Koulutusta työelämän tarpeisiin?

Kauppakamarin teettämä Alueiden kilpailukyky -selvitys antaa käsityksen siitä, millaisina yritykset näkevät omat toimintamahdollisuutensa tulevaisuudessa. Selvitys tuli julki hyvään aikaan, koska nyt rakkaat ja viisaat päättäjämme pystyvät tekemään perusteltuja ja hyviä ratkaisuja julkisen rahan käytöstä. Täällä Suomessa kun kaikki päätökset perustuvat aina riittävään tietoon ja perusteellisesti tehtyihin analyyseihin ja tulevaisuuden ennakointeihin.

Päätettäessä koulutukseen ja kehittämiseen/tutkimukseen käytettävistä euroista hyvää tietopohjaa antaa esimerkiksi vertailu samantyyppisiin kansantalouksiin kuin Suomi, tai vertaileva tieto sellaisesta yhteiskunnasta, jonka kaltainen haluamme olla muutaman vuosikymmenen päästä. Tietoa saa myös tutkimalla sitä, miten yritykset kokevat nykyisen koulutuksen, kehittämisen sekä tutkimustoiminnan. Yritysten käsitykset perustuvat pitkälti yleensä kokemukseen, joten niitä kannattaakin kuunnella.

Mitäpä yritykset sitten sanovat koulutuksesta ja koulutuksen tuottamasta työvoiman osaamistarjonnasta? Yritykset vastasivat seuraavasti:

Mikä on alueen merkittävin  työvoimahaaste?

Alueella saatavissa oleva työvoima ei mahdollista yrityksen kasvua: 16 %

Alueen oppilaitosten koulutustarjonta ei vastaa yrityksen tarpeita: 15 %

Onko yrityksellänne ongelmia saada työvoimaa tällä hetkellä?

kyllä: 29 %

ei: 65 %

Hajonta vastauksissa olin sangen suuri, esimerkiksi Kymenlaaksossa ongelmia oli  44 %:lla yrityksiä, kun vastaavasti Helsingin seudulla 29 % ja Tampereen ja Oulun seudulla vain 25 % yrityksistä ilmoitti, että on ongelmia työvoiman saamisessa.  Pääsääntöisesti ns. muuttotappioalueiden yritykset kärsinevät  työvoimapulasta.

Koetteko, että alueen työnhakijoiden koulutustaso ja osaaminen vastaavat yrityksenne tarpeita?

erittäin hyvin: 10 %

melko hyvin: 58 %

melko huonosti: 24 %

erittäin huonosti: 5 %

Jopa  69 % :lla yrityksistä oli kolmen viime vuoden aikana ollut yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Merkittävä osa yrityksistä on siis tavalla tai toisella voinut vaikuttaa koulutuksen sisältöön. Suurin osa yhteistyöstä on kohdistunut ammattikouluihin ja AMK:hin - mikä onkin luontevaa niiden koulutuksen käytännönläheisyyden takia.

Kun katselee edellä esitettyjä, yritysten omiin käsityksiin perustuvia lukuja, herää muutama kysymys. Toivon mukaan viisaat päättäjämme löytävät niihin hyvät ratkaisut päätöstensä pohjaksi: 

Onko meillä aidosti ongelmana työvoiman saatavuus? Vai onko työvoiman saanti vain pienen kapeahkon alan/muutaman alan erityisongelma?

Tarkasteltaessa sitä, minkä tyyppisen työvoiman saannissa on suurimmat ongelmat, voimakkaimmin nousivat koko maassa esille rakennusalan työnjohtotehtävät, terveys- ja sosiaalisektorin tehtävät sekä vaikeudet saada myyntihenkilöstöä vaativiin, teknistä osaamista tai kielitaitoa vaativiin myyntitehtäviin.

En halua vähätellä asianomaisten yritysten työvoiman saantiongelmaa, mutta ainakaan kauppakamarin kyselyn mukaan mitään järisyttävää koko yhteiskuntaa jäytävää työvoiman saantiongelmaa ei vielä ole.

Onko meidän erinomainen koulutusjärjestelmämme sittenkään ajan hermolla? Tehdäänkö koulutukseen liittyvät ratkaisut enemmänkin poliittisilla kuin järkevyyden perusteilla? Onko koulutusjärjestelmämme riittävän toimiva ja tehokas?

Yritysten antamien arvioiden perusteella olen todella yllättynyt, että vain 10 % yrityksistä kokee toteutetun koulutuksen vastaavan yritysten käytännön tarpeita. Kun vielä ottaa huomioon, että suurin osa (69 %) yrityksistä on tehnyt oppilaitosten kanssa yhteistyötä, niin herättää kummastusta, miten näin voi olla.

Nyt joku viisas voisi sanoa, että ”...ne on ne vanhat koulutukset” tai että ”...koulutusleikkaukset” tai keksii jonkin muun erinomaisen verukkeen, jonka takia tilanne on tämä.

Kuitenkin - Suomessa syntyi jo 1990-luvulla hokema siitä, että erityisesti ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen opetuksen sisältö laaditaan ja kehitetään yrityslähtöiseksi. Lisäksi meillä on muutamaa viime vuotta lukuun ottamatta lisätty koulutukseen käytettyjä euroja. Ja vielä tämän ohessa meillä on ollut erittäin mittava aikuiskoulutusverkosto, jossa on toteutettu parisenkymmentä vuotta erittäin laajaa aikuisten sekä työelämässä olevien että työttömien uudelleen koulutusta.

Miksi nämä toimenpiteet eivät näy missään?  Tai eivät ainakaan näy yritysten käsityksissä koulutuksen soveltuvuudessa yritys elämän tarpeisiin?

Voiko olla niin, että suomalainen koulutusjärjestelmä kokonaisuudessaan on jäänne sosialistisesta ajattelusta, jossa Äiti-valtio päättää ja toteuttaa koulutuksen kaikilla tasoilla riippumatta siitä, kuinka ajankohtaista tai tulevaisuuden kannalta oikeaan osuvaa se on? Vai onko niin, että koko koulutusjärjestelmä toimii oppilaitosten ja opettajien ehdoilla eikä asiakkaiden (= oppilaiden) tai muiden sidosryhmien (yritysten) ehdoilla?

Olisiko syytä pohtia koko koulutusjärjestelmää siten, että sekä yksilön että yritysten mahdollisuudet aidosti vaikuttaa koulutuksen sisältöön ja osaamisen kehittämiseen kasvavat ja että tietoisesti lisätään erityisesti yritysten omaa panosta - siis myös rahapanosta?

Millä perusteilla meidän koulutusjärjestelmäämme liittyvät päätökset tehdään? 
Kuka päätökset tekee? Esimerkiksi jos koulutusjärjestelmää koskevien päätöksien tekijöinä on koulutuksen toteuttajat (oppilaitokset, opettajat jne.), tilanne on sama, jos veturinkuljettajalta kysytään, mihin rata rakennetaan tai rekkakuskilta kysytään, mihin tie rakennetaan - eikä sinne, mihin aidosti tarvitaan.

Vai tehdäänkö päätökset poliittisten vaikuttimien mukaan, jolloin kyseessä lienee kansansuosion kasvattaminen. 

Kiinan keisariajan oppinut esittää käsityksensä tästä menosta:

"Eräs konnamaisuuden muoto on kansansuosion kasvattaminen. Mitä tarkoitetaan kansansuosion kasvattamisella? Vastaus kuuluu: Kun ministeri jakaa julkisesta kassasta varoja kansan suostutteluun ja suorittaa pieniä palveluja saadakseen sata sukua puolelleen, jolloin ihmiset  hovissa ja kaupungissa ylistävät ministeriä. Näin ministeri kasvattaa hallitsijansa kunniaa, minkä vuoksi hallitsija haluaa nostaa ministerin lähelleen. Tätä kutsun kansansuosion kasvattamiseksi."