maanantai 5. syyskuuta 2016

Näin naapurissa

Yleensä on hyvä olla selvillä siitä, mitä naapurit touhuavat. Joskus vaikuttaa siltä, että me suomalaiset "kyttäämme" jopa liikaakin sitä, mitä rakkaat naapurimme ruotsalaiset tekevät ja miten he hoitavat asioitaan. 

Toisaalta - kaikkiin uutisiin meidän erinomaiset .....välineemme eivät näytä tarttuvan. Esimerkiksi tässä on mielestäni ainakin jollakin tavalla merkittävä uutinen, joka on Aftonbladetin teettämä tutkimus siitä, miten ruotsalaiset ovat muuttamassa suhtautumistaan maahanmuuttoon.

Aftonbaldetin teettämä tutkimus osoittaa, että:

Ihmisten halukkuus pakolaisten auttamiseen on laskenut edellisen vuoden vartailuajankohdasta. Vastaajista 56 % ilmoitti varmasti tai ehkä auttavansa heitä (vuosi sitten 66 %)

Vastaajista 60 % oli sitä mieltä, että Ruotsin tulee ottaa vähemmän pakolaisia vastaan, (edellisenä vuonna 34 %) Enemmän halusi vastaanottaa 2016 vain 13 % (vuosi sitten 31 %).

Lähes 2/3 vastaajista esitti, että he eivät luota hallituksen kykyyn hoitaa pakolaiskysymystä, (vuotta aikaisemmin epäilystä hallituksen kykyihin tässä asiassa esitti 48 %).



Syy näihin muutoksiin ajattelussa vaikuttaa olevan kotoutumattomuus ja siihen liittyvät tekijät.

Olisiko meidänkin syytä ottaa huomioon se, miten suhtautuminen Ruotsissa näyttää muuttuvan? Ruotsiin (160.000) tuli selvästi enemmän turvapaikanhakijoita viime vuonna kuin Suomeen (32.000). Tämänkin vuoden arvio on Ruotsin osalta selvästi Suomea korkeampi, Ruotsiin arvioidan tulevan tänä vuonna 30.000-50.000 turvapaikanhakijaa. Lisäksi Ruotsilla on selväti pidempi kokemus suuremman luokan maahanmuutosta muutenkin.

Voimmeko ottaa jotakin oppia tästä? 








9 kommenttia:

  1. Apropoo, missähän näitä kyselyitä Suomessa tehdään? Minulta ei ole koskaan kysytty minun mielipidettäni mihinkään poliittiseen asiaan kymmenien vuosien aikana. Varmaankin niitä tehdään tutkimuksia tekevän firman katteiden parantamiseksi ainoastaan pääkaupunkiseudulla.

    VastaaPoista
  2. Ai niin, vastaus kysymykseesi: herttisen sama mitä me opimme, niin kauan kun päättäjät eivät opi yhtään mitään. Heidän saavutuksensa opiksi ottamisen saralla mahtuvat yhdelle A4-arkille, tavallisella fontilla. Eikä se tule läheskään täyteen.

    VastaaPoista
  3. Päättäjämme eivät TAHDO oppia tästä mitään. Me voisimme oppia ja kenties jo alkaa hankkia panssariverkkoa ja piikkilankaa - ja paljon. Pian niistä on hirmuinen tarve ihan oman tontin puhtaanapidon vuoksi!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteistanne. Termini ME käsittää myös rakkaat ja fiksut päättäjämme. Jos päättäjämme ovat yhteiskuntamme valiojoukko, he varmasti ottavat opikseen naapureistamme sekä kysyvät puolestaan, mitä yhteiskunnan jäsenet ajattelevat sekä ottavat muutenkin huomioon sekä omat että muiden kokemukset.Tällaista on kokemusperäinen oppiminen.
    Jos päättäjämme eivät ole valiojoukkoa, miksi me itse olemme valinneet heidät päättäjiksemme. Voimme valita toisinkin ja valita toiset päättäjät. Tätäkin voi kutsua kokemusperäiseksi oppimiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä suhteessa meillä on hyvin erilainen terminologia. Minä en koskaan suostu kuulumaan samaan porukkaan huijareiden ja valehtelijoiden kanssa. Kaipa eduskunnassakin on joitakin suoraselkäisiä ja luotettavia poliitikkoja, mutta tulokset puhuvat vahvasti tätä vastaan.

      Millä muulla meille on niin suuri merkitys kuin tuloksilla? Esimerkiksi, jos tunnetusti mukava, humaani ja lapsirakas ihminen jostakin tuntemattomasta syystä sytyttää koulun tehokkaasti palamaan kaikilta puolilta yhtäaikaa kesken koulupäivän, kuinka voimme olla varmoja että hän tekee koululautakunnassa oikeita päätöksiä?

      Taisi tulla vähän kärjistetty esimerkki, mutta ymmärsitte kai mitä tarkoitan.

      Poista
  5. Ainakin hyvä esimerkki. Ymmärrän pointtisi sangen hyvin. Mutta mikä onkaan sitten meidän vastuumme, kun valitsemme näitä esittämiäsi päättäjiä, jos he eivät saa aikaan sellaisia tuloksia, jotka hyväksymme tai joita haluamme. Esittämäni kokemusperäisen oppimisen tarkoituksena on nimenomaan se, että jos tulokset eivät miellytä tulee vaihtaa toimintatapaa tai toteuttajia. Kuten joku viisas aikanaan sanoi: toimimalla aina samalla tavalla ja odottamalla erilaisia tuloksia, on merkki mielenhäiriöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Olen miettinyt pääni puhki ketä ihmeellistä ihmistä sitten arvaisi äänestää. Vai olisiko parempi siirtyä nukkuvien puolueeseen?

      Onko ideoita?

      Poista
  6. Valitan, mielikuvitukseni ei riitä tässä(kään) suhteessa. Vaikuttaa ikävä kyllä siltä, että niin hyvä idea kuin demokratia onkin, se ei vain oikein näytä toimivan ainakaan nykymuodossaan. Ehkäpä tilanne korjaantuisi, jos voisimme jotenkin saada päättäjiksi henkilöitä, jotka sitä vähiten haluisivat. Nyt kun päättäjiksi päätyvät sinne eniten haluavat, niin vaikuttaa, että halu siihen ja aito kyky eivät kohtaa. Itsekin olen pohtinut tuota nukkuvien puoluetta ja into siihen kyllä kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaan. Kansakunnan etu luultavasti saavutettaisiin nykyistä paremmin, jos eduskunta, presidentti, kaupungin- ja kunnanvaltuustot valittaisiin arvalla kaikkien 18-64-vuotiaitten joukosta. Tosin tämä voisi olla vaikea toteuttaa niin, että vaalivilppi ehkäistään.

      Saati että nykyisistä päättäjistä yksikään suostuisi edes keskustelemaan tällaisesta.

      Poista