaajaryhmän tulot ovat kasvaneet tuolla
ajanjaksolla.
Tulonsaajaryhmä
1/10
eli desiili
|
Tulojen kasvu %
|
I alin ryhmä
|
27
|
V ryhmä
|
26
|
VI ryhmä
|
32
|
IX ryhmä
|
44
|
X suurituloisin ryhmä
|
73
|
Kaikkien
tulonsaajaryhmien tulot ovat siis kasvaneet. Tosin eniten tuloa saajien
ryhmässä tulot ovat kasvaneet voimakkaimmin. Alimman tulonsaajaryhmän tulot ovat kasvaneet
jopa hieman enemmän kuin keskituloisten ryhmän V jäsenten tulot.
Tilastokeskuksen
tietojen mukaan Suomessa on tilanne seuraava erityisryhmien osalta:
Alle 18-vuotiaiden pienituloisuusaste oli vuonna 2014 Suomessa kaikkien
EU-maiden matalin, 10 prosenttia. Myös 65 vuotta täyttäneiden
pienituloisuusaste on alle 28 EU-maan keskiarvon, 13,8 prosenttia
Lisäksi:
Pienituloisissa kotitalouksissa asuvien osuus väestöstä oli Suomessa 12,4
prosenttia vuonna 2014. Tuolloin 28 EU-maassa keskimäärin 17,3 prosenttia
väestöstä oli pienituloisia
On tärkeää huomata, että
pienituloisuuden määritelmä johtaa suhteellisen köyhyyden mittaamiseen, koska
Pienituloisiksi katsotaan kaikki henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä
oleva rahatulo kulutusyksikköä kohden on alle 60 prosenttia kansallisesta
keskitulosta. Pienituloisuuden euromääräinen raja siis vaihtelee maittain.
Suomessa se oli noin 1 190 euroa kuukaudessa yhden hengen taloudessa
vuonna 2014.
Kun tulostaso nousee,
kasvaa yleensä myös keskitulo, joten pienituloisuus on EU-maissa suhteellista.
Sen sijaan Maailmanpankin mittari on absoluuttinen mittari ja osoittaa
selkeästi köyhyyttä tai pienituloisuutta.
Kysymys ikihirveille
puolueille, jotka jatkuvasti puhuvat siitä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät
köyhtyvät:
Missä ovat faktat?
Se, että rikkaat
rikastuvat, on tosiasia, koska käytettävissä oleva tieto tukee tätä. Sen sijaan
mikään ei tue sitä väitettä, että köyhät köyhtyvät. Tämä tuli selvästi esiin
edellä.
Se, että toisten tulot
kasvavat enemmän kuin minun, ei tarkoita minun köyhtymistäni, jos tuloni kerran
kasvavat. Se voi tarkoittaa minun suhteellisen asemani heikkenemistäni näihin
tulojaan kasvattaviin nähden.
Tietysti jollain
epä-älyllisellä keikauksella asia voidaan saada näyttämään siltä, varsinkin jos
oma ideaali on se, että kaikki ovat yhtä köyhiä eli tasa-arvoisia.
Vaikuttaakin siltä, että
otsikon hokema on vain poliittiseen tarkoitukseen etsitty iskulause, joka
oikeuttaa näiden pahojen, tulojaan kasvattavien roistojen lisäverotukseen. Kun
saadaan suuri massa ottamaan tämä hokema itselleen ja toistamaan sitä
riittävästi, niin eiköhän taas saada mukavasti lisäveroja aikaan.
Näiden henkilöiden,
jotka esittävät vakavissaan, että rikkailla on aina vaan varaa maksaa lisää ja
nostetaan rikkaiden verotusta, olisi hyvä ottaa huomioon lausahdus, jonka eräs
viisas henkilö kerran sanoi:
”Sakko on eräänlainen vero siitä, että on tehnyt väärin, esimerkiksi ajanut
ylinopeutta. Vero on eräänlainen sakko siitä, että on tehnyt oikein,
esimerkiksi tienannut omalla työllään euroja.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti