Nuorisotakuuko auttaa?

OECD:n uusi selvitys koulutuksesta antaa meille jälleen uuden kysymysaiheen: Mihin ovat nuoret miehet kadonneet? Eivätkö nuorisotakuut ja etsivä nuorisotyötoiminta olekaan tuottaneet tulosta? Miten tässä nyt näin on käynyt?

Nuorisotakuu tuli meille vuoden 2013 alusta, joten on tässä jo muutama vuosi treenattu ennen OECD:n selvitystä. Raportti kertoo, miten eri OECD -maissa tilanne on kehittynyt vuodesta 2005 vuoteen 2015. 

Katsotaanpa, miten erityisesti nuorten miesten (20-24-vuotiaiden) osallistuminen koulutukseen ja työhön on kehittynyt ja miten ei-aktiivisuus (ei mukana työssä eikä koulutuksessa) on lisääntynyt vuodesta 2005 vuoteen 2015:

 

- sarakkeessa 2 koulutuksessa ja työssä olevien prosenttiosuus vuonna 2005

- sarakkeessa 3 ei-aktiivisten osuudet vuonna 2005

- sarakkeessa 4 aktiivisten osuus vuonna 2015

- sarakkeessa 5 ei-aktiivisten osuudet vuonna 2015 sekä

- sarakkeessa 6 prosenttiyksiköiden muutos vuodesta 2005 vuoteen 2015 koskien ei-aktiivisten eli ei- koulutuksessa eikä työssä olevien suhteellista osuutta ikäluokista.

Verrokkimaina mukana ovat Alankomaat, Norja, Ruotsi, Saksa, Tanska ja Uusi-Seelanti.

Maa	työ+ koulutus % 2005	ei-aktiiviset % 2005	työ+ koulutus % 2015	ei-aktiiviset % 2015	muutos prosentti-yksikköä
Alankomaat	92	8	91	9	+1
Norja	90	10	89	11	+1
Ruotsi	87	13	88	12	-1
Saksa	82	18	92	8	-10
Tanska	92	8	88	12	+4
Uusi-Seelanti	92	8	89	11	+3
Suomi	88	12	79	21	+9

Koulutukseen osallistuvien ja työssäkäyvien nuorten osuus on Suomessa suorastaan romahtanut vuodesta 2005 vuoteen 2015 mennessä. Kaikissa verrokkimaissa työssäkäyvien osuudet ovat laskeneet, lukuun ottamatta Saksaa, jossa se on säilynyt ennallaan. Tanskassa ja Hollannissa työssäkäyvien osuus on laskenut jopa selkeästi enemmän kuin Suomessa. Nämä maat ovat kuitenkin kompensoineet tätä alentumista koulutukseen osallistuvien osuuden kasvattamisella ja siten niiden kokonaistilanne on selkeästi parempi kuin Suomessa. Koulutuksessa olevien osuutta ovat erityisesti kasvattaneet Saksa ja Tanska.

Muita maita, joissa  ei-työssä käyvien ja ei-koulutuksessa olevien nuorten miesten (20-24-vuotiaat) osuus ylittää 20 %:n rajan ovat Ranska (22 %), Kreikka (28 %), Irlanti (20 %), Italia (34 %), Korea (23 %) sekä Espanja (28 %). Keskimäärin OECD-maissa on vastaava osuus 16 %.

Kun katsotaan, mitkä maat ovat tuossa ’yli 20-kerhossa’, tulee mieleen, että ainakaan ne Euroopan maat eivät ole mitään dynaamisia talousraketteja, edes Irlanti ei tällä luvulla vakuuta. Ranska, Kreikka, Italia sekä Espanja ovat kärvistelleet talouden murroksessa jo pitkän tovin eikä toivoa näy. Mikään näistä maista ei ole toteuttanut erityisempiä taloudellisen rakenteen muutoksia maassaan, voisipa sanoa, että ne ovat paikalleen jämähtäneitä.

Saksa ja pienet maat kuten Alankomaat, Norja, Ruotsi ja Tanska ovat pystyneet ennakoimaan ja toteuttamaan sellaisia muutoksia, jotka ovat pitäneet aktiivisuuden lähes ennallaan tai jopa kasvattaneet aktiivisten osuutta.

Suomen tilanne on tässä asiassa sangen huono. On kestämätöntä, jos nuorten aikuisten miesten koulutuksessa ja työssä käymisen osuudet pysyvät pitkällä aikavälillä näin alhaisina.

