Peruskoulummeko menestystarina?

Peruskoulussa suomalaiset suorittavat oppivelvollisuutensa. Peruskoulu toteutettiin asteittain alkaen pohjoisesta vuonna 1972. Koko maassa oli peruskoulujärjestelmä vuonna 1977.

Peruskoulun tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä. Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana. Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella. Peruskoulu kestää pääsääntöisesti yhdeksän vuotta.

Perusopetus maksaa yhteiskunnalle keskimäärin noin 8 700 euroa oppilasta kohden vuodessa (2013), joskin erot ovat suuria.

Peruskouluamme on hehkutettu jatkuvasti. Korostetaan sitä, että meillä on maailman paras koulujärjestelmä ja maailman parhaat opettajat. Ainakaan turhasta vaatimattomuudesta meitä ei tässä asiassa voi syyttää. Perusteena tälle ylimaalliseen asemaan nostamiselle käytetään ensisijaisesti PISA-testien tuloksia, jotka olivatkin suomalaisten kannalta suhteellisen hyviä 2000-luvun 

alkupuolelle asti. Toisena perusteena käytetään sitä, että muualta maailmasta tänne tulee toisia opettajia jotka ihastelevat Suomen koulujärjestelmän toimintaa. Otetaan kiitokset vastaan ja jatketaan eteenpäin.

Suuri kysymys kuuluu: millä kriteereillä koulutusjärjestelmän hyvyyttä tai oikeanlaisuutta tulisi mitata? Onko se koulutusprosessi? Tähän suomalaiset ja ulkomaisetkin tarkkailijat yleensä huomionsa kiinnittävät. 

Jos se on prosessi, tilanne on sama kuin esimerkiksi vedenpuhdistuksessa. Jos me kykenemme puhdistamaan vettä siten, että puhdistusprosessin jälkeen meillä on melkein maailman puhtainta vettä, olemmeko onnistuneet veden tuottamisessa hyötykäyttöön? Eikö se merkitse mitään,

mihin tätä erinomaisen puhdasta vettä käytetään? Jos sitä käytetään pihanurmikon kasteluun,autonpesuun tai WC-pöntön huuhteluun, emmekö kuluta voimavaroja turhaan ja ole ylpeitä väärästä asiasta? Olemme ylpeitä siitä, että meillä käytetään maailman puhtainta vettä WC:n vetämiseen ja nurmikon kasteluun.

Olisiko aihetta arvioida sekä peruskoulu- että lukio- että yliopistojärjestelmäämme sen mukaan, miten niiden anti vaikuttaa ja näkyy yhteiskunnassa ja sen kehittymisessä. Miten saadut opit hyödyttävät sekä yksilöä että yhteiskuntaa? Koska meillä hehkutetaan myös lukiota ja korkeakoululaitosta samalla tavalla kuin peruskouluakin, käsittelen niiden yhteistä aikaansaannosta tai lopputulemaa. Lähtökohtana on siis, että maailman parhaan peruskoulun jälkeen opiskelijat menevät maailman parhaaseen lukioon tai ammattikouluun ja sen jälkeen maailman parhaaseen korkeakouluun. 

Peruskoulu toteutui koko maassa vuonna 1977. Keskimääräinen koulutusaika

peruskoulu+lukio+korkeakoulu kestää noin 17 vuotta tai (ellei korkeakoulutus ole mukana) noin 12 vuotta. Siispä yhteiskuntamme kantaviksi voimiksi alkoi tulla peruskoulujärjestelmän läpikäyneitä henkilöitä 1990-luvulla. Jos ajatellaan vuosiluokkien kokoja (noin 60.000/vuosi), niin merkittävässä määrin heitä on ollut työelämässä vasta vuosituhannen taitteessa. 

Kun yleensä merkittävimmät työtehtävät ja esimiesasemat vaativat ainakin viiden-seitsemän vuoden työkokemuksen, alkoi peruskoulujärjestelmästä putkahtaneita henkilöitä tulla tärkeisiin asemiin suuressa määrin vasta 2000-luvulla.

Kun katsomme suomalaista yhteiskuntaa ja sen menestystä 2000-luvun alkuvuosien jälkeen, voimmeko vilpittömästi sanoa, että jokainen yhteiskuntamme jäsen on aktiivinen, kehittyvä, menestyvä, vastuunsatunteva, itseään jatkuvasti kehittävä jne. tai onko edes riittävän suuri osa yhteiskuntamme jäsenistä sellaisia?

Taloudellisesti mitattuna meillä on mennyt suoraan sanottuna surkeasti vuoden 2007 jälkeen eikä mitään todellista muutosta ole näköpiirissä. Tällä hetkellä jo suuri osa työikäisistä on peruskoulun tuotteita (20 vuotta x 60.000 ihmistä = 1.2 miljoonaa). He ovat kaikki työiässä, joten suurehko osa työssäolevista on peruskoulun tuotteita.

Kun tarkastelee muutosten tekemisen problematiikkaa ja sitä, että jokaista muutosta meillä vastustetaan kaikin mahdollisin tavoin, herää mielenkiintoinen kysymyspari:

Mitä peruskoulu on tuottanut markotasolla suomalaiselle yhteiskunnalle?

Miksi me olemme siitä niin yliylpeitä?

Peruskoulun esimerkkimaa oli Ruotsi. Miten olemme pärjänneet verrattuna Ruotsiin?

Jos ajattelemme peruskoulua tai mitä muuta tahansa, miksi meidän on oltava niin ylimielisiä ja kuviteltava, että olemme maailman parhaita joka asiassa? (Meitä suomalaisia on kuitenkin vain 5,5 miljoonaa, eikö olisi hyvä muistaa myös sen asettamat rajat?) Voisimmeko tyytyä siihen, että meidän peruskoulujärjestelmämme on hyvä? Tai, jos nyt haluataan mitata, vaikka maailman 15. paras?