Ennen kuin lähdetään vaatimaan tai panostamaan lisää euroja nuorisotakuuseen tai etsivään nuorisotyöhön, kannattaa pistää mietintämyssy päähän. Tärkeää olisi pohtia, mitkä kaikki syyt voivat olla vaikuttamassa tähän, eikä heti rynnätä korjaamaan seurauksia.

Eräs merkittävä syy voi olla rakennemuutos (- hieno sana, joka sopii todella moneen paikkaan). Tässä tarkoitan sillä talouden rakennemuutosta, joka näkyy siinä, millä toimialoilla työntekijöitä/työpaikkoja on.

Onko meillä käynyt niin, että miestyöpaikkojen määrä on vähentynyt enemmän kuin naistyöpaikkojen? Voiko tämä vaikuttaa nuorten työllistymis- ja jopa kouluttautumishaluihin ja -mahdollisuuksiin? Tutkitaanpa.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan meille on käynyt seuraavasti vuosien 2005-2015 välisenä aikana työpaikkojen osalta:

Toimiala	työlliset 1.000 kpl 2005	työlliset 1.000 kpl 2015	+- muutos  1.000 kpl	naisten työpaikkojen muutos 1.000 kpl
Teollisuus	418	328	-90	-31
Rakentaminen	124	126	+2	+2
Kauppa	254	245	-9	-6
Koulutus	163	174	+11	+14
Sote	339	382	+43	+36
Muut	797	835	+38	0
Yhteensä	2.098	2.090	-8	+15

Miten rakennemuutos on kohdellut eri sukupuolia? 

Kun katsotaan lähtövuotta 2005 huomataan, että miesvaltaisia aloja ovat olleet: 

- teollisuus: miesten osuus 72 % työntekijöistä 

- rakentaminen: miesten osuus 92 %

Voimakkaasti naisvaltaisia toimialoja olivat vuonna 2005

- koulutus, naisten osuus 66 % 

- terveys- ja sosiaaliala, naisten osuus 88 %.

Lukujen valossa tilanne on se, että miesten työpaikat vähenivät ja naisten työpaikat lisääntyivät. Esimerkiksi koulutuksen toimialalla kaikki uudet työpaikat menivät naisille ja jopa osa vanhoista siirtyi miehiltä naisille. Terveys- ja sos.alalla naiset veivät 84 % uusista työpaikoista. Miesten työpaikat lisääntyivät (kohdassa muut) Informaatio- ja viestintätoiminnassa (+ 9.000) sekä Liike-elämän palveluissa (+ 28.000)

Seuraakin kysymys viisaille päättäjillemme:

Voisiko edellä esitetty työpaikkojen rakennemuutos olla syynä siihen, että nuoret miehet eivät löydä tai koe löytävänsä mielekästä työtä tai hyväksi kokemaansa koulutusta?

Puuttuuko nuorilta miehiltä ”visio” siitä, että teenpä työtäni teollisuudessa, rakentamisessa, rekkakuskina tai sähköasentajana?

Voiko olla niin, että kun tämä visio puuttuu, johtaako se siihen, että ei hae koulutukseen eikä muuhunkaan työhön?

Voiko olla niin, että nuorehko mies ei koe omaksi alakseen hoivatyötä, opetusta tai muuta ns. naisvaltaista toimialaa?

Onko nuorten miesten ei-aktiivisuuden aiheuttajana arvot, asenteet ja tavat? Jos nuori mies on elänyt ympäristössä, jossa ns. miesvaltainen työ on ollut mallina, hänen voi olla vaikea ajatella ryhtyvänsä hoivatyöhön, päiväkodin tai vastaavan työntekijäksi. On aivan sama, kuinka paheksuttavana tai epätasa-arvoisena tätä ajatusta voidaan pitää, jos se on todellisuutta, se merkitsee.

Jo tilanne on tämä, on suhteellisen hyödytöntä käyttää euroja sen enempää nuoritakuuseen kuin etsivään nuorisotyöhönkään. Käytetyt eurot tuottavat lähinnä poliitikoille mielihyvän tunteen siitä, että on tehty jotakin. Onhan meillä muutenkin vallalla melko sosialistinen yhteiskuntakäsitys, eli: Pulma kuin pulma - äiti tai isä viranomainen ratkaisee tai ainakin yrittää ratkaista sen puolestasi, oli siinä järkeä tai ei